tiistai 15. huhtikuuta 2014

Huonoja ja hienoja hetkiä

Tällä kertaa sain Sulon koulutunnille. Luvassa oli perusratsastusta ja ympyrätyöskentelyä, mikä kuulosti oikein sopivalta teemalta meille.

Aloitimme Sulon kanssa ihan normimeiningillä eli ravissa hirvimoodissa. Meno tuntui jokseenkin kamalalta kun istuin aivan järkyttävässä etukenossa, mutta kroppa pisti vastaan niin etten suoristautumaankaan päässyt. Yritin asettaa ja taivutella Suloa ympyröillä, mutta hevosen liikkuessa hirvenä ja istunnalla vaikuttamisen ollessa pois pelistä ei tämä ollut kovin tuloksekasta. Turhauttavaa kun selkeästi tietää missä vika on muttei asialle pysty mitään tekemään. Välillä siirryin käyntiin korjailemaan asentoa paremmaksi ja painopistettä taaksepäin, mutta kun palattiin raviin niin kellahdin jälleen toivottomasti eteenpäin. Ehdin jo epäillä mahtaisiko tänään tulla koko tunnista mitään kun kroppa oli näin pahasti jumissa, mutta onneksi tilanne helpotti hieman kun päästiin laukkaamaan. Laukassa sain istunnan hieman luontevammaksi ja ohjastuntumaa pehmeämmäksi ja vakaammaksi. Sulo tuntui aluksi laukkaavan aika veltosti, ja ratsastinkin pohkeella melko voimakkaasti kunnes hevosen moottori käynnistyi. Tämän jälkeen ei enää eteen tarvinnutkaan pyytää, ja kun laukan energia oli kunnossa muuttui ratsastaminen helpommaksi. Oikealle laukatessa olin kuitenkin vielä vähän pallo hukassa enkä saanut ulko-ohjan tuntumaa säilymään tarpeeksi tasaisena, ja näin ollen Sulon muoto oli myös aika epätasainen ja vaihteleva.

Vasemmassa laukassa ope kehotti keskittymään ensin vain yhteen palaseen eli käsien tasaisena ja rennon joustavana pitämiseen. Käsivarret kun tuppasivat aina jännittymään yrittäessäni oikaista itseäni parempaan ryhtiin, ja tuntuman mennessä kovaksi jännittyi Sulo tietenkin heti. Kun sain luvan kanssa istua niin kuin helpoimmalta tuntuu (eli huonossa ryhdissä ja etukumarassa) pystyin säilyttämään hyvän ja rennon tuntuman, ja Sulo pyöristyi tällöin kauniisti. Haasteena olikin sitten säilyttää tuntumalla tämä pehmeys samalla kun istunta ryhdistäytyy ja napakoituu. Eipä se ihan onnistunutkaan, vaan kädet jännittyivät liikaa kun aloin korjata istuntaa, ja Sulo kääntyi heti väärinpäin. Käsien rentouden ja tasaisen mutta joustavan ulkotuen palauttamisella päästiin aina takaisin mukavampiin tunnelmiin. Sulo laukkasi kyllä nätisti pyöreänä mutta kovin etupainoisena, eli seuraavaksi olisi liike pitänyt saada paremmin takaosan päälle. Tämä nimenomaan olisi vaatinut pystyä ja jämerää istuntaa.

Pidettiin reilu käyntitauko, jonka jälkeen jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle ensin vasemmassa kierroksessa ja jatkettiin työskentelyä laukassa. Tauon jälkeen olimme Sulon kanssa molemmat jostain syystä todella jännittyneitä, ja niinpä laukka oli aluksi pinkeää kipitystä pää ylhäällä ja sisäpohjetta vastaan kaatuen. Hevosen jännittäessä en osannut olla itsekään rentona, ja niin jännityskierre oli valmis. Istuntakin keikkui taas toivottoman etukumarassa. Aikamme laukkailtuamme rentouduttiin hieman ja onnistuin rentouttamaan tuntumaa sekä asetusten kautta saamaan Sulon myötäämään niskasta. Aika epätasaisesti kuitenkin vielä mentiin, ja unohduin liikaa kiinni sisäohjaan. Kun laukassa saavutettiin hieman parempi hetki jatkettiin ympyrällä reippaassa harjoitusravissa. Koska palaset eivät olleet ihan kunnolla loksahtaneet laukassakaan kohdilleen niin ravi jatkui hirvimoodissa.

Vaihdettiin ympyröillä vielä suuntaa ja työskenneltiin harjoitusravissa oikealle. Open kehotuksesta otin ohjia hieman lyhyemmäksi, ja keskityin oikein huolella pitämään kädet vakaina ja rentoina niin että tuntuma ei lerppunut mutta en myöskään vetänyt ohjasta. Sulo alkoi tällöin liikkua hiukan rennommassa muodossa ja olla vastaanottavaisempi ohjasotteille. Ohjeena oli ratsastaa ympyröillä oikein reilua ravia eteen, ja kun liikkeessä oli nyt enemmän ytyä niin Sulo alkoi ravata paremmin "tuntumaa kohti". Asettaen ja huolellisesti ulko-ohjan tuen säilyttäen tuli jo pientä myötäystä niskasta. Tässä vaiheessa siirryttiin jälleen laukkaan, ja viimeiset palaset loksahtivat paikoilleen heti ensimmäisillä laukka-askelilla. Sulo tuli kauniisti pyöreäksi ja tuntuma oli tällöin helppo pitää rentona ja tasaisena. Istuntakin alkoi pelittää paremmin hevosen liikkuessa oikeinpäin ja lonkkien saatua tunnin mittaan venytystä. Nyt sain laukkaa koottua jo vähemmän enemmän takaosallekin, ja kylläpä vaan oli mahtava tunne kun Sulo alkoi todella liikkua oikein. Kaikesta tuli yhtäkkiä kevyttä ja helppoa, ja kuskilla oli varmasti hymy korvasta korvaan. Sama hyvä meno jatkui vielä laukan jälkeen kevyessä ravissa. Sulo liikkui tasaisen pyöreänä ja rentona kevyellä tuntumalla, ja muuta ei juuri tarvinnut tehdä kuin kevennellä ja yrittää istua pystyssä. Tässä vaiheessa naamaltani paistoi varmaan hämmästys, sillä eipä Sulo ole minulla mennyt luultavasti koskaan ravissa näin hyvin. Nyt se jokin vain loksahti kohdilleen.

Lopputunnin hienojen hetkien jälkeen ei voinut kuin leijua vähän aikaa puoli metriä maanpinnan yläpuolella. Ehkä tässä on sittenkin toivoa että opin Sulolla joku päivä ihan oikeasti ratsastamaan. Tänään huomasin ainakin selkeästi hyvän tuntuman merkityksen. Jos käsi on jännittynyt tai epätasainen niin Sulolta on turha odottaa muuta kuin jännittynyttä hirvimoodissa juoksentelua. Tuntumaongelmat tietenkin juontavat juurensa istunnan ongelmista. Laukassa pystyn istumaan paremmin liikkeen mukana, jolloin pystyn tarjoamaan tasaisen ja rennon tuntuman ja Sulo alkaa toimia. Ravissa istunnan kanssa onkin sitten tuskastuttavan paljon hankaluuksia jotka kasvavat eksponentiaalisesti silloin kun istuimena on tällainen kuppimainen ja hyvää lonkan liikkuvuutta vaativa koulusatula. Tänään sain vähän esimakua siitä miten ihanaa Sulolla voisi olla ratsastaa jos vaan saisin istuntani kuntoon, joten motivaatio harjoitella ja ratkoa oman kropan ongelmia tietenkin vain kasvoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti