Keskiviikon tunnilla pääsin jatkamaan esteharjoituksia Peran kanssa. Tehtävät olivatkin hyvin pitkälti samoja kuin sunnuntaina, mutta kertaus ei ollut lainkaan pahitteeksi. Tutuista ja helpoista tehtävistä huolimatta hyppääminen meinasi taas jännittää ihan liikaa. En käsitä mistä tämä nynnyilymieliala on tullut, mutta haluaisin siitä kyllä äkkiä eroon. Paras lääke lienee hypätä mahdollisimman paljon.
Verryteltiin ensin ravissa ylittäen puomisarjoja pitkän sivun suuntaisesti. Vasemmassa kierroksessa sai vähän tarkkailla ettei Pera valunut vaivihkaa puomien oikeaa reunaa kohti ja etten itse kiertänyt vartaloa vasemmalle. Lisää aktiivisuutta Peran liikkumiseen olisi varmasti taas tarvittu, sillä muoto tuppasi olemaan aika epätasainen. Laukattiin hetki oikeassa kierroksessa haeskellen jälleen tuntumaa kevyeeseen istuntaan. Samalla yritin ratsastaa Peraa ryhdikkäämmäksi edestä silläkin uhalla että pyöreys katosi. Sunnuntailta olin painanut mieleen ennen kaikkea sen että esteitä varten Pera on saatava vähemmän etupainoiseksi ja laukkaamaan paremmin takaosan päällä.
Tälläkin kertaa hypyt aloitettiin ravilähestymisillä ponnistuspuomille ja ristikolle. Pera imi estettä kohti niin hyvin että ravissa sai tehdä ihan kunnolla pidätteitä. Aluksi tuli pientä ennakointia niin että laukka nousi jo ennen ristikkoa, mutta itse hypyt sujuivat hyvin. Kierroksen ollessa vasen Pera vaan laskeutui yleensä väärässä laukassa, mikä kertoo varmaankin siitä että annoin vartaloni kiertyä hypyssä vasempaan pudottaen painon oikealle.
Lopputunti hypeltiinkin sunnuntailta tuttuja lävistäjäesteitä. Tällä kertaa mukana oli ponnistuspuomit lähestymisten avuksi. Ensin otettiin pari hyppyä ristikolle oikeasta vasempaan laukkaan. Yritin pitää Peraa lyhyenä ja kasassa, mutta pokka petti esteen edessä niin että viimeisillä askelilla päästin Peran valahtamaan pitkäksi. Tällaisesta hieman etupainoisesta hypystä ei laukka vaihtunut. Toisella hyppykierroksella koikkelehdittiin ristikon yli aivan epämääräisesti, sillä yritin yhtäkkiä tuupata Peraa lyhyestä laukasta pidempään ponnistuspuomia kohti vaikka oikeampi ratkaisu olisi ollut pitää vaan askel lyhyenä loppuun asti. Kun ristikko tämän jälkeen nousi pieneksi pystyksi alkoi hyppääminen jo sujua paremmin ja laukkakin vaihtui. Ope kuitenkin huomautti että hevonen pitäisi saada pidettyä edelleen lyhyempänä esteen edessä niin ettei ponnistuspuomin ja esteen väli jäisi näin ahtaaksi.
Seuraavaksi hypättiin kahden lävistäjäesteen kahdeksikkoa. Pera pääsi edelleen valumaan esteitä kohti liian pitkänä, minkä seurauksena ajoittain oli hankaluutta sovittaa askel ponnistuspuomille eivätkä vaihdot onnistuneet. Toisella hyppykierroksella aloin saada juonesta kiinni, ja oikeasta laukasta vasempaan hypättävälle esteelle saatiin jo nappilähestyminen ja hyppy vaihtoineen kun maltoin pitää laukan kasassa loppuun asti enkä antanut periksi intuitiolle päästää hevonen venymään estettä kohti. Viimeiselle kierrokselle ponnistuspuomit otettiin pois ja esteet nostettiin 70 senttiin. Ponnistuspaikat olikin tänään helpompi hahmottaa ilman apupuomeja (eli olin koko alkutunnin tuijottanut ja kytännyt ponnistuspuomeja aivan liikaa). Vasemmasta laukasta oikeaan en vieläkään saanut Peraa vaihtamaan, sillä oikea lapa pääsi vähän pullahtamaan hypyssä karkuun. Muutoin lähestyminen ja hyppy olivat kuitenkin ihan hyvät. Oikeasta laukasta vasempaan hypättävälle esteelle sain Peran tuotua lyhyenä ja hätäilemättä, joten päätimme illan hyppelyt varsin mallikkaaseen suoritukseen laukanvaihdon kera. Alkoihan tämä hyppääminen sentään loppua kohden jo sujuakin alun kangertelujen jälkeen.
Positiivista on että Pera oli tänään vähemmän etupainoinen kuin sunnuntaina, eikä esteiden välilläkään pahemmin kiskonut kuskia etukenoon ja irti satulasta. Ope myös totesi että Pera ei tänään hypännyt kaula rullalla ja niska linkussa, ja näinhän asia olikin vaikken ollut siihen kiinnittänyt huomiota. Toki ponnistuspuomit auttoivat tässä, sillä Pera ei ajautunut esteille niin juureen. Päivän opetus oli että lähestymisissä pitää vaan säilyttää maltti eikä antaa laukan valahtaa viimeisillä askelilla etupainoiseksi ja pitkäksi. Ryhdikäs Pera tekee paljon parempia hyppyjä, vaikka tokihan tällaisista pikkuesteistä yli päästäänkin lähes millaisesta laukasta hyvänsä. Pienistä esteistä puheen ollen, lopuksi hypätyt 70-senttiset todellakin näyttivät ja tuntuivat pikkuisilta, mikä on oikein hyvä juttu. Joskus tämänkin kokoiset esteet ovat näyttäneet valtavilta. Ehkä mukavuualueeni estekorkeuksien suhteen on siis pikkuhiljaa hilautumassa ylöspäin siitäkin huolimatta että nynnyilykausi on pahimmoilleen päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti