Möhlintää koulutunnilla

Tiistain tunnille veikkailin ratsuksi joko Suloa tai Hassea, ja Hassenpa sitten sainkin. Alku oli erittäin lupaava, sillä Hasse oli tänään karsinassa oikein kilttinä ja otti kuolaimetkin suuhun ihan helposti. Alkukäynnit käveltiin niin reippaan oloisesti että uumoilin tästä tulevan hyvä tunti Hassen kanssa. Vaan eipä arveluni olisi voinut mennä enempää pieleen.

Ongelmat alkoivat heti kun otin ohjat käteen ja pyysin Hassea pohkeella raviin. Hevonen lähti kampeamaan kylkimyyryä kentän keskelle ja viis veisasi eteen käskevästä pohkeesta. Kun lopulta sain kiemurtelijan suoristettua uralle ja pamautin pohkeilla napakammin päästin vihdoin eteenpäin pientä mummoravia. Raippa olisi ollut paikallaan kun ei pohkeelle minkäänlaista reaktiota tahtonut saada, mutta en rohjennut raippaa juurikaan käyttää sillä pienestäkin napautuksesta Hasse jarrutti ja köyristi selkää pukittaakseen. Heppa ei meinannut pysyä ravissa vaan kiemurteli ja jarrutteli, ja ope totesi että nyt se näköjään testailee oikein kunnolla että onko tänään pakko tehdä mitään. Ohje oli käynnissä taivuttaa reilusti ja pyytää takaosaa väistämään oikealle, ja samalla naputella raipalla takajalkoja hereille. Ideana oli että taivutettuna Hasse ei voi pukittaa ja pääsen näin ollen raipalla huomauttamaan että kyllä, minulla on auktoriteettia käskeä. Kun oli hetki poikitettu ja raipalla naputettu niin Hasse oli jo hiukan suostuvaisempi ravaamaan. Ihan kamalaa matelemista se ravi vaan oli, jumputin pohkeella hiki hatussa mutta hevonen liikkui kuin täi tervassa. Kun rohkaistuin napauttamaan raipalla niin sitten tulikin pukkia protestiksi. Kaiken lisäksi istuin niin vinossa että Hasse liiraili ihan miten sattuu, ja hyvin mahdollisesti myös tahmailu ja nihkeily oli osaksi vinoudestani johtuvaa.

Mentiin alkuverryttely aika laukkapainotteisesti. Ihme ja kumma Hasse kyllä nosti laukan ihan hyvin, mutta meno oli aivan yhtä hidasta kuin ravissa. Kauhea puskeminen pohkeella että hevonen ylipäänsä pysyi laukassa. Raipalla herättely olisi todellakin ollut paikallaan, mutta en vaan uskaltanut sitä käyttää pientä hipaisua enemmän kun Hasse alkoi heti protestoida. En luottanut siihen että pysyisin kyydissä mikäli Hasse alkaisi pukitella enemmän, ja joka tapauksessa Hasse luultavasti ”voittaisi” kisan eli saisi raipan naputuksen loppumaan aikansa protestoituaan. Niinpä sitten möngittiin eteenpäin Hasse miniaskelein ja minä niin kovati pohkeella puskien kuin ikinä pystyin. Ei millään lailla mielekäs tilanne kummankaan kannalta.

Laukan jälkeen Hassessa tapahtui jokin käsittämätön muutos, ja hetken aikaa se jopa liikkui eteenpäin ihan asiallisesti. Työskenneltiin hetki ravissa, ja nyt liikkumistamme saattoi jo raviksi kutsuakin. Aika ajoin piti vähän pohkeella muistutella, mutta jatkuva puskeminen jäi pois ja Hasse ihan reagoikin pohkeesta eteen. Tässä vaiheessa aloin kuvitella että Hassen pullikoinnista oli päästy yli ja se oli päättänyt totella tätäkin kuskia. Ajoittain löytyi jo vähän tasaisempaa tuntumaa ja asetuksen kautta pyöreyttäkin, ja pääsin keskittymään oman kropan suoristamiseen hevosen liikkuessa itse eteenpäin. Tänään oli nimittäin taas sellainen päivä että kiersin itseäni aivan hurjasti vasemmalle ja istuin täysin kierossa, jolloin Hasse tietysti peilasi tätä kieroutta omassa liikkumisessaan. Itseäni suoristamalla sain Hassenkin suoremmaksi ja liikkumaan paremmin. Takaosan moottoriin olisi kuitenkin vielä kaivattu lisää aktiivisuutta jotta muoto olisi jäänyt tasaisen pyöreäksi. Hasse kyllä hakeutuu helposti pyöreään muotoon heti kun liikkeessä on riittävä energia (ja ratsastajan käsi edes jotenkuten tasainen), mutta kompastuskivenä tuppaa olemaan nimenomaan tämän riittävän energian saavuttaminen.

Lopputunti harjoiteltiin takaosakäännöksiä. Näitä tehtiin kentän keskellä ilman seinän tukea, aloittaen pienellä voltilla sulkutaivutuksenomaisesti ja tästä liikettä oikeaan takaosakäännökseen pienentäen. Omaa vuoroa odotellessa työskenneltiin vapaamuotoisesti eri askellajeissa. Käyntitauon jälkeen Hassen reippaampi menofiilis oli valitettavasti taas tiessään, ja jatkettiin tahmaillen ja jumittaen. En vaan hoksaa mikä ratkaisi sen että yhdessä hetkessä Hasse liikkui ihan hyvin ja kohta taas nihkeili. Toki turrutin sen pohkeelle jatkuvalla puskemisellani, mutta miksi välissä oli parempi jakso jolloin pohje toimi ja Hasse liikkui? Hevosen ollessa näin huonosti avuilla ei asetelma tietysti ollut mitenkään ihanteellinen takaosakäännöksiä ajatellen. Käännöksiä ratsastettiin ensin oikealle, ja tähän suuntaan ne sujuivat suorastaan hämmästyttävän hyvin. Hasse kääntyi takaosan ympäri oikein mukavasti, mutta tuntui tekevän käännökseen aika lailla omaan tahtiinsa eikä suinkaan apujeni tahdittamana. Ope kaipaili käännökseen lisää nopeutta ja terävyyttä, ja itse kaipailin sitä että hevonen olisi kuunnellut paremmin ja että olisin päässyt käännöksen aikana selvästi rytmittämään pohkeen käyttöä askelten tahtiin. Nyt avut olivat yhtä mössöä, mutta siitä huolimatta Hasse suoritti päällisin puolin korrektin takaosakäännöksen kun tajusi mitä temppua oli tarkoitus suorittaa.

Käännösten suunta vaihdettiin sitten vasempaan, ja tästähän riemu repesi. Onnistuin taas vetämään vasemman kylkeni kasaan ja pudottamaan painon oikealle heti kun vain ajattelinkin takaosakäännöstä, ja arvatkaahan siirtyykö hevosen takaosa vasemmalle ja pysyy siinä käännöksen ajan kun ratsastajan paino roikkuu aivan päinvastaisessa suunnassa... Täsmälleen sama virhe jonka sain sulkutaivutuksia tehdessä viime viikolla korjattua, mutta nyt en vaan mitenkään saanut omaa kehoani hallintaan. Kovasti keskittymällä onnistuin ratsastamaan muutaman askeleen sulkutaivutusta pikkuvoltilla, mutta heti kun yritin siirtyä tästä kunnolliseen takaosakäännökseen niin paino putosi oikealle ja samaan suuntaan kiepsahti myös hevosen takaosa ja liike alkoi pyöriä "napakäännöksenä" hevosen keskiosan ympäri. Hasse vaikutti taas vähän ärsyyntyvän lisää kun säädin ja sähläsin eikä se selvästikään voinut käsittää millaiselle solmulle yritin sitä ratsastaa. Varmasti se olisi tähänkin suuntaan tehnyt nätit käännökset jos vaan olisin onnistunut antamaan edes suunnilleen ymmärrettävät ohjeet. Kroppa ei vaan totellut. Kun ei takaosakäännöksistä mitään tullut ja aikakin jo loppui kesken niin tyydyttiin lopulta siihen että sain hieman väistätettyä Hassen takaosaa vasemmalle. Tämäkin meinasi olla hankalaa, mikä oli aika erikoista ottaen huomioon että alkutunnista Hasse oli liiraamassa takaosaansa vasemmalle ihan väen vängällä.

Tämmöistä tämä nyt sitten oli tällä kertaa. Hassen kanssa on edellisillä kerroilla mennyt ihan mukavastikin ja yhteistyö jopa toiminut pienen alkujumituksen jälkeen, mutta tänään oli sukset pahemman kerran ristissä ja siihen päälle vielä kommunikaatiovaikeuksia. Ei vaan päästy mitenkään yli Hassen nihkeilyistä kun en osannut olla tarpeeksi jämäkkä ja motivoiva, ja kaiken lisäksi vielä sössin takaosakäännökset ihan itse kun en vaan osannut ratsastaa pätkän vertaa. Tuli vähän paha mieli Hassen puolesta takaosakäännösten suhteen kun hevonen ei ollenkaan käsittänyt mitä kummaa pohkeella kaivava, ohjista kiskova ja vinossa kenottava ratsastaja yrittää siltä pyytää. Eikä kyllä hurja pohkeella jumputus ravissa ja laukassa ollut sekään mitään hevosystävällistä ja kivaa ratsastusta. Asioiden selvittäminen napakasti raipalla heti alkutunnista olisi ollut hevosen kannalta reilumpaa, mutta en uskaltanut ryhtyä näin isoon konfliktiin Hassen kanssa. Nyt sitten kinattiin läpi koko tunnin. Jos joskus kuvittelee osaavansa edes vähän ratsastaa niin kyllä tällaiset tunnit pudottavat rytinällä takaisin maanpinnalle.