Istuntaspesiaali

Helmikuussa sain Annelta ja Noralta oikein mieluisan väitöslahjan, nimittäin oman istuntatunnin Helin ohjauksessa. Nyt oli vihdoin sopiva ajankohta käydä lahja lunastamassa, ja niinpä sunnuntaiaamu alkoi treenituokiolla Sulon kanssa. Mentiin ensin kymmenisen minuuttia itsenäisesti verrytellen, ja sen jälkeen puoli tuntia open silmien alla enimmäkseen liinassa. Sulo oli tänään oikein mukavalla päällä, ja vaikutti ihan alusta alkaen kuuliaiselta ja hyvinkin rennolta.

Alkuhölkkäilyä.

Jalustimet nostettiin kaulalle koko treenin ajaksi, ja liinassa kävellessä sain ottaa aluksi vähän venytyksiä lonkkiin. Ohjeena oli avata jalat ulkokiertoon ja venyttää reidet irti satulasta, ja samalla viedä jalkoja ihan reilusti taakse. Eteenpäin sai nojailla, mutta siitä huolimatta en saanut jalkoja kovin taakse muuten kuin vetämällä selän hurjaan notkoon. Kun yritin pitää alaselän suorana niin jalat eivät juurikaan päässeet taaksepäin. Tällainen alkuvenyttely auttoi kuitenkin hieman aukaisemaan pahimpia jumeja, ja vastaavanlaista kannattaisi varmaan harrastaa muulloinkin tunneilla alku- ja välikäyntien aikana.

Jumilonkkien venytys.

Harjoitusravissa mentiin aluksi vähän pidemmällä ohjalla sekä hetken aikaa kokonaan ilman ohjia keskittyen hevoseen vaikuttamisen sijasta pelkkään istumiseen. Näin sainkin hartiat ja käsivarret aika mukavasti rentoutettua, ja koko ylävartalo tuntui tavallista rennommalta. Sitten vaan tarkkana ettei istunta ole etukumara tai ettei ylävartalo mene taaksepäin yliryhtiin vetäen alaselkää notkolle. Yllättäen sain kuin sainkin keskivartalon pidettyä aika hyvin kasassa niin että pysyin ihan napakkana pystyssä hetkellisiä herpaantumisia lukuunottamatta. Jalat toki olisivat saaneet venyä vielä pidemmiksi pitkin hevosen kylkiä sen sijaan että reidet pyrkivät koko ajan vähän nousemaan. Yksi sitkeistä virheistä tänään oli pään ja leuan kenotus eteenpäin, mikä tunnetusti on yksi tyyppivirheistäni. Kuten ope selitti, koko yläselkä vähän jännittyy jos leuan päästää putoamaan eteenpäin. Niskaa pystyyn ja leukaa taaksepäin korjaamalla tuntui koko istunta kohentuvan heti. Kun istuntaan löytyi näinkin luonteva tuntuma niin Sulokin liikkui oikein tyytyväisen oloisena ja venytteli kaulaa pitkälle eteen ja alaspäin. Tämä tietysti puolestaan auttoi kyydissä istumista kun hevonen ei kulkenut hirvimoodissa.

Ravihommia liinassa.

Kun otin ravissa ohjia paremmalle tuntumalle ja aloin enemmän vaikuttaa hevoseen niin ohjalla kuin pohkeellakin pääsi istuntaan tulemaan pieniä lisäjännitteitä, ja sen myötä tutut virheet koettivat puskea pintaan. Sitten piti vaan koettaa hakea samaa tunnetta kuin äsken pitkällä ohjalla ratsastaessa. Sain Sulon pidettyä edelleen ihan rennossa mielentilassa ja jännittymättä, mutta meno oli osittain jopa liiankin rauhallista sillä takajalat olisi pitänyt saada aktiivisemmin töihin paremman muodon löytämiseksi. Sulo tuntui olevan ihan siinä ja hilkulla että pyöristyy kunnolla ja rupeaa oikeasti toimimaan, mutta homma jäi vaiheeseen puutteellisen aktiivisuuden vuoksi. Tuntumakin olisi saanut olla vielä tasaisempi etenkin ulkoa, ja ope sai useaan otteeseen käskeä ottamaan lyhyemmät ohjat.

Laukassa istuminen oli yllättäen melkeinpä vaikeampaa kuin ravissa. Laukka tuntui kippaavaan joka askeleella eteenpäin, ja jännityin aluksi puristamaan reisillä ihan liikaa. Vähitellen sain laukassakin itseäni pystympään ja rennommin satulaan sekä tunnetta "takaosan päällä istumisesta". Sulo tarjoili pyöreää muotoa mutta olisi tarvinnut vielä tasaisempaa ja samalla rennompaa tuntumaa. Huomasin että hevosen hakeutuessa tuntumaa kohti vähänkään voimakkaammin alkoivat käsivarret, olkapäät ja koko yläkroppa hieman jännittyä ja istunta mennä kasaan, enkä saanut säilytettyä samanlaista rentoa ryhdikkyyttä kuin ilman tuntumaa mennessä. Siinä missä istunnan tuen tulisi lähteä vatsalihaksista minä siis jännitän virheellisesti yläkroppaani. Sulohan ei todellakaan edes vetänyt tai roikkunut ohjalla raskaana, vaan hakeutui nätisti tuntumalle niin kuin pitääkin.

Laukassa mentiin välillä pyöreänäkin. Tässä en nojaile eteen mutta taidan kiertää ylävartaloa liikaa vasemmalle.

Lopuksi mentiin vielä pieni tovi ravissa ilman liinaa ja haeskellen sekä istuntaa että hevosen muotoa kohdilleen. Sulo oli mukavan rento ja pyrki venyttämään eteen ja alaspäin. Asetuksilla ja pohkeesta tuntumaa kohti ratsastamalla löytyi jonkinlaista pyöreyttäkin, mutta vielä olisi kaivattu lisää energiaa takaosaan ja ulko-ohjalle parempaa tukea. Ihan mukava fiilis kuitenkin oli kun pystyin istumaan kohtuullisen asiallisesti ja hevonen oli rento ja tyytyväinen. Tässä olisi jo ihan hyvät lähtökohdat ratsastamiselle. Istuntapalikat löytyivät siis tänään ihan mukavalle mallille (ainakin jos verrataan siihen millaista meno yleensä on varsinkin tässä satulassa), mutta haasteena on säilyttää istunta ruodussa myös siinä vaiheessa kun alan vaikuttaa hevoseen pelkän mukana istumisen sijaan. Mukava kuitenkin huomata ettei se istuminen nyt täysin mahdotonta ole vaikka pinnistelyä ja keskittymistä vaatiikin. Hyvää palautetta tuli myös Sulolta, jonka olemus kertoi että oikein (tai siis vähän vähemmän väärin) istuva ratsastaja oli sille miellyttävämpi kantaa. Toivottavasti onnistun soveltamaan tämän mainion harjoitustuokion oppeja myös jatkossa!



Kiitokset Annelle kuvista ja videoista!