Vierailu toisessa ulottuvuudessa

Lauantaille tarjoutui lyhyellä varoitusajalla mahdollisuus estetuntiin Sulolla, ja kun ei tälle päivälle löytynyt ketään seuraksi hyppäämään niin päätin investoida kerrankin oikein yksityistuntiin. Oma tehotunti olikin enemmän kuin paikallaan kun ongelmia on hyppäämisessä ollut viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi. Maneesissa oli kuitenkin käytännössä koko ajan myös toinen ratsukko, joten Sulo ei joutunut olemaan siellä yksinään.

Mentiin nopeat ja tehokkaat verryttelyt ravissa ja laukassa, ja tehtävänäni oli laukassa etsiä askeleeseen kunnolla energiaa ja säätövaraa. Sulo liikkui ihan reippaasti eteen, mutta oikeassa laukassa reagointi pohkeeseen oli vähän hitaanpuoleista eli hevonen ei ollut aivan täysin kuulolla. Vasemmassa laukassa meno oli kevyemmän ja helpomman oloista. Pääsin ratsastamaan laukkaa eteen ja kiinni, ja Sulo hakeutui kauniisti pyöreäksi. Tämä vaikutti jo ihan mukavalta estelaukalta. Ensimmäinen hyppytehtävä sisälsi oikeaa laukkaa maneesia ympäri hypäten pitkän sivun suuntaisia esteitä eli yksittäistä pystyä ja kahden pystyn linjaa kolmen askeleen välillä. Sulon liikkumiseen tuli esteiden myötä lisää säpinää niin että pidätteitä ja puolipidätteitä tarvittiin kontrolloimaan menoa ja pitämään laukka tarpeeksi lyhyenä. Hypyt pienille pystyille sujuivat ihan mukavasti ilman epäröintejä, ja näin paikat aika hyvin. Pari kertaa tuli ehkä turhan voimakasta tuuppausta ponnistuspaikan jäädessä hieman kauas.

Samaa hyppelyä jatkettiin vasemmassa laukassa, ja kolmen askeleen linjan toinen osa kasvoi pian okseriksi. Tähän suuntaan laukka vaihtui pariin kertaan vääräksi, eli hypyissä oli jotain vinouksia. Päivän ensimmäinen kielto tuli yksittäiselle pystylle, kun ponnistuspaikan jäädessä epäselväksi epäröin itse ja annoin ylävartalon kallistua etukumaraan liikkeen edelle. Kun pohkeetkin jäivät tehottomaksi niin stoppi tuli heti vaikka esteellä oli korkeutta ehkä 60 cm. Huomasin kyllä virheeni oikein hyvin, eli en malttanut odottaa hyppyä mutta toisaalta en Sulolle kertonut selkeästi mistä haluan hypätä vai haluanko hypätä ollenkaan. Onhan se aikamoista nipottamista Sulolta kieltää näin maahankaivetuilla esteillä, mutta kiellolle oli joka tapauksessa selitys. Ope painotti sadannen kerran että jos ei ponnistuspaikkaa näe niin istunnan kanssa täytyy odottaa ja samalla pitää pohje napakasti mukana jotta este ylittyy vaikka sitten huonommastakin paikasta. Samalle pystylle tuli myöhemmin vielä toinen samanlainen kielto, mutta jälleen huomasin virheeni saman tien ja pystyin sen korjaamaan. Ainakin Sulo oli hyvin looginen sen suhteen missä tilanteessa hyppää ja missä ei, enkä kielloista suuremmin hermostunut kun oli niin selvää mistä ne johtuivat.

Seuraavaksi hypättiin lyhyttä rataa. Kolmen askeleen linjan jälkimmäisestä esteestä tuli trippeli, ja uutena esteenä mukaan tuli okseri lävistäjällä. Sulolla oli nyt menovaihde päällä, joten laukkaa oli periaatteessa helppo säädellä kun energiaa riitti kasattavaksi. Radanpätkä onnistuikin varsin sujuvasti, ja pieni trippeli ylittyi myös aivan helposti. Okserille lähestyessä tapahtui pientä liirailua vasemmalle, mutta vasemmalla pohkeella sain Sulon tönittyä oikealle reitille ja esteen yli. Sujuvaa ja reipasta hyppäämistä jossa oli sopivasti sähinää, ja maltoin odottaa hyppyjä sekä pitää pohkeen tukemassa Suloa esteen edessä. Vasemmassa laukassa hypätessä laukka vaan tahtoi edelleen vaihtua vääräksi.

Tultiin näissä fiiliksissä heti perään uusi ratakierros. Nyt trippelin jälkeen tapahtui jotain erikoista, sillä Sulo lähti rynnistämään maneesin avointa päätyä kohti ja nakkeli vähän takapäätä ilmaan. Ehdin säikähtää että nyt saatan tippua, mutta onneksi pukit eivät olleet kovin valtavia ja sain seinään kääntäen jarruteltua vauhdin pois. Olipa aika yllättävä lähtö! Arvelin että saatoin trippeliltä alastulossa jysähtää satulaan vähän ikävästi, mutta toisaalta kyse saattoi olla ihan vain riemupukeista sillä niin paljon Sulolla vaikutti tänään olevan virtaa ja intoa. Jatkoimme radan loppuun, ja tulimme uudestaan vielä pysty-trippelilinjan. Nyt olin varuillani trippelin jälkeen, eikä Sulo mitään uutta pukkilähtöä yrittänytkään.

Samaa viiden esteen pätkää hypättiin vielä hieman isompana, eli yksittäinen pysty ja okseri nostettiin noin kasikymppiin. Trippelin halusin jättää pieneksi, sillä en halunnut siihen kovin isoa hyppyä jonka jälkeen Sulo saattaisi taas rynnistää alta pois. Ennen esteille suuntaamista työstettiin laukkaa ympyrällä, ja viriteltiin Sulo oikein kunnon estemoodiin ja -laukkaan. Ensin ratsastettiin laukkaa reilusti isommaksi eteen, ja kun takajalkoihin löytyi kunnon energia niin liike kasattiin lyhyemmäksi ja paremmin takaosan päälle. Siinä sai niin pohkeella, pidätteellä kuin istunnallakin ratsastaa tosissaan, mutta löytyihän sieltä laukka joka tuntui todella ponnistavan takaosalla ylöspäin.

Kun oikea estelaukka oli löytynyt saatiin aloittaa radan hyppääminen. Uusi menovaihde taisi vähän sekoittaa ponnistuspaikan arviointiani, ja ensimmäiselle pystylle en uskaltanut tehdä oikeaa ratkaisua eli lähettää Suloa hyppyyn hieman kauempaa. Ajettiin ihan pohjaan, ja olin jo varautunut kieltoon mutta tällä laukalla Sulo olikin ihan tosissaan menossa. Seurauksena oli hurja tasajalka-kenguruloikka, joka heitti kuskin pois tasapainosta hevosen kaulalle. Taas kuvittelin hetken tippuvani, mutta onneksi Sulo ei tältä esteeltä ottanut mitään lähtöä ja pääsin takaisin tasapainoon. Töpeksintäni tässä hypyssä ei onneksi myöskään säikäyttänyt Suloa, vaan uudella yrityksellä se meni esteelle aivan yhtä innokkaasti. Radan ensimmäiset neljä estettä ylittyivät oikein sujuvasti ja hienosti, joskin okserille Sulo pääsi venymään vähän turhan pitkäksi ja kiihdyttämään vauhtia. Viimeiselle pystylle laukka levisi taas siinä määrin kontrollista että ponnistuspaikan valinta jäi epäselväksi, ja kun en malttanut odottaa hyppyä vaan annoin istunnan mennä liikkeen edelle niin kieltohan siitä tuli. Tämän jälkeen en enää samaan virheeseen sortunut, ja uudella ratakierroksella sain pakan pidettyä koossa kaikilla esteillä. Kun odotin hyppyä ja pidin pohkeen mukana niin Sulo hyppäsi hienosti. Mentiin edelleen "isojen esteiden laukkaa", ja se energian määrä mikä hevosessa oli meinasi välillä jo vähän hirvittää enkä tainnut kovin paljon radan aikana hengittää. Säätelyvaraa laukassa kyllä oli, joten sen puoleen esteille oli helppo tulla kunhan oma pää pysyi kylmänä enkä sortunut paniikkiratkaisuihin. Tässä moodissa Sulo oli toden totta menossa esteiden yli epäröimättä ja innokkaasti.

Pienen analysointitauon jälkeen hypättiin vielä viimeinen kierros. Edelleen Sulo hyppäsi todella sujuvasti ja vauhdikkaasti, ja väärät laukat olivat ainoa ongelmamme. Viimeiselle pystylle pyysin venyttämään eteen, ja Sulo reagoi hyvinkin terävästi. Hyppy oli hyvä, mutta esteen jälkeen Sulo meinasi taas vähän ampaista päätä viskoen ja pikkupukkia heittäen. Ei ollut todellisia kyydissäpysymisongelmia ja sain Sulon pysäytettyä aika nopeasti. Otettiin sitten viimeiseksi hypyksi vielä rauhallinen suoritus pikkupystylle suljettua päätyä kohti niin ettei homma päättynyt rynnistyshyppyyn.

Silmäni olivat varmaan hämmästyksestä ymmyrkäisinä vielä pitkään tunnin jälkeen, sillä tämä oli oikeastaan ensimmäinen kunnon kosketukseni Sulon Oikeaan Estehevosmoodiin, eli siihen mielentilaan, laukkaan ja energiaan jolla isompia esteitä hypätään. Varsinainen kulttuurishokki ikänsä poneilla hypänneelle istua tällä lailla liikkuvan hevosen selässä, melkein kuin olisi siirtynyt toiseen todellisuuteen! Makealtahan se meno tuntui kun Sulosta löytyi tämä minulle ihan uusi vaihde, ja oli aika eri meininki lähestyä esteelle tällaisella laukalla. Vauhti ja energia meinasi kuitenkin välillä hieman pelottaa, kun en ollut ihan varma pysyykö hevonen hanskassa ja voiko se ehkä kieltää vauhdikkaammasta lähestymisestä. Toisaalta vaikuttaisi siltä että Oikeassa Estemoodissa liikkuva Sulo ei kovin herkästi ainakaan näille pienille esteille kiellä kunhan en itse aivan älyttömästi töppäile. Pienet pukittelut eivät ole mitään Sulon normaalia tyyliä, mutta ilmeisesti sillä on nyt kovasti kevättä rinnassa ja vähän ylimääräistä villivirtaa. Jäin pohdiskelemaan onko näin vauhdikas meno kuitenkaan minun juttuni, mutta toisaalta oli niin hienoa hypätä tällaisella menevällä Sulolla että aion jatkaa pelkojeni nitistämistä. Tänään Sulo meni todella hyvin ja ainoana rajoitteena oli ratsastajan jännitys ja arkailu. Kun vaan saisin oman asenteeni hieman rohkeammaksi niin ehkä meistä voisi tulla ihan toimivakin ratsukko. Suurten esteiden rämäpääksi tuskin pystyn koskaan muuttumaan, mutta jospa oppisin edes hyppäämään Sulolla niitä kasikympin ratoja vähän vähemmällä tutinalla.