Napakkuutta kannuksista

Keskiviikon tunnilla treenattiin koulukisoihin. Minähän olin saanut hullun idean kokeilla kisaratsuna tällä kertaa Peraa, joten sen sain nyt myös tunnille. Laitoin poikkeuksellisesti kannukset jalkaan testatakseni miten niiden mukanaolo vaikuttaisi Peran ratsastamiseen. Open kysyessä toiveita harjoiteltavista tehtävistä toivoin erityisesti laukannostoja. Nostot olen Peralla ratsastaessani huomannut jostain syystä hankaliksi, joten halusin hioa niitä paremmiksi.

Aloitimme kuitenkin peruutusten parissa. Pitkältä sivulta käännettiin joka kerta kentän poikki, ja keskelle ratsastettiin pysähdys sekä peruutus. Peruutuksesta lähdettiin liikkeelle ensin ravissa, ja päädyissä tehtiin ympyröitä. Myöhemmin peruutuksesta nostettiin suoraan laukka. Ope halusi meidän tekevän pysähdykset ja peruutukset mahdollisimman kevyellä kädellä, ja peruutuksessa ohjeena oli ottaa avuksi pohkeet mikäli pelkkä istuinluiden kääntäminen taaksepäin ei riittänyt. Pera oppi kuvion hyvin nopeasti, ja alkoi ennakoida pysähdystä hyvin voimakkaasti aina kun käänsin sen pitkältä sivulta kentän keskelle. Niinpä pysähdykseen tultiin aina enemmän tai vähemmän jumittaen, eikä ohjaa tosiaankaan tarvinnut käyttää pysähtymiseen. Peruutuksessa Pera oli kovin pystypäinen ja vähän jännittynyt, vaikka tein peruutuksen mielestäni aika kevyellä kädellä. Ainakin istuntaan olisi varmaan kaivattu rentoutta jotta peruutus olisi sujunut pehmeämmin ja mukavammin.

Ravissa Pera oli aluksi selvästi pohkeen takana ja liian lötkö, ja sen vuoksi ei muotokaan tasoittunut vielä kovin hyvin. Huomasin kyllä, että kannukset tekivät pohjeavuista hieman tehokkaammat, enkä todellakaan voinut puskea pohkeilla samalla lailla kuin Peran kanssa usein tuppaa käymään. Tämähän oli tietenkin vain hyvä asia, ja kannusten vuoksi jouduin tosissani keskittymään siihen että jalka pysyi pitkänä ja kantapää alhaalla. Jalka ei nyt vaan voinut nousta ylös jottei kannus alkanut tökkiä kylkeen. Ope muistutti myös ratsastamaan kädellä eteen, ei taakse, mutta ohjalla värkkäämisestä ei nyt tainnut tulla juuri sanomista. Vasemmassa kierroksessa raviympyröillä sain mielestäni Peran paremmin ulko-ohjalle ja samalla pyöreäksi.

Myös laukassa vasen kierros oli helpompi, ja vasemman laukan nostot peruutuksesta lähtivät kohtalaisen terävästi. Kannukset auttoivat tässäkin kohtaa. Oikea laukka sen sijaan nousi kentän keskeltä paljon lötkömmin ja ehkä vähän oikealle kaatuen. Laukassa oli muutoin aika hyvä energia ja pyöreys, ja Pera tuntui vastaavan varsin herkästi kylkiin hipaiseviin kannuksiin. Niinpä sain taas huolella painaa jalkoja pitkäksi alas jotta hevonen ei ihan lähtenyt käsistä. Ope muistutti useampaan kertaan ryhdistämään ylävartalon pystyyn, eli könötin helposti pienessä etukumarassa ja hartiat lysyssä. Jalkojen venyttäminen pitkäksi alas tuntui provosoivan tätä etukenoa, sillä lonkkakulma ei vaan aukea tarpeeksi reilusti. Jalkojen asento oli nyt kuitenkin hyvä, ja minulla oli tunne hevosen ympärillä istumisesta vaikka hieman etukenoinen olinkin.

Lopputunnista teimme vielä lisää laukannostoja. Menimme oikeassa kierroksessa, ja pitkien sivujen alussa nostettiin käynnistä vastalaukka. Vastalaukkaa jatkettiin pitkä sivu ja palattiin ennen kulmaa raviin. Lyhyellä sivulla puolestaan tuli myötälaukannosto ravista sekä laukkaympyrä. Valmistelin vastalaukannostot tuomalla etuosaa aavistuksen uralta sisälle samalla vasemmalle asettaen, ja tästä Pera nosti vasemman laukan aika näppärästi. Muotokin pysyi näissä nostoissa asiallisena. Raviin siirtyessä ope käski taas ratsastaa "kädellä eteen" eli antaa Peralle tilaa ravata kulman läpi liikaa ohjalla rajoittamatta. Uusi laukannosto ravista onnistui sekin kohtalaisen napakasti, mutta tässä nostossa pyöreys katosi ja ihan kuin Pera olisi aavistuksen päässyt pullauttamaan oikeaa lapaa sisälle. Muutoin sekä vasemmassa että oikeassa laukassa oli hyvä energia ja muoto.

Laukannostot sujuivat tänään itse asiassa paremmin kuin olin odottanut. Peralla laukka on aikaisemmilla tunneilla noussut aika lötkösti ja epämääräisesti, mutta nyt tuli oikein napakoitakin nostoja varsinkin vasemmalle. Kannuksista oli tässä selvää hyötyä, eli Pera vastasi apuun paljon täsmällisemmin. Ylipäänsä Pera oli kannusten ansiosta paremmin pohkeen edessä, ja puskeminen jäi kokonaan pois. Lisäbonuksena tuli pakko pitää jalat pitkinä ja alhaalla, joten kannukset laittoivat myös kuskin terästäytymään. Epäilen kyllä hieman miten meidän kouluradalla käy jos Pera on siellä muutenkin lentoon lähdössä tuomaria jännittäessään ja lisäksi minulla on kannukset jalassa. Onpahan se ainakin vaihtelua tasaisen tahmeisiin ratoihin.

Kivempi satula, parempi mieli

Keskiviikon tunnille sain uudestaan Manun. Olihan sen kanssa hyvä päästä menemään toinenkin tunti, kun edelliskerralla hyvin hankalan alun jälkeen oli löytynyt lopulta parempaakin yhteisymmärrystä. Halusin kuitenkin tänään laittaa Manulle koulusatulan sijaan esteillä käytettävän yleissatulan, sillä vahvasti epäilin edelliskerran vaikeuksien johtuneen siitä että Manun koulusatulassa istuntani oli aivan kaamea.

Sain epäilyilleni vahvistuksen oikeastaan heti alkutunnista. Lähdimme ravaamaan, eikä Manussa ollut tietoakaan siitä hätääntyneestä ja jännittyneestä ryntääjästä joka se viimeksi oli. Pystyin tässä satulassa olemaan luontevassa asennossa, ja pohkeet pysyivät nätisti paikoillaan sekä kantapäät alhaalla. Kun kuskilla oli istunta hallinnassa ravasi Manu rennosti ja tasaisesti. Hankala koulusatula siis aiheutti viimeksi sen, että istuin notkoselkäisenä etunojassa ja keventäessä takakaarelle lätsähdellen, ja pohkeet heiluivat ja kantapäät nousivat ylös tökkimään Manua kylkiin. Ei tosiaankaan ihme, että vähän herkkäsieluinen Manu tästä hermostui. Satulan vaihto ratkaisi nämä ongelmat kertaheitolla.

Raviverryttelyn loppupuolella Manu alkoi jo pyöristyä. Avain tähän oli etuosan suoristaminen ja asetuksen läpi ratsastaminen, jotta Manu tuli kahdelle ohjalle ja myötäsi. Kun korjasin asettavan ohjan käytön epämääräisestä näpräämisestä tasaisemmaksi ja ajoitin myötäykset järkevämmin alkoi Manu myödätä asetukseen. Oikeassa kierroksessa oli apua kevyestä takaosan väistätyksestä ulos ympyrältä. Vasemmassa kierroksessa oli vaikeampaa, ja sisäkäsi tuppasi lukkiutumaan liian alas. Tätä vasemman käden ongelmaa korjailtiin pitkin tuntia. Ope myös kehotti tekemään myötäämiset riittävän pienesti niin etten heittänyt ohjaa Manulle liikaa, sillä tällöin se helposti valahti pitkäksi. Etuosaan haluttiin ennemminkin vähän ryhtiä.

Teimme tällä tunnilla melko paljon peruutuksia, joista eteenpäin lähtiessä nostettiin käynnistä laukka. Peruutuksissa Manu oli hieman nihkeä, ja yritti kovasti vältellä peruutusta kääntämällä pysähdyksessä kaulan mutkalle. Kun ei ohjista kiskominen auttanut päädyin niin epäortodoksiseen ratkaisuun että tönäisin aina kädellä kaulan suoraksi jotta päästiin peruuttamaan. Arvelin, että tämä oli pehmeämpi konsti kuin kiskoa toisesta ohjasta täysin voimin kaulan suoristamiseksi. Kunhan pää ei ollut mutkalla niin Manu kyllä peruutti, mutta sen verran jännittäen ja vastustaen että pyöreyttä ei peruutuksiin saatu.

Vasemmassa laukassa ongelmaksi jäi rehellisen asettumisen ja taivutuksen puute. Edelleen olin liian jäykällä kädellä kiinni sisäohjassa, enkä saanut Manua suoraksi. Laukka kyllä rullasi ihan mukavasti, ja pääsin istumaan sitä sata kertaa paremmin kuin etunojaan kippaavassa koulusatulassa. Oikeassa kierroksessa laukkatyöskentely oli varsin mainiota, ja sisälsi tunnin parhaat hetket. Manu oli hyvin kahden pohkeen välissä, ja pienellä asetuksella se myötäsi ja jäi ulko-ohjalle tasaisen pyöreänä. Sain rentoutettua sisäkäden hyvin, ja tuntuma ylipäänsä oli mukavan pehmeä. Pienillä puolipidätteillä laukkaa pystyi myös hieman lyhentämään ja ryhdistämään. Omasta mielestäni Manun muoto ja raami tuntuivat oikeassa laukassa oikein hyvältä.

Tämä tunti Manun kanssa meni alusta loppuun pääosin mukavissa merkeissä. Oli tietenkin hetkiä jolloin Manu vähän kipitti ja vastusti, mutta jos tein itse oikein alkoi myös hevonen toimia, ja totesin että Manuhan on yllättävänkin kiva ratsu. Satulan vaihto todellakin kannatti. Totta kai pitäisi kroppa ja istunta saada sellaiseen kuosiin että myös syväistuimisessa koulusatulassa istuminen onnistuisi luontevasti, mutta niin kauan kuin lonkat eivät niin paljon kykene joustamaan on aivan turha kiusata itseään ja hevosta mahdottomassa satulassa hölskyen jos muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Kaikkiin hevosiin huono istunta tietenkin vaikuttaa tavalla tai toisella negatiivisesti, mutta Manun kaltainen hevonen näyttää sen kaikista selvimmin.

Taipuu, taipuu

Tällä kertaa Tallinmäen tunnilla mentiin ihan puhtaasti koulua. Vaihdoin Vakelle tälle tunnille pyöreärenkaisen nivelkuolaimen, sillä kuvittelin sen tuntuneen tällä kuolaimella vähän paremmalta perjantaina ja lauantaina. Viime aikoina Vakella on muuten ollut käytössä kolmipala D-renkaalla, mutta viime kesänä mentiin tällä perusnivelellä. Eipä sillä kuolaintyypillä vaikuta olevan Vakelle niin kovin suurta merkitystä, mutta voihan sitä aina välillä vähän vaihdella ja testailla. Ope totesikin että ihan hyvä jos välillä on käytössä eri kuolain jotta kuolaimen paine ei tule aina yhteen ja samaan kohtaan.

Alkutunnin ratsastimme taivutuksia volteilla ja loivalla kiemurauralla, askellajina ravi. Ohjeena oli ratsastaa nämä kuviot hevosta ylitaivuttaen sisäpuolen notkistamiseksi. Oikein reilulla tasaisella taivuttamisella Vake lähtikin pehmenemään ja notkistumaan ja olin ihan tyytyväinen siihen miten se myötäsi ja rentoutui sisäohjan perässä. Muoto jäi tässä aika pitkäksi ja matalaksi, mutta ainakin poni tuntui molempiin suuntiin lopulta mukavan taipuisalta. Huomasin tosin että ulkolapa pääsi reilussa taivutuksessa vaivihkaa hieman karkaamaan, jolloin kaula ja etujalat eivät olleet ihan linjassa ja koko poni suorana. Ehkä siis ylitaivutuksesta olisi voinut tilannetta välillä hieman jatkojalostaa vähentämällä taivutusta ja lisäämällä ulkoapujen vaikutusta etuosan suoristamiseksi kunnolla. Jonkinlainen ulkoapujen tuki tässä kuitenkin pysyi koko ajan mukana, sillä muutoin Vake olisi todellakin tehnyt bravuuritemppunsa ja nykäissyt voltilta ulos saman tien kun sisäohja alkoi kääntää.

Ravi jäi volteilla pyöritellessä vähän turhan vaisuksi, ja jouduin jatkuvasti ratsastamaan eteen. Vake ei siis liikkunut omalla moottorilla, vaan sitä piti koko ajan muistutella. Ope puolestaan muistutteli minua käyttämään yhden avun kerrallaan, eli erottamaan ne hetket jolloin käännetään ja ne hetket jolloin pohje ratsastaa eteen. Vaken kanssa sitä helposti käy niin että ratsastuksesta tulee päällekäisten apujen sekamelskaa ennen kuin poni on ehtinyt reagoida kunnolla mihinkään.

Työstimme vielä laukannostoja ratsastaen ne suoraan peruutuksesta. Kentän keskellä peruutettiin muutama askel, ja hevosen niiatessa taakse nostettiin heti laukka. Nostot sekä itse laukka jäivät aika nihkeiksi. Aluksi kävelimme peruutuksesta aika monta askelta eteen ennen kuin sain Vaken tuupattua laukalle, ja laukassa Vake puski oikeaa kylkeä sisään eikä liikkunut lainkaan suorana. Aika haluttomalta vaikutti tämä meno, enkä saanut Vakea siitä reipastumaan. Näin tämä tunnin loppuosa meni sellaiseksi ponin kanssa vänkäämiseksi josta ei oikein valmista tullut. Peruutuksiin sentään tuli lopulta pientä petrausta niin että Vake alkoi vähän niiatakin ja kohottaa etuosaa kaula pyöreänä. Laukkakin nousi nopsemmin tällaisen peruutuksen jälkeen.

Tuumin tunnin jälkeen että ehkä Vake oli vielä vähän väsyksissä kisaviikonlopun jälkeen kun tuntui näin tahmealta tänään. Taivuttelu volteilla ja kiemuroilla kuitenkin teki varmasti hyvää. Jotain jumppaa ja notkistelua taitaisin kaivata itsekin, sillä open lukuisista kehotuksista huolimatta en saanut lonkkia avattua tarpeeksi ulkokiertoon enkä jalkoja rentoutettua kunnolla alas. Open nähtyä kouluratavideoni tämä lonkkien avaus ja jalkojen rentoutus oli nyt aivan erityishuomiossa. Tunnin aikana lonkat saattavat aina lämmetä sen verran että saan niitä hieman irtonaisemmaksi, mutta etenkin alkutunnista olen aina aikamoinen rautakanki tältä osin. Pitää taas koettaa tsempata tämän(kin) asian suhteen.  

Koulukisojen kenraaliharjoitus

Koulukisapäivän aattona päästiin Tallinmäellä sopivasti vielä Artsin valmennukseen, tällä kertaa kolmen ratsukon ryhmässä. Kentälle oli laitettu treenejä varten oikein kouluaidat, mikä olikin hyvä juttu sillä se tilanahtaus valkoisten aitojen sisällä tuppaa tulemaan aina vähän yllätyksenä. Ahtaaltahan se areena tuntui nytkin, ja Vake liikkui alkuverryttelyssä kovin nahkeasti. Ravasimme ympyröitä ja muutamia lävistäjiä askelta pidentäen. Lävistäjillä ei Vake lähtenyt kunnolla eteen ilman raipalla hoputusta. Kun käännyimme lävistäjälle vasemmasta kierroksesta oli Vakella tapana tunkea lävistäjän alussa vasemmalle, ja näin ollen eteenratsastus hankaloitui entisestään kun jouduin ensin korjaamaan reittiä haluttuun suuntaan. Vinkkinä tähän tilanteeseen oli kääntyä lävistäjälle tarkoituksella vasta metrin-pari kirjaimen jälkeen. Näin pääsimme automaattisesti oikealle reitille ilman että lävistäjän alussa joutui taistelemaan mutkittelevan ponin kanssa ja saatoin keskittyä eteenratsastukseen heti alusta alkaen. Koska kisaohjelmassa tämän suunnan lävistäjälle käännytään tuomaripäätyä kohti ei tuomarille asti näy että pisteestä mennään hieman ohi, joten lävistäjälle kannattaa ehdottomasti ratsastaa tätä niksiä hyödyntäen myös kisaradalla.

Ratsastimme yksi kerrallaan kisaradan paloissa läpi aloittaen raviohjelmasta. Askeleen pidennyksissä sain ohjeeksi ratsastaa siirtymän alaspäin tekemättä varsinaista pidätettä, eli lopetin vain eteenratsastuksen ja se oli riittävä jarrutus. Kolmikaarisessa kiemurassa olin ensin huolimaton tien osalta enkä saanut kaarista symmetrisen kokoisia, joten sain mennä kiemurauralla sakkokierroksen. Lyhyellä sivulla L:ssä tehtävän pysähdyksen suhteen oli myös täsmällisyysongelmia, sillä Vake tuntui välillä ennakoivan ja töksähtävän pysähdykseen ensimmäisestä ajatuksesta, kun taas toisilla kerroilla se ei ollutkaan pysähtymässä yhtä ripeästi vaan valui pisteestä ohi. Pysähdys tuli helposti takaosa vasemmalle kääntyen, ja korjauksena tähän Artsi ohjeisti käyttämään pysähdyksessä vahvemmin vasenta ohjaa niin että niskaan tuli jopa pieni asetus vasempaan. Sama neuvo koski peruutusta, jossa Vake yritti pakittaa vinoon vasemmalle. Korjaus tuli vasemmasta ohjasta, ja koska oikealla puolella oli aita vastassa ohjasi vasemman ohjan käyttö peruutuksen suoraan.

Kun raviohjelmaa oli menty läpi pari kertaa siirryttiin ohjelman loppupuoliskon kimppuun. Laukassa tärkeimpänä ohjeena oli jälleen pystyssä istuminen niin nostossa kuin laukkakuvioissakin. Heti jos laukassa tuli ongelmia eli Vake vaikutti pudottavan kulman lähestyessä tai lävistäjällä raville tai yritti liirata johonkin suuntaan olin automaattisesti kumartumassa etunojaan, mutta sehän tietenkin vain hankaloitti ratsun vauhdin ja suunnan hallintaa. Näissä ongelmakohdissa huomasin selvästi kuinka paljon helpompaa oli ratsastaa kun en päästänyt vartaloa kallistumaan vaivihkaa eteen. Laukkaympyröillä puolestaan löytyi lopulta oikein kiva fiilis kun maltoin istua pystyssä ja ryhdikkäänä "takaosan päällä". Vake laukkasi ympyröillä ihan sujuvasti eteen ja pyöristyikin kun aloin istua jämäkästi pystyssä. Ei hassumpaa laukkaa Vakeksi! Laukkalävistäjillä ei päästy ihan uralle asti ennen kuin laukka putosi pois, mutta nämä onnistuivat kuitenkin paljon paremmin kuin viimeksi. Vasemmassa laukassa piti lävistäjällä tehdä ensin pari ”huijausvolttia” edelliskerran tapaan jotta Vake ei alkanut suunnitella laukanvaihtoa, mutta näiden auttamana sain lopulta ratsastettua vasemmassa laukassa lähestulkoon uralle asti. Edelliskerran muistaen näihin lävistäjiin saattoi olla jo varsin tyytyväinen.

Yksityiskohtainen ratatreeni kouluaitojen sisällä oli enemmän kuin paikallaan. Näillä hyvillä ohjeilla evästettynä lähdetään sitten pitkästä aikaa Vaken kanssa koulukisoihin. Odotukset eivät ole kisamenestyksen suhteen korkealla, mutta jospa Artsin opit mielessä pitäen pystyisin ratsastamaan radan edes joiltain osin paremmin ja järkevämmin.

Hienosäätöä ja turhaa säätöä

Koulutunnille sattui ratsuksi tällä kertaa Pera, mikä oli ihan piristävää vaihtelua poniratsastajan arkeen. On se vaan niin erilaista ratsastaa tällaisella hevosella verrattuna Vakeen, Jukkaan ynnä muihin pikku töppöjalkoihin. Tunnin teemana oli istuntaan keskittyminen sekä hevosen liikkumisen tunnustelu ja siihen oikea-aikaisesti vaikuttaminen.

Työskentelimme aluksi hetken käynnissä tavoitellen rentoa mutta riittävän tarmokasta askellusta. Ope kehotti etsimään Peran käyntiin energiaa pienen kokoamisen kautta. Pera nimittäin lompsi menemään pitkää laadukasta käyntiään reilulla yliastunnalla, mutta liian löysästi ja ponnettomasti. Ohjeena oli hieman hidastaa etujalkojen liikettä, lyhentää askelta samalla terävämpään liikkeeseen aktivoiden, ja koota etuosaa ryhdikkäämmäksi. Tämä tapahtui ratsastamalla istunnalla ja ohjalla pieniä puolipidätteitä ja pohkeella aktivoiden. Kun Peraa sai tällä tavoin paremmin hereille alkoikin se kantaa itseään paremmin.

Teimme käynnistä myös muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia. Myös peruutuksissa tuli pyrkiä saamaan etuosa ryhtiin ja hevonen niiamaan painoa enemmän takaosalle. Puolihuolimattomasti ratsastetussa peruutuksessa Pera askelsi etuosa alhaalla ja takaosa ylhäällä hieman jäykän oloisesti. Tilannetta korjatakseni otin peruutukseen pohkeet paremmin mukaan ja pyrin ohjalla ratsastamaan etuosaa ylöspäin. Olin ehkä oikeilla jäljillä, sillä Pera esitti väliin joitakin ryhdikkäämpiä ja selästä pyöreämpiä peruutusaskeleita. Ainakin havaitsin selvän eron siinä miltä tuntui lavoilla maaten esitetty peruutus verrattuna niihin askeliin joissa Pera pikkaisen niiasi takaosaa alle ja kohotti etuosaa.

Verryttelimme seuraavaksi kevyessä ravissa uralla ja ympyröillä. Sain edelleen samansuuntaisia ohjeita ratsastaa Peraa edestä ylös ja ravia terävämmäksi. Kädet tahtoivat painua ravissa turhan alas ja sen myötä alas meni myös hevosen pää, mutta kun nostin kädet kannetuiksi nousi myös muoto paremmaksi. Ope käski pitää muodon ryhdikkäänä ja lyhyenä ja ratsastaa pohkeilla raviin lisää eloa - ei niinkään isompaa liikettä eteen vaan tarmokkaampaa askellusta. Ihan hienoa ravia Peralta sitten irtosikin, ja mitä vähemmän ratsastin kädellä sen parempi. Riittävä liikkeen aktiivisuus oli se mikä rauhoitti muodon tasaisen pyöreäksi.

Seuraavaksi jakaannuimme kahden ratsukon ympyröille, ja ratsastimme siirtymisiä käynnin ja harjoitusravin välillä. Käynnissä työskentely meni Peran kanssa nahkeaksi tuuppaamiseksi ja vääntämiseksi, sillä nyt en enää osannutkaan ratsastaa hevosta kootummaksi ja aktiivisemmaksi niin kuin äsken ravissa. Kättä oli ainakin liikaa ja pohkeeseen Pera vastasi huonosti. Apuja taisi ylipäänsä tulla ihan liikaa, ja jotenkin kaikki oli kamalan väkinäistä. Ravissa homma sujui aivan eri malliin. Ravissa onnistuin rentouttamaan apuja ja annoin Peran vain liikkua pehmeästi eteen. Tuntumaan löytyi ihana keveys ja pehmeys, ja tuntui että Pera kuunteli hyvin jokaista pikkurillin liikautusta. Sanoisin jopa että melko harmonisen oloista työskentelyä. Miten voikin käynnin ja ravin välillä olla näin valtavan suuri ero siinä miten yhteistyö toimi!

Ympyröillä otettiin myös laukkaa molempiin suuntiin. Laukassa oli samoja ongelmia kuin käynnissä eli vinouksia ja tuntumalla turhia jännitteitä. Sisäkäsi usein jännittyi niin ettei Peralla ollut tilaa liikkua rennosti. Yritin kyllä aktivoida pohkeilla laukkaan energiaa, mutta Pera taisi sitten vähän "törmätä" käteen joka ei hengittänyt tarpeeksi. Lapojen suoristamiseksi ope käski vuorotella vasta- ja myötäasetuksen välillä. Olin kuitenkin vähän liian hidas myötäämään asetuksiin, ja asetusta vaihtaessa Pera usein jännittyi niskasta ylös merkkinä siitä ettei käsi ollut tarpeeksi pehmeä.

Loppuraveissa löytyi tuntumaan taas rentoutta, ja totesin viimeistään tässä vaiheessa että ravi oli tällä kertaa askellajeista ehdottomasti toimivin ja helpoin ratsastaa. Mielenkiintoista oli, että nyt ope kehotti minua keventämään hieman nopeammin jotta en olisi hevosen liikkeestä koko ajan vähän jäljessä. Viime aikoina olen oikein ajatuksen kanssa opetellut keventämään rauhallisesti ja hillitysti sekä eroon taipumuksesta ylikeventää, joten nyt vaikutti siltä että kevennys oli lipsahtanut ylikevennyksestä ikään kuin toiseen ääripäähän. Toki nytkään ei haluttu kevennystä korkeammaksi tai eteen tuuppaavaksi, vaan ainoastaan hieman reippaampaan tahtiin.

Peran kanssa oli, kuten aina, miellyttävää työskennellä. Pera tarjosi hyviä demonstraatioita siitä miltä hevonen tuntuu ryhdikkäässä, hyvässä muodossa ja aktiivisesti polkien liikkuessaan verrattuna siihen kun mennään vähän lavoilla maaten, niska liian alhaalla ja pitkällä laiskalla askeleella. Opettavaista päästä välillä tällä lailla hienosäätämään! Käynnissä ja laukassa tosin jäätiin huomattavasti karkeamman säätämisen asteelle ja rentouden puute käsissä heijastui selkeästi hevoseen. Mahtoikohan tässä olla pientä yliyrittämistä mukana kun hetkittäin muka osasin ratsastaa ja kohta taas en?

Ylitekemisen kirous

Menin tällä kertaa poikkeuksellisesti tiistaina Tallinmäelle rästiäkseni viime torstaina väliin jääneen tunnin. Kyseessä oli koulutunti ja ryhmässä minut mukaan lukien neljä ratsastajaa. Ope oli unohtanut jakaa minulle listaan hevosen, ja olisin sitten saanut valita periaatteessa minkä tahansa ratsun. Olin kuitenkin niin tylsä että valitsin tutun ja turvallisen Vaken sillä perusteella etten viime viikolla päässyt ratsastamaan sillä kertaakaan.

Tunti alkoi pohkeenväistöjen avulla verrytellen käynnissä ja kevyessä ravissa sekä laukassa. Vake vaikutti olevan ihan reippaalla tuulella, ja oikein ryhdikkäältäkin se tuntui verrattuna sunnuntaina ratsastamaani maamyyrä Epperiin. Väistöihin olisi kaivattu parempaa tahdin säilymistä, eli Vake jarrutti liikaa väistön aikana ja väisti helposti liian jyrkästi. Luulen että käsi olisi pitänyt saada kevyemmäksi jotta rentous ja tahti olisi väistöissä säilynyt, ja väistättävää pohjettakin olisi varmaan voinut käyttää kevyemmin. Laukassa Vake liikkui pitkät sivut hyvällä energialla, mutta päädyissä ja ympyröillä meno pääsi löystymään ja tarvittiin enemmän pohjetta. Laukassa ope käski myös moneen kertaan rentouttamaan kättä ja tuntumaa, sillä huomaamattani käsi oli tuttuun tapaan liian jännittynyt ja tuntuma liian vahva.

Seuraavaksi jatkoimme takaosan väistättämisteemalla ratsastaen neliökahdeksikolla kulmat etuosakäännösmäisesti takaosaa etuosan ympäri kääntäen, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tällainen suunnanmuutoksia sekä sisätakajalan aktivointia sisältävä tehtävä oli jälleen hyvä työkalu Vaken avuille saamisessa. Varsinkin käynnissä Vake lähti pyöristymään hyvin, tosin helposti kävi niin että etuosakäännösten aikana poni jännittyi mutta niiden välillä liikkui pyöreänä ja rennompana. Oikeaan kierrokseen käännökset onnistuivat nätimmin, kun taas vasemmassa kierroksessa ongelmanani oli liika sisäohjassa roikkuminen ja sen myötä Vaken vastustelu. Joka tapauksessa käännökset onnistuivat parhaiten siinä vaiheessa kun yritin ratsastaa varovaisemmin ja kevyemmin avuin, eli pienemmin pyytäen Vake teki käännöksen rennompana. Niin helposti sitä tulee käyttäneeksi aivan tarpeettoman suuria apuja ilman että edes kokeilee kuinka kevyillä ja vähillä avuilla hevonen voisikaan toimia. Ope myöskin muistutteli pitämään pohkeet pitkinä hevosen kylkiä pitkin, sillä heti kun aloin liikaa "pusertaa" avuilla alkoi kantapää ja koko jalka nousta merkkinä siitä että unohduin turhanpäiväisesti kaivamaan pohkeilla.

Lopuksi tehtiin vielä laukannostoja suoraan peruutuksesta. Ideana oli siis saada hevonen niiaamaan peruutuksen avulla painoa takaosalle, ja päästä tästä tilanteesta tekemään hyvä laukannosto. Näin se meni teoriassa, mutta käytännön vaikeutena oli se etten yksinkertaisesti saanut Vakea nostamaan laukkaa suoraan peruutuksesta vaan aina vasta monta askelta eteen käveltyämme ja sittenkin aika lailla tuupaten. Tulkitsin tilanteen niin ettei Vake oikein ymmärtänyt nostoapujani. Apuni eivät siis olleet tarpeeksi nopeita eivätkä varsinkaan tarpeeksi selkeitä, vaan usein kävi niin että Vake jatkoikin vain peruuttamista entistä kiireisemmin. Ope kehotti nostamaan laukan heti yhden tai kahden peruutusaskeleen jälkeen, sillä nämä olivat niitä hyviä askeleita joissa paino siirtyi toivotusti takaosalle kun taas sen jälkeen peruutus muuttui jännittyneemmäksi. En vaan mitenkään onnistunut ajoittamaan apuja niin että tästä tilanteesta olisi laukka noussut. Virheellisesti myös käytin peruutuksessa tarpeettomasti pohjetta, jolloin laukkaa nostava pohjeapu ei enää oikein erottunut apujen sekamelskasta millään lailla.

Nostojen suhteen ei siis päästy alkuunkaan tehtävän ytimeen eli paino takaosalla ponnistavaan laukannostoon, joten tyytyminen oli siihen että tehtiin lopuksi rennompia pysähdyksiä ja peruutusaskeleita pienemmillä avuilla kun ope oli ensin käskenyt minun karsia yliratsastamisen pois. Ope totesi että Vake tuppaa käymään liian levottomaksi ja sählääväksi kun teen ja vaadin siltä liikaa, eli ponin olemuksen tulisi olla tyytyväisempi ja luottavaisempi silloin kun tehtäviä suoritamme. Ohjeena oli paitsi lopettaa liika tekeminen myös muistaa aina välillä kehua Vakea ja näin pitää se positiivisessa mielentilassa.

Eipä siis muu auttanut kuin katsoa jälleen tosiasioita nöyränä silmiin ja todeta että ratsukon harmonia ja kommunikaatio ovat aivan alkutekijöissään. Hyvä että tulee palautetta siitä että hevonen ei ole tarpeeksi rento ja tyyni, sillä muutoin sitä helposti hämääntyy luulemaan että hyvinhän tämä menee kun kaulakin on kaarella. Tiedostan kyllä hyvin oman taipumukseni yliratsastamiseen etenkin Vaken tyyppisten hitaiden ja rauhallisten hevosten kohdalla. Esteillä voin piiloutua sen tekosyyn taakse että jännitän ja alan siksi sählätä, mutta yhtä lailla osaan kyllä yliratsastaa sileälläkin. On siis varmaan korkea aika tehdä asialle jotain ja alkaa kiinnittää paremmin huomiota apujen tarkoituksenmukaisuuteen ja keveyteen sekä siihen että hevonen säilyy tarpeeksi rentona. Helpointa on aloittaa ihan siitä yksinkertaisesta asiasta että muistaa kiittää hevosta taputuksella tai rapsutuksella muulloinkin kuin käyntitaukojen yhteydessä.

Päämääränä ryhti ja keveys

Kiirastorstain iltana oli B-tunnilla sopivasti tilaa, ja niinpä otin ylimääräisen treenikerran pääsiäisloman alun kunniaksi. Ratsukseni sain seuraavia kisoja silmälläpitäen Jussin. Päästiinkin hieman kertailemaan viime viikolla harjoiteltuja asioita pysähdysten ja peruutusten parissa.

Pysähdyksiä ratsastettiin pitkillä sivuilla käynnistä ja päädyissä työskenneltiin ympyröillä ravissa ja myöhemmin laukassa. Pysähdyksestä mentiin askel tai pari peruutusta aina tarpeen mukaan, eli mikäli etuosa tuntui kaipaavan parempaa ryhtiä ja pidäte tehokkaampaa läpimenoa. Usein kehotuksena oli hakea pysähdyksessä vain kevyt niiaus takaosan päälle, ja ratsastaa tästä eteen ennen kuin hevonen lähti varsinaisesti peruuttamaan. Pysähdykset Jussin kanssa eivät olleet kovin kevyitä, vaan yleensä tultiin enemmän tai vähemmän kättä vasten eikä hevonen todellakaan pysähtynyt istunnalla. Pysähdyksessä olikin sitten tarpeen pyrkiä saamaan painoa pois etuosalta, ja ainakin joitain kertoja onnistuin "niiauttamaan" Jussia takaosalle. Välillä otin ihan peruutusaskeleitakin, mutta Jussi oli tänään huomattavasti viimeviikkoista nihkeämpi peruuttamaan. Ainakaan Jussi ei nyt ennakoinut pakitusta, mutta liikaa jouduin peruutuksiinkin ottamaan kädellä. Ratsastus tuntui näin ollen sisältävän epämiellyttävän paljon ohjasta kiskomista.

Vaikka pysähdyksissä pidätteen läpimeno olikin kehnoa, ei Jussi silti ravissa ollut tänään kovinkaan raskas kädelle. Suhteellisesta keveydestä huolimatta liikkuminen olisi kuitenkin saanut olla huomattavasti ryhdikkäämpää ja muoto lyhyempi ja korkeampi sen sijaan että hevonen röhnötti lavoillaan etupainoisena. Ope kehotti tekemään kohottavia pidätteitä painon siirtämiseksi takaosalle, ja ryhdistäytymisen tapahtuessa ratsastamaan ravia isommaksi eteen. Tarkkana sai olla myös ettei Jussi painunut liian syvään muotoon kuolaimen alle vaan säilytti niskan korkeimpana kohtana. Etenkin tunnin alussa kevennellessä tätä pilkkimistä tapahtui turhan paljon ja ravi oli todella selättömän oloista. Kun Jussi oli hieman lämmennyt ja notkistunut alkoi liike tuntua paremmalta, ja harjoitusravissa työskennellessä muotokin alkoi kohentua ryhdikkäämpään suuntaan. Lopulta raami oli ravissa mielestäni ihan ok, ja kun ope kyseli miltä nyt tuntuu vastasin että sopivan kevyeltä mutta vielä ravi pompottaa turhan paljon. Ravin pomputtavuutta pidin merkkinä siitä että liike olisi saanut tulla vielä paremmin läpi selän.

Laukan suhteen tänään oli huonompi päivä. Nostoja tehtiin viime viikon tapaan suoraan peruutuksesta, eikä niissä ollut ihmeempiä ongelmia, mutta oikea laukka oli aluksi kammottavan kankeaa. Hevosen pää vispasi puolelta toiselle niin kuin se oikeassa laukassa Jussilla tapaa usein tehdä, ja tuntumalta puuttui kaikki pehmeys ja keveys. Laukka-askelkin oli lyhyttä ja tökkivää. Ope auttoi hoksaamaan että Jussi tosiaan meni vähän pää vinossa niska oikealla ja nokka vasemmalla, ja tavoitteena oli saada Jussi asettumaan rehellisesti pää suorassa. Asettavan käden piti tietenkin olla vakaa eikä edestakaisin ottava ja myötäävä, ja kokeilinkin ratsastaa hieman johtavalla ohjalla säilyttäen samalla ulko-ohjan huolellisesti tuntumalla. Ope kehotti aktivoimaan samalla ulkotakajalkaa, ja istumaan oma painopiste hevosen takaosan päällä ja jalat pitkänä etureidet rentouttaen. Yritin myös saada kättä rentoutettua ja kevennettyä vaikka Jussi roikkuikin ohjalla. Tästä kovan yrityksen sekamelskasta oikeat nappulat lopulta löytyivätkin, vaikka en ole ihan varma mitkä ne olivat. Jussi suoristui ja lakkasi vispaamasta päätä sivusuunnassa, laukan laatu parani heti rullaavammaksi ja muoto tuli pyöreäksi ja tuntuma kevyemmäksi. En voinut olla huomaamatta tätä selkeää eroa Jussin liikkumisessa, ja ope kehui että nyt hevonen todella suoristui, mutta hieman hämärän peittoon jäi kuinka sen suoristamisen loppujen lopuksi onnistuin tekemään.

Vasemmassa laukassa Jussi oli jo hiukan pehmeämmän oloinen, mutta painoa olisi edelleen pitänyt saada paremmin takaosalle. Mentiin pyöreänä mutta liikaa lavoille kaatuen. Pysähdykset alkoivat kuitenkin näin tunnin lopuksi onnistua hiukan paremmin niin että Jussi oikeasti kuunteli pidätettä. Ope kehotti etsimään laukassakin tunnetta takaosan niiauksesta samaan tapaan kuin pysähdyksissä. Jälleen tarvittiin siis paljon kohottavia pidätteitä, ja taisi sieltä joku pieni niiaus jossain välissä tullakin. Pidemmäksi aikaa en kuitenkaan saanut Jussia jäämään takaosalle, vaan kohta valuttiin takaisin etupainoiseksi. Loppuraveissa jatkettiin vielä etupainoisuuden vähentämistä ja saman niiausidean haeskelua. Sain ajoittain tunteen painon siirtymisestä paremmin takaosalle, ja tästä hetkestä aktivoin liikettä isommaksi eteen. Aika loppui kuitenkin vähän kesken juuri kun tekemisessä alkoi olla ideaa.

En ollut menoomme tänään kovin tyytyväinen, sillä toivotunlaista ryhtiä ei ihan löytynyt vaan liikkuminen oli kautta linjan hiukan liian etupainoista. Esimerkiksi viime viikolla sain Jussin mielestäni parempaan raamiin. Pidätteiden läpimenossa oli ongelmia, ja laukka oli tänään aika huonoa. Ravissa toki esitimme ihan kelvollista liikkumista, mutta vielä ahkerammin saisin tehdä niitä kohottavia pidätteitä. Ehkä en vaan ollut tänään tarpeeksi skarppina ja napakkana. Oikeassa laukassa toki tapahtui merkittävä vinouden korjaus jonka vaikutukset olivat ainakin hetkellisesti tuntuvat. Ei ihan parasta Jussia tänään, mutta joskus sitä on vaan huonompia päiviä.

Jussin länkkäriperuutukset

Eilisen Hassen kanssa kinaamisen jälkeen oli oikein mukava päästä tutun, turvallisen ja tottelevaisen Jussin kyytiin. Tälläkin kertaa mentiin tehokkaasti viiden ratsukon ryhmässä.

Aloitettiin ratsastaen käynnissä ja kevyessä ravissa voltteja pituushalkaisijalta seinälle päin. Enimmäkseen tein voltteja oikealle, sillä tämä on se Jussin jäykempi puoli. Uralla sen sijaan mentiin aika tasapuolisesti molempiin suuntiin. Jussi oli tälläkin kertaa aluksi raskas edestä, ja pientä vetokilpailun tuntua ohjalla meinasi olla. Hevosen roikkuessa ohjalla meni oma ryhtinikin taas aivan onnettomaksi, ja ope kehottikin useaan otteeseen vetämään lapaluita paremmin yhteen sekä tuomaan omaa niskaa ja leukaa taaksepäin. Jussin reagointi niin pidätteeseen kuin pohkeeseenkin oli aika hidasta, ja huomaamattanikin aloin taas hiertää pohkeella ihan turhaan. Ope ohjeisti että pohkeen kanssa kannattaa olla nyt hyvin "mustavalkoinen", eli jos ei kevyeeseen apuun tule reaktiota niin heti raipalla napautus eikä mitään turhaa jalalla hinkkaamista. Uralla ravatessa ohjeena oli ratsastaa vuoroin hieman eteen ja ottaa kiinni, ja tätä kautta herätellä Jussia kuulolle ja avuille. Yritin pitää mielessä aiemmat opit Jussin ryhdistämisestä ja takaosalle kokoamisesta, ja pikkuhiljaa meno muuttui kevyempään suuntaan. Vähän jähmeä, raskas ja vino kokonaiskuva Jussin alkutunnin liikkumisesta kuitenkin jäi.

Pienen käyntitauon jälkeen jatkettiin pysähdysten ja peruutusten parissa. Päädyissä työstettiin ympyröillä harjoitusravia, ja pitkien sivujen keskelle tehtiin käynnistä pysähdys ja peruutus sekä suoraan peruutuksesta reipas siirtyminen raviin. Jussi on varsin näppärä hevonen peruuttelemaan, joten kahdesti sitä ei tarvinnut käskeä vaan usein peruutukseen tuli ennakointiakin ja pakitus olisi jatkunut vaikka talliin asti. Peruutus vaan tahtoi olla liian kiireistä, eli Jussi ei astellut rauhallisesti apujeni tahdissa vaan meni liian vauhdilla taaksepäin. Tässä taitaa näkyä Jussin tausta lännenratsastuspuolella, eli se on tottunut tekemään peruutukset nimenomaan nopeasti. Nopeudesta huolimatta näillä peruutuksilla tuskin olisi reining-luokassakaan saanut hyviä arvosteluja, sillä liike suuntautui auttamattomasti vinoon vasemmalle. Yritin turhaan töniä vasemmalla pohkeella takaosaa linjalle, ja oikeampi korjaushan onkin siirtää etuosa takaosan eteen eikä toisinpäin. Eipä kyllä sitäkään kautta suoristaminen tuottanut toivottua tulosta. Oikeaan kierrokseen peruuttaessa oli sentään seinä tukena pitämässä liike edes hieman suorempana. Vinoudesta huolimatta peruutukset taisivat auttaa saamaan hevosen painoa takaosalle, ja liikkuminen ravissa muuttui mukavan ryhdikkääksi. Nyt ei enää roikuttu ohjalla, vaan Jussi liikkui sopivan kevyellä tuntumalla olematta kuitenkaan lainkaan tyhjä edestä tai kuolaimen alla. Ope kehui raamia ja totesi Jussin olevan "hyvällä tavalla lyhyt" eli edestä ryhdissä ja lyhyenä mutta ei liian syvässä muodossa tuntumaa vältellen.

Pysähdyksiä ja peruutuksia jatkettiin edelleen, ja lisättiin mukaan laukannosto suoraan peruutuksesta eteen ja laukkatyöskentelyä päädyissä. Peruutuksissa ei oikein päästy yli kiireisyys- ja vinousongelmista, ja laukannostoa oli hankala tehdä suoraan peruutuksesta kun heppa oli niin mutkalla. Yleensä piti ottaa yksi suoristava askel eteen ennen nostoa, vaikka itse nostoapuun Jussi kyllä reagoi nopeasti ja terävästi. Oikea laukka oli vähän jähmeän oloista eikä rullannut eteenpäin niin pehmeästi kuin olisi toivottavaa, vaikka niskasta pyöreänä Jussi säilyikin. Tärkeää oli että istuin satulassa "takaosan päällä" enkä antanut istunnan kallistua etukumaraksi vaikka hevonen ohjan päässä vähän etupainoiseksi yrittikin kiskoa. Ope muistutteli pitämään pohkeet satulavyön kohdalla, sillä yrittäessäni saada lisää energiaa laukkaan pääsivät pohkeet menemään liian taakse ja tällöin istunta keikahti etupainoiseksi. Oikeassa laukassa ope huomautti Jussin olevan niskasta vähän kallellaan ja pyrkivän asettumaan ulos. Itse havaitsin tämän siinä että sisäkäden myödätessä asetuksesta ponnahti nokka heti ulos vasemmalle. Vinkkinä oli käyttää ympyröillä hieman johtavaa ohjaa asettamiseen, mutta en ehtinyt tätä oikein kokeilla ennen kuin vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin peruutuksia ja laukkaa vasemmalle.

Vasemmassa laukassa sain tuntumaa työstettyä pehmeämmäksi ja liikettä hieman letkeämmäksi. Ympyrällä oli ohjeena pyytää laukka-askelta vuoroin venymään eteen ja vuoroin kootummaksi, mitä kautta liikkumisen laatu ja raami kohentuivat. Lopulta laukka oli mielestäni ihan kohtuullisen hyvää, vaikka parempiakin laukkapäiviä on Jussin kanssa kyllä nähty. Ehkä siihen suoruuteen olisi varsinkin oikeassa laukassa pitänyt päästä puuttumaan enemmän. Loppuraveissa Jussin liikkuminen olikin sitten mukavan elastista ja pehmeää, ja etuosan ryhtikin pysyi vaikka hieman pidempään muotoon annoinkin venyttää. On se aina mukava tunne kun tunnin päätteeksi saa huomata hevosen liikkumisen muuttuneen näinkin hyväksi verrattuna alkupuolen köpötykseen.

Aika normaalit ongelmat ja normaalit onnistumiset Jussin kanssa tänään. Ravissa liikkuminen tosin oli alkukankeuksien jälkeen niin hyvää että sille voisi antaa pienen erityismaininnan. Harmi ettei laukka toimi yhtä hyvin. Peruutukset voisivat kyllä olla oikein hyvä "korjaava liike" käytettäväksi useamminkin silloin kun Jussia pitää saada paremmin takaosalle ja pois etupainoisesta jyräämisestä. 

Kouluratakurssi, 2. päivä: tehoannos A-merkin kuvioita

Kurssin toisena päivänä jatkettiin Jussin kanssa valmistautumista A-merkin kouluohjelmaa varten, tällä kertaa useampiakin radan tehtäviä treenaillen. Tänäänkin mentiin maneesissa kentän ollessa sateiden jäljiltä turhan märkä.

Tunti aloitettiin ympyröillä ratsastaen käynnissä sulkutaivutusta ja vastasulkutaivutusta. Sulkutaivutus osoittautuikin hyväksi liikkeeksi saada Jussi käynnissä lyhenemään ja kokoamaan. Avotaivutukset ja pohkeenväistöt eivät tässä tarkoituksessa toimi läheskään yhtä hyvin. Ope rohkaisi ottamaan ohjia lyhyemmiksi ja naputtelemaan raipalla aktiivisuutta takajalkoihin. Sulkujen välissä ympyrän keskelle tunkeminen paljasti että edelleenkään ei aktiivisuus ollut riittävää vaikka sulkutaivutuksen kautta Jussin sainkin pyöristymään ja lyhyempään raamiin.

Ravissa verryteltiin ratsastaen pääty-ympyröillä keventäen ja askelta hieman pidentäen, kun taas pitkille sivuille pyöräytettiin 10 metrin voltit harjoitusravissa. Aktiivisuudessa oli edelleen toivomisen varaa ja Jussi oli hitaahko pohkeelle, mutta muoto oli aika kiva ja mielestäni Jussi pysyi nyt ryhdikkäämpänä kuin eilisen tunnilla. Volteilla ravia sai patistella eteen jottei energia sammunut ihan täysin. Ope muistutteli pitämään sisäkäden volteilla vakaampana.

Seuraavaksi lisättiin ravivolttien kaveriksi lyhyiden sivujen keskipisteeseen käyntiinsiirtyminen tai pysähdys ja peruutus. Siirtymiset ja pysähdykset paljastivat Jussin etupainoisuuden, sillä etenkin alkuun siirtymä alaspäin oli aika hidas ja kädelle raskas. Toistojen myötä kuitenkin paransimme niin että pysähdyksistä tuli kevyempiä ja napakampia. Siirtymä/pysähdystehtävä varmasti auttoikin saamaan Jussia hereille ja edestä tasapainoon, sillä ravissa meno alkoi olla oikein mukavan oloista, mitä nyt vielä sitä lennokkuutta olisi saanut tietenkin olla lisää. Peruutukset Jussi teki hyvin, mutta ope vinkkasi että peruutukseen voin vähän taittaa lantiota alaspäin eli työntää istuinluilla edestä taaksepäin. Peruutuksen lähtiessä hieman vinoon takaosan valuessa vasemmalle ohjeena oli korjata ennemmin etuosaa takaosan eteen kuin epätoivoisesti estellä vasemmalla pohkeella takaosaa tulemasta vasemmalle.

Laukassa harjoiteltiin tänään A-merkin ohjelman kuviota johon kuului 10 metrin voltti pitkällä sivulla harjoituslaukassa ja välittömästi tämän jälkeen jatko keskiympyrällä keskilaukassa. Kuviota suoritettiin yksi ratsukko kerrallaan muiden työskennellessä käynnissä pääty-ympyrällä. Kuten arvata saattaa oli käyntityöskentelymme taas aikamoista jumimista ja tahmailua. Väistöillä ja sulkutaivutuksilla sain hiukan ryhtiä hommaan ja parempaa pyöreyttä, mutta helposti näissäkin Jussi oli hidas pohkeelle ja oma ratsastukseni liian junnaavaa. Sulkutaivutus oikealle osoittautui varsin näppäräksi liikkeeksi muodon lyhentämiseen ja pyöreyden tarkistamiseen, ja tätä sitten hyödynsinkin tunnin mittaan sekä käynnissä että ravissa suoristavana liikkeenä niin että kulmassa tai ympyrällä pyysin takaosaa aivan aavistuksen verran sisään oikealle parin askeleen ajan samalla oikealle asettaen ja ulko-ohjan tuen säilyttäen.

Laukannostoissa Jussi oli tänään jos mahdollista tavallistakin hitaampi. Laukka nousi, mutta samalla nousi myös hevonen hetkellisesti pois pyöreästä muodosta, ja jokseenkin poikkeuksetta nosto tapahtui noin kolmen askeleen viiveellä avusta jolloin ehdin jo alkaa epätoivoisesti soutaa ylävartalolla. Laukkavoltilla ope muistutteli kääntämään huolellisesti ulkoavuilla sekä pitämään Jussi edestä lyhyenä. Keskilaukkaan olisi vielä kaivattu vähän lisää venymistä eteen, ja omasta puolestani rauhallista istuntaa ja pohkeella vaikuttamista istunnalla eteen tuuppimisen sijaan. Oikeassa laukassa kädet myötäsivät pään liikettä hieman eritahtisesti eli hevosen pää heilui puolelta toiselle. Laukassa Jussi pääsi sen verran pitkäksi että raviinsiirtymiset eivät tulleet tarpeeksi takaosalle. Ope muistutteli pitämään keskivartalon napakkana ja omista lavoista tuen siirtymisessä jotta pysyisin tiiviisti satulassa eteen keikkaamatta. Vasemmassa laukassa Jussi oli hieman kevyempi edestä etenkin volteilla,  ja oikeastaan vasta keskilaukan aikana alkoi tuntua siltä kuin kädellä olisi liikaa hevosta. Ilmeisesti meno näytti kevyemmältä kuin tuntui, sillä viimeisten kierrosten kohdalla Jussi ei kuulemma näyttänyt ulospäin lainkaan raskaalta keskilaukan tai siirtymisen aikana vaikka se itsestäni siltä vähän tuntuikin.

Lopuksi treenailtiin vielä hieman keskiravilävistäjiä. Omaa vuoroa odotellessa ravattiin pääty-ympyröillä joilta kukin vuorollaan lähti lävistäjälle, ja tässä vaiheessa tuntia harjoitusravissa olikin oikein hyvä meininki. Muoto oli aika lailla kohdillaan (eli ei ihan matala ja pitkä) ja etuosa oli kevyen oloinen, ja ravissa oli aktiivisuuttakin ihan kohtuullisesti. Tässä kohtaa olikin sitten hyvä mietiskellä taas istuntapalikoita kohdilleen kun ei hevosen suhteen tarvinnut niin paljon säätää mitään. Keskiraviin Jussi lähti myös aika mukavasti, askel kyllä venyi vaikka enemmänkin olisi toki voinut irrota. Luultavasti tämä olisi kuitenkin vaatinut satulassa istumisen sijaan keventämistä, sillä uskoisin alasistuessani rajoittavani Jussin keskiravia istunnan hölskynnällä ja puristamisella. Nytkin jalat jännittyivät ylös ja polvet ja reidet puristuivat satulaan, mutta kehuja tuli siitä että keskiravin aikana lantio pysyi vartalon alla ja ylävartalo hiljaa. Parannusta siis tuli edes joihinkin istunnan osa-alueisiin, vaikkei kaikkea kerralla pystykään korjaamaan! Hyvää keskiraveissa oli kuulemma myös tasaisena säilyvä muoto ja tahti. Tällaisia keskiraveja kun onnistuisi esittämään kisoissakin niin olisinpa tyytyväinen, kyllä nämä hyvinkin olisivat kuuden ja puolen pisteen arvoisia.

Ravityöskentelyn osalta jäi tällä kertaa oikein positiiviset tunnelmat, Jussi oli nyt mielestäni muodon ja ehkä aktiivisuudenkin puolesta parempi kuin eilen. Käynnissä ja laukassa sitä työmaata vaan riittää. Huomenna olisi tarkoitus laittaa Jussille kanget ja kokeilla löytyisikö niiden kanssa parempaa ryhtiä ja keveyttä – ja ennen kaikkea miten itse osaan kankien kanssa toimia, sillä koskaan aiemmin en kankisuitsituksella ole ratsastanut.

Kisatreeniä

Kevään ensimmäinen koulukisastartti on vuorossa ensi sunnuntaina. Odotukset oman suoritukseni suhteen eivät ole järin korkealla etenkin kun ohjelmana on haastavaksi kokemani Helppo B:0. Onneksi kuitenkin pääsin vielä harjoittelemaan ohjelman tehtäviä kisaratsullani Jussilla.

Alkuun työskenneltiin hetki käynnissä etsien pyöreää muotoa ja letkeän joustavana eteen sujuvaa käyntiä. Lisäksi tehtiin pysähdyksiä ja peruutuksia. Takaosan väistätys ympyrältä ulos samalla sisälle asettaen osoittautui toimivaksi keinoksi ratsastaa Jussi pitkästä ja jähmeästä kamelista pyöreänä ja notkeana liikkuvaksi hevoseksi, ja olin jopa yllättynyt siitä kuinka hyviä käyntipätkiä tänään esitimme tavanomaiseen verrattuna. Suoralla uralla en kuitenkaan onnistunut hyvää otetta säilyttämään vaan homma luiskahti takaisin lähtötilanteeseen. Sekä pysähdykset että peruutukset onnistuivat näppärästi pienin avuin, tosin näissäkin pyöreys pääsi helposti katoamaan. Peruutukset Jussi teki todella reippaasti, ja tehtävänäni oli lähinnä vahtia vasemmalla pohkeella ettei peruutus luisunut vinoon.

Ravissa verryteltiin ympyröillä taivutellen ja samalla ratsastettiin ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Jussi liikkui ravissa mukavasti pyöreänä joskin ehkä taas turhan matalana ja etupainoisena, minkä seurauksena pääsi käyntiinsiirtymisissä helposti vetämään kuskia hiukan etukumaraan. Käyntiinsiirtymiset sinänsä onnistuivat aika täsmällisesti ja kevyin avuin, mutta kuten ope huomautti jäin siirtymisessä jännittämään etureisiä ja polvia kiinni satulaan (ilmeisestikin estääkseni eteenpäin keikahduksen). Kun sitten keskityin välttämään tätä virhettä pääsi istunta puolestaan muutoin jännittymään rautakangeksi siirtymän hetkellä. Varmaankin pitäisi siis saada sekä Jussi siirtymisiin ryhdikkäämmäksi edestä että oma keskivartalo siinä määrin paremmin hallintaan että istunnan voisi säilyttää jämäkkänä ilman ylimääräistä jännitystä. Positiivista oli se että ravissa koettiin hyviä pätkiä jolloin Jussi liikkui oikein mukavan oloisesti ja omassa istunnassa palikat loksahtelivat kohdilleen niin että meno tuntui senkin puoleen luontevalta. Vielä kun vaan saisi alapohkeen rauhallisemmaksi.Toisaalta työskentelyä leimasi tietty epätasaisuus Jussin jännittyessä ja kääntyessä väärinpäin heti jos vasempaan ohjaan jäi vahingossa yhtään kiinni. Jokin ongelma vasempaan ohjaan nyt selvästi liittyy, vaikka kuulemma raspaaja oli tarkastanut Jussin eikä löytänyt minkäänlaista vikaa.

Lopuksi hiottiin vielä kukin vuorollaan kisaohjelman laukkakuvioita aloittaen oikeasta kierroksesta, jossa ratsastettava pätkä käsitti laukannoston käynnistä lyhyellä sivulla, laukkavoltin pitkälle sivulle, lävistäjän keskilaukassa uralle raviin siirtyen sekä päätteeksi vielä pysähdyksen ja peruutuksen lyhyelle sivulle. Omaa vuoroa odotellessa ehdin hieman lämmitellä Jussin laukkaa toisessa päädyssä. Viime perjantain opit vakaasta ulkokädestä olisi pitänyt pitää paremmin mielessä, sillä nyt ajauduttiin taas tilanteeseen jossa ulko-ohja seilasi liikaa ees taas ja hevosen pää sen mukana. Laukka kyllä eteni ihan aktiivisen oloisena pohkeen edessä, ja pätkittäin löytyi tuntumaankin hieman parempaa vakautta ja pehmeyttä. Käynnissä laukannostopisteeseen saapuessa Jussi pääsi nukahtamaan, ja reaktio laukka-apuihin oli todella hidas ja tahmea. Jotenkin siinä pääsee aina käymään niin että Jussin ollessa kuuro laukannostoyritykselleni joudun jotenkin "paniikkiin" ja sitten homma menee viimeistään läskiksi kun alan epätoivoisesti pusertaa pohkeella ja heilua ylävartalolla. Laukkavolteilla päästin Jussin venymään turhan pitkäksi mikä hankaloitti kääntämistä ja taivutusta. Open keskeisin palaute laukkatehtävässä olikin että Jussi tulee pitää edestä ryhdikkäämpänä ja lyhyempänä. Laukkalävistäjälle kääntämisen kanssa tahtoi tulla kiire etenkin kun rajattu "koulurata" oli ehkä hieman normaalia 40 metriä lyhyempi. Keskilaukkaan Jussi lähti hyvin eteen, mutta pitkäksi valuminen aiheutti sen että siirtyminen raviin ja seuraava kulma menivät etupainoiseksi jyräämiseksi ja pysähdys myöhästyi pisteestä.

Vasemmassa kierroksessa ratsastettiin laukannosto ravista pitkän sivun alkuun, laukkavoltti ja keskilaukkalävistäjä. Vasen laukka yleisesti ottaen toimi oikeaa paremmin niin että verryttelypäädyssä meno oli ajoittain aika pyöreääkin. Itse tehtävässä ei samaan letkeyteen ja pehmeyteen päästy. Nosto ravista oli helpompi kuin käynnistä mutta silti hitaanpuoleinen. Voltilla ja lävistäjällä oli edelleen samat sävelet eli keulaa ylös ja hevosta lyhyemmäksi. Keskilaukka kyllä lähti hyvin eteen mutta raviinsiirtymisen joutui ottamaan voimakkaasti kädellä. Lävistäjän jälkeinen kulma ravissa sentään oli nyt hiukan tasapainoisempi reilun pidätteen ansiosta.

Loppuverryttelyssä ratsastettiin keventäen vielä muutama keskiravipätkä. Jussi liikkui hyvin pohkeen edessä ja venytti hienosti keskiraviin, mutta päänvaivaa aiheutti edelleen muodon epätasaisuus Jussin reagoidessa vasemman ohjan virheisiin jännittymällä välittömästi. Sinänsä hyvä jos hevonen antaa palautetta pienistäkin epätäydellisyyksistä, mutta ikävän rikkonaista tahtoo meno silloin olla.

Tämänpäiväinen ei suuremmin kasvattanut itseluottamusta kisojen suhteen, vaikka toki hyviäkin hetkiä tuntiin mahtui. Open neuvot kisapäivän varalle keskittyivät hevosen lyhyeksi ja ryhdikkääksi ratsastamiseen. Jos Jussi pääsee valumaan pitkäksi muuttuu niin siirtymisten kuin volttienkin ratsastaminen heti moninkertaisesti vaikeammaksi. Itse tuumin että taisin tänään helposti päästää Jussin turhan matalaksi koska jännittymisen ja pyöreyden häviämisen pelossa pyrin pitämään tuntuman mahdollisimman kevyenä ja välttämämään liikoja vaatimuksia Jussille silloin kun liikkuminen oli rentoa ja pyöreää. Sunnuntaiksi pitäisi ratsastukseeni jostain löytää sopiva kombinaatio jämäkkyyttä ja rentoutta. Toisaalta lupaavaa on se miten reippaasti Jussi on viime aikoina tunneilla liikkunut. Toivotaan että tämä vaihde säilyy kouluaitojen sisälläkin niin että kerrankin esittäisimme kisoissa jotain muuta kuin pelkkää jumimista.

Veto pois ja keskittyminen hukassa

Aamun kisojen jälkeen oli aika lailla veto pois -olo kun palasin tallille vakiotunnilleni. Tämänkertainen ratsuni Elmo oli jo mennyt päivälle yhden tunnin, joten ihan parhaissa energioissa ei tainnut olla sekään.

Tunti aloitettiin käyntityöskentelyllä ratsastaen uralla sekä ympyröillä pysähdyksiä ja peruutuksia. Elmo liikkui mukavan pyöreällä kaulalla mutta auttamattoman tahmeasti ja pohkeen takana, ja taisinpa jo tässä vaiheessa tuntia ajaa sen välinpitämättömään reagoimattomuuden tilaan jatkuvalla pohkeella nyhjäämisellä. Pysähdykset onnistuivat oikein näppärästi pelkällä istunnalla, mutta peruuttaminen oli aika nihkeää. Elmo nosti pään ylös ja jäkitti vastaan, eikä peruutuksiin päästy lainkaan niin kevyillä ohjasavuilla kuin olisin toivonut. Muutama peruutusaskel kyllä aina lopulta saatiin, mutta aika vastahakoisen oloisesti.

Ravissa verryteltiin keventäen ja ympyröillä taivutellen etsien rentoa ja pyöreää eteen-alas muotoa. Sävelet oli samat kuin käynnissäkin eli pyöreänä kyllä liikuttiin mutta energia puuttui, ja unohduin hajamielisesti tuuppimaan ponia koko ajan eteenpäin. Välillä Elmo jännittyi nostaen pään ylös ja vetäen selän alas, mutta tähän ratkaisuna oli ratsastus pohkeesta eteen. Omat ajatukset tahtoivat vähän harhailla, ja työskentelyä leimasikin ratsukon molempien osapuolien kohdalla tietynlainen keskittymisen puute. Ohjastuntuma säilyi mukavan kevyenä, ja joitain ihan hyviäkin pätkiä nähtiin silloin kun sain Elmon kannustettua aktiivisempaan raviin. Luulen kyllä että välillä Elmo painui kuolaimen alle, sillä ajoittain ohja tuntui suorastaan tyhjältä.

Pienen välikäynnin jälkeen jatkettiin loivilla sulkutaivutuksilla käynnissä sekä laukkatyöskentelyllä pääty-ympyröillä. Sulkutaivutukset/takaosan siirrot tuntuivat onnistuvan kaikkein parhaiten aivan ensimmäisillä yrityksillä, mutta tämän jälkeen homma meni vähän epämääräiseksi nysväämiseksi. Elmo kyllä siirsi pyydettäessä takaosaa uralta sisään, mutta samaan aikaan käynti sammui ihan täysin niin että väistö oli todella hidasta möngerrystä. Ope kehotti huolehtimaan eteenpäin liikumisesta sisäpohkeella (tai siis sillä ei-väistättävällä pohkeella, kumpi nyt sitten onkaan sulkutaivutuksessa virallisesti sisä- ja kumpi ulkopohje?), mutta en ihan kunnolla onnistunut sovittamaan ulko- ja sisäapujen käyttöä toimivaksi kokonaisuudeksi. Elmokaan ei varmaan aina ollut ihan perillä siitä mitä siltä pyydettiin. Pyrin pitämään väistöt lyhyinä suoristaen heti parin onnistuneen askeleen jälkeen, ja ratsastamaan välillä vain rentoa ja "reipasta" käyntiä eteen jottei meno jäisi pelkäksi hidastetuksi filmiksi.

Laukannostot onnistuivat tänään molempiin suuntiin paremmin kuin viime kerralla niin että Elmo yleensä nosti suhteellisen helposti. Laukassa sai jälleen olla työntämässä ponia eteenpäin aktiivisuuden säilyttämiseksi ja laukan ylläpitämiseksi. Laukassakin Elmo kyllä hakeutui pyöreäksi mutta melko matalaan muotoon. Ope neuvoi nostamaan keulaa vähän ylemmäs jotta Elmo jaksaisi paremmin kantaa laukkaa, ja tämä olikin päivän valaistumishetki sillä olin kuvitellut Elmon nimenomaan tarvitsevan matalaa työskentelymuotoa jaksaakseen laukata. Todellisuus olikin päinvastainen, ja laukka parani kyllä kunhan en antanut Elmon painua edestä niin hirmuisen matalaksi. Raville tipahdeltiin aina ajoittain, ja ympyröillä esiintyi molempiin suuntiin melko vahvaa sisäpohjetta vastaan tunkemista. Ope muistutteli avaamaan oikeaa lonkkaa ja pitämään oikean takareiden paremmin kiinni hevosessa. Vasemmassa kierroksessa koettiin muutama ihan mukava pätkä joissa laukka rullasi hetkellisesti kohtuullisen hyvin ja poni oli jotakuinkin ohjan ja pohkeen välissä. Pidempiä aikoja ei näin hyvä fiilis kuitenkaan pysynyt yllä. Oikeassa kierroksessa Elmo lähti peilipäädystä pari kertaa aika sähäkästi laukannostoon, mutta eteenryntäys ei kestänyt kuin pari askelta ja sitten jumittiin taas.

Loppuraveissa Elmo venytti ihan mukavasti eteen ja alas, mutta edelleenkin ravia sai olla tuuppimassa eteen. En kuitenkaan havainnut isompaa uuvahtamista muutoin kuin korkeintaan omassa ratsastuksessani, ja Elmo liikkui ehkä jopa hieman reippaammin kuin alkutunnista. Loppukäynteihinkin riitti vielä virtaa sen verran että Elmo jaksoi ottaa pienen laukkaanryntäyksen ja melkein-pukin Hessun säikkyessä jotain olemattomia. Sen verran kesy Elmon säntäys kuitenkin oli että en päässyt edes horjahtamaan ja sain pitkilläkin ohjilla jarruteltua ponin pysähdyksiin.

Aika tahmeat fiilikset jäi tunnista. Osasyynä oli varmasti oma vetämättömyys ja huono keskittyminen, sillä miksipä ponikaan laittaisi parastaan jos kuski vaan alisuorittaa. Otan kyllä Elmon mielelläni jatkossakin ratsukseni, mutta jostain pitäisi saada kaivettua ryhtiä omaan ratsastukseen ja sitä kautta Elmonkin liikkumiseen.