keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Napakkuutta kannuksista

Keskiviikon tunnilla treenattiin koulukisoihin. Minähän olin saanut hullun idean kokeilla kisaratsuna tällä kertaa Peraa, joten sen sain nyt myös tunnille. Laitoin poikkeuksellisesti kannukset jalkaan testatakseni miten niiden mukanaolo vaikuttaisi Peran ratsastamiseen. Open kysyessä toiveita harjoiteltavista tehtävistä toivoin erityisesti laukannostoja. Nostot olen Peralla ratsastaessani huomannut jostain syystä hankaliksi, joten halusin hioa niitä paremmiksi.

Aloitimme kuitenkin peruutusten parissa. Pitkältä sivulta käännettiin joka kerta kentän poikki, ja keskelle ratsastettiin pysähdys sekä peruutus. Peruutuksesta lähdettiin liikkeelle ensin ravissa, ja päädyissä tehtiin ympyröitä. Myöhemmin peruutuksesta nostettiin suoraan laukka. Ope halusi meidän tekevän pysähdykset ja peruutukset mahdollisimman kevyellä kädellä, ja peruutuksessa ohjeena oli ottaa avuksi pohkeet mikäli pelkkä istuinluiden kääntäminen taaksepäin ei riittänyt. Pera oppi kuvion hyvin nopeasti, ja alkoi ennakoida pysähdystä hyvin voimakkaasti aina kun käänsin sen pitkältä sivulta kentän keskelle. Niinpä pysähdykseen tultiin aina enemmän tai vähemmän jumittaen, eikä ohjaa tosiaankaan tarvinnut käyttää pysähtymiseen. Peruutuksessa Pera oli kovin pystypäinen ja vähän jännittynyt, vaikka tein peruutuksen mielestäni aika kevyellä kädellä. Ainakin istuntaan olisi varmaan kaivattu rentoutta jotta peruutus olisi sujunut pehmeämmin ja mukavammin.

Ravissa Pera oli aluksi selvästi pohkeen takana ja liian lötkö, ja sen vuoksi ei muotokaan tasoittunut vielä kovin hyvin. Huomasin kyllä, että kannukset tekivät pohjeavuista hieman tehokkaammat, enkä todellakaan voinut puskea pohkeilla samalla lailla kuin Peran kanssa usein tuppaa käymään. Tämähän oli tietenkin vain hyvä asia, ja kannusten vuoksi jouduin tosissani keskittymään siihen että jalka pysyi pitkänä ja kantapää alhaalla. Jalka ei nyt vaan voinut nousta ylös jottei kannus alkanut tökkiä kylkeen. Ope muistutti myös ratsastamaan kädellä eteen, ei taakse, mutta ohjalla värkkäämisestä ei nyt tainnut tulla juuri sanomista. Vasemmassa kierroksessa raviympyröillä sain mielestäni Peran paremmin ulko-ohjalle ja samalla pyöreäksi.

Myös laukassa vasen kierros oli helpompi, ja vasemman laukan nostot peruutuksesta lähtivät kohtalaisen terävästi. Kannukset auttoivat tässäkin kohtaa. Oikea laukka sen sijaan nousi kentän keskeltä paljon lötkömmin ja ehkä vähän oikealle kaatuen. Laukassa oli muutoin aika hyvä energia ja pyöreys, ja Pera tuntui vastaavan varsin herkästi kylkiin hipaiseviin kannuksiin. Niinpä sain taas huolella painaa jalkoja pitkäksi alas jotta hevonen ei ihan lähtenyt käsistä. Ope muistutti useampaan kertaan ryhdistämään ylävartalon pystyyn, eli könötin helposti pienessä etukumarassa ja hartiat lysyssä. Jalkojen venyttäminen pitkäksi alas tuntui provosoivan tätä etukenoa, sillä lonkkakulma ei vaan aukea tarpeeksi reilusti. Jalkojen asento oli nyt kuitenkin hyvä, ja minulla oli tunne hevosen ympärillä istumisesta vaikka hieman etukenoinen olinkin.

Lopputunnista teimme vielä lisää laukannostoja. Menimme oikeassa kierroksessa, ja pitkien sivujen alussa nostettiin käynnistä vastalaukka. Vastalaukkaa jatkettiin pitkä sivu ja palattiin ennen kulmaa raviin. Lyhyellä sivulla puolestaan tuli myötälaukannosto ravista sekä laukkaympyrä. Valmistelin vastalaukannostot tuomalla etuosaa aavistuksen uralta sisälle samalla vasemmalle asettaen, ja tästä Pera nosti vasemman laukan aika näppärästi. Muotokin pysyi näissä nostoissa asiallisena. Raviin siirtyessä ope käski taas ratsastaa "kädellä eteen" eli antaa Peralle tilaa ravata kulman läpi liikaa ohjalla rajoittamatta. Uusi laukannosto ravista onnistui sekin kohtalaisen napakasti, mutta tässä nostossa pyöreys katosi ja ihan kuin Pera olisi aavistuksen päässyt pullauttamaan oikeaa lapaa sisälle. Muutoin sekä vasemmassa että oikeassa laukassa oli hyvä energia ja muoto.

Laukannostot sujuivat tänään itse asiassa paremmin kuin olin odottanut. Peralla laukka on aikaisemmilla tunneilla noussut aika lötkösti ja epämääräisesti, mutta nyt tuli oikein napakoitakin nostoja varsinkin vasemmalle. Kannuksista oli tässä selvää hyötyä, eli Pera vastasi apuun paljon täsmällisemmin. Ylipäänsä Pera oli kannusten ansiosta paremmin pohkeen edessä, ja puskeminen jäi kokonaan pois. Lisäbonuksena tuli pakko pitää jalat pitkinä ja alhaalla, joten kannukset laittoivat myös kuskin terästäytymään. Epäilen kyllä hieman miten meidän kouluradalla käy jos Pera on siellä muutenkin lentoon lähdössä tuomaria jännittäessään ja lisäksi minulla on kannukset jalassa. Onpahan se ainakin vaihtelua tasaisen tahmeisiin ratoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti