Koulukisojen lähestyessä tuli sellainen olo, että lisätreeni Peralla voisi sittenkin olla kiva juttu. Niinpä päädyimme Annen kanssa ylimääräiselle kahden hengen tunnille torstai-iltana. Ensin saimme verrytellä hetken sopivaksi katsomallamme tavalla. Työskentelin Peran kanssa hetken käynnissä, mikä ei tehnyt kovin autuaaksi, ja sitten ajattelin ottaa hieman kevyttä ravia. Ope kuitenkin käski aloittaa saman tien laukassa, mikä olikin oikein hyvä idea Peran ollessa alkuun lötkömmän puoleinen. Turha sitä ravia on mennä piipertää turpa taivaissa, kun laukassa sen sijaan moottori käynnistyy saman tien ja Pera loksahtaa heti pyöreäksi. Eiköhän siis kisoissakin tehdä aika lailla laukkapainotteinen verryttely.
Harjoittelimme A-merkin radan raviohjelmaa ensin pätkissä. Lisähaasteena Pera kyttäili ja tuijotteli katsomopäätyä, mitä se oli tehnyt jo verryttelynkin aikana. Ovesta kulki ihmisiä! Ihmiset vaihtoivat paikkaa! Niinpä päädyssä tuli jähmettymistä ja sivuliirailua. Ensin lamaannuin Peran jähmettymisistä ja keskittymättömyydestä itsekin, mutta sain huomata että oli parempi ratsastaa pohkeella eteen eikä jäädä leijailemaan liian hitaaseen raviin. Ope kehotti silittämään tuijotuspäädyssä sisäkädellä, jotta sain Peran huomiota palautettua itseeni. Volttikahdeksikko sujui kohtalaisen asiallisesti, mutta enemmänkin olisin voinut ratsastaa ravia eteen. Pientä ulosliirausta tuli helposti, joten ulkopohje on tärkeää pitää volteilla mukana. Sisäkäden rentouttamalla Pera rentoutui varsinkin vasemmalle kääntyvällä voltilla hyvin.
Seuraavaksi teimme ohjelman raviväistöjä. Päinvastoin kuin eilen, oikean pohkeen väistö oli nyt aluksi hankalampi. Keskeinen syy oli se, että ulkopohje ei ollut riittävästi ottamassa väistöä vastaan, joten etuosa pääsi kaatumaan sivulle. Ulkopohje työntyi liikaa eteen, ja näin ollen ei vaikuttanut hevoseen. Kun sain ohjeiden mukaisesti vietyä ulkopohkeen hieman taaemmas alkoi Pera väistää paremmin. Toki silloin jos Pera ehti väistön alussa jännittyä ja alkaa vastustaa oli peli menetetty, joten tärkeää oli päästä ensimmäisistä askeleista alkaen väistöön jossa oli myös ulkopuolen tuki mukana. Sisäohjassa ei edelleenkään kannattanut roikkua.
Saimme harjoitella kokonaisen radan kertaalleen läpi. Omaa ratavuoroa odottaessa ehdin toisessa päässä vielä työskennellä vähän ravissa, ja Pera tuntui nyt oikein mainiolta. Tuntuma ja muoto olivat vakaat, ja hevonen oli kahdella ohjalla liikkuen pehmeästi. Kun menimme ratapäätyyn Pera alkoi taas hieman jännittää katsomoa, mikä näkyi alkutervehdyksen jälkeisenä kiemurteluna. Volttikahdeksikko onnistui kuitenkin melko notkeasti taipuen ja tasaisessa tahdissa, tosin vieläkin enemmän voisin varmaan pyytää ravia ulos. Pera kyllä ravaa, jos vaan muistan pyytää. Väistöt olivat molempiin suuntiin nihkeitä, ja keskiravia lähdin pyytämään liian varovaisesti joten sekin jäi vaisuksi. Jälleen katsomopäädyssä tuijoteltiin ja otettiin pari sivuaskelta, ja myös pysähdys kentän keskelle tuli kaula mutkalla katsomoon pälyillen. Keskikäyntipätkälle ope käski antaa hieman ohjaa ja pyytää askelta pitenemään. Peralla on luonnostaan todella hieno käynti, joten tästä kohdasta voi napata helposti vähän irtopisteitä.
Vastalaukat valmistelin tuomalla etuosaa hieman uran sisäpuolelle ja taivuttaen ulos, ja Pera nostikin molempien suuntien vastalaukat asiallisesti. Totesin, että en uskalla ottaa riskiä ja nostaa vastalaukkoja ihan suoralla rungolla koska silloin voi nousta vääräkin. Laukannostot lyhyillä sivuilla ravista tein hieman myöhässä, eli avut kannattaa antaa vähän aikaisemmin. Ensimmäisellä laukkavoltilla meinasi tulla pieni hyytyminen Peran töllöttäessä pelottavaa päätyä kohti, mutta ei muuta kuin pohjetta ja vielä lisää pohjetta. Keskilaukkaympyrät olivat oikeastaan aika mukavia ratsastaa, mutta rohkeamminkin olisin voinut pyytää eteen. Ope sitten auttoi hieman maiskuttamalla, mihin Pera reagoi ja esitti ihan hyvää keskilaukkaa. Laukkojen välillä tehtävä keskiravilävistäjä sen sijaan jäi vaisuksi, sillä tässä oltiin menossa tuijotuspäätyä kohti enkä taaskaan rohjennut pyytää tarpeeksi pohkeella. Ainoa laukkalävistäjä sujui melko asiallisesti, ja lopputervehdyslinjalla oli suhteellisen vähän kiemurtelua. Pohkeet saa kyllä olla huolella kiinni kun mennään suoraan kohti tuomaria. Tulipahan rämmittyä läpi koko ohjelma ja suoritettua ainakin joten kuten kaikki sen tehtävät. Ei tämä vielä hieno suoritus ollut, mutta tulipa todistettua että pystyn Peralla tahkoamaan koko paketin läpi ilman elämää suurempia vaikeuksia.
Meille riitti yksi harjoituskierros koko rataa, mutta lopuksi otimme uusintana parit raviväistöt sekä keskiravit. Ehdin ennen sitä harjoitella väistöjä hetken itsekseni, ja nyt sain kuin sainkin ulkopohkeen sekä muut istuntapalikat aisoihin niin että Pera väisti oikeaa pohjetta huomattavasti näppärämmin ja vastustamatta. Vasemman pohkeen väistö jäi vaisummaksi, mutta kelpasi. Keskiraveihin tuli pientä ääniapua open suunnalta, ja Pera lähti jo ihan pidentämään askelta.
Kannatti ottaa ylimääräiset treenit, sillä jos ei muuta niin ainakin tuli itselle lisää varmuutta kun sain ratsastaa kerralla koko radan ja todeta sen olevan tehtävissä. Tulihan tästä myös hyvä kisatilannesimulaatio, kun Pera niin äityi tuijottelemaan "tuomaripäätyä". Eipä sitten tule sekään reaktio minulle täysin uutena asiana. Ärsyttävää tuijottelua lukuunottamatta Pera oli tänään aika hyväkin, ja myös ravissa muoto oli nyt mukavan tasainen. Sanoisin jopa, että tämä oli parempaa kuin mitä on aiemmilla tunneilla esitetty. Laukka toki on aina se bravuuriaskellaji, mutta jospa raviohjelmakin menisi kisoissa edes samalla tavalla kuin tänään. Mitään huippupisteitä ei tällaisella suorituksella vielä saa, vaan viilattavaa olisi paljonkin, mutta hyväksytysti läpi kaikki tehtävät suorittaen (ja kyttäilemättä ihan kamalasti!) on ihan hyvä tavoite tällä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti