Tämän viikon Artsin tunnilla päästiin menemään uudella kuitupohjalla. Vaken kanssa olimme taas kolmen ratsukon ryhmässä, ja tunnin tehtäviin kuului edelliskertojen tapaan väistöjä. Aloitimmekin heti käynnissä parilla lävistäjällä väistäen, minkä jälkeen verryteltiin ravissa ja hieman laukassakin. Käyntiväistöissä sain Vaken mielestäni etenemään vähän vilkkaammin kuin edellisillä kerroilla, ja kyllä se ihan aavistuksen saattoi pyöristyäkin. Ravissa oltiin kuitenkin enemmän mukavuusalueella, mutta tässä vaiheessa tuntia oikea kylki puski vielä aika paljon sisään. Laukka pyöri ihan hyvin, mutta oikeassa kierroksessa Vake pyrki nostamaan helposti väärää laukkaa. Tämä tietenkin liittyy selvästi edellämainittuun oikean kyljen pullahtamiseen, eli vasen kylki on lyhyempänä ja sen puolen laukka nousee siksi niin helposti.
Verryttelyjen jälkeen aloimme ratsastaa pituushalkasijalta uralle pohkeenväistöä, ja uralle tullessa väistö vaihdettiin loivaan avotaivutukseen jota mentiin loput pitkästä sivusta. Ensin mentiin pari kertaa käynnissä ja sitten työskenneltiin ravissa. Väistö uraa kohti lähti sujumaan kohtalaisen hyvin, ainakin paljon helpommin kuin viime viikon väistöt uralla. Pohjetta ei taas passannut viedä liian taakse ja kevyellä raipan kosketuksella otettiin takaosa mukaan jos se meinasi jäädä jälkeen. Avotaivutuksessa yritin ensin viedä poikituksen aivan liian jyrkäksi niin että takaosa alkoi väistää. Ohjeena taivutuksen ja poikituksen asteesta oli, että ponin ulkopuolen korvan tulee olla samalla linjalla oman sisähartian kanssa. Korjasin sitten poikituksen loivemmaksi, ja nyt avotaivutus alkoi kuulemma ihan hyvin, mutta kulmaa kohti tullessa Vake rupesi vaivihkaa työntymään liikaa uran sisäpuolelle. Molemmissa suunnissa kaivattiin siis sisäpohjetta pitämään poni halutulla linjalla ja uralla ihan kulmaan asti.
Väistöt ja avotaivutukset tekivät selvästi hyvää, ja Vake alkoi liikkua ravissa oikein mukavassa muodossa. Oikea pohjekin oli yhtäkkiä paremmin läpi eikä oikea kylki enää pullahtanut minnekään. Molempiin suuntiin Vake tuntui olevan hyvin ulko-ohjalla. Hyvästä sivuprofiilista tuli kehujakin, tosin omaa yläkroppaa sai vielä korjata hitusen pystympään.
Lopuksi teimme vielä laukannostoja avotaivutuksesta. Pitkällä sivulla mentiin ensin ravissa loivaa avoa, ja siitä valmisteltiin ja nostettiin laukka. Oikea laukka nousi avotaivutuksen kautta tosi napakasti, eikä puhettakaan että Vake olisi nyt yrittänyt nostaa väärää laukkaa. Vake liikkui nyt avotaivutuksen aikanakin kohtuullisen pyöreänä, ja niin myös laukka nousi pyöreällä niskalla. Laukassa jatkettiin päätyyn ympyrä, ja ympyrällä Vake liikkui oikeassa laukassa ihan näppärästi. Ulko-ohjalla oli tuki ja laukassa sopivaa pontevuutta. Sain taas muistutuksia nojata etenkin laukassa taakse, joten tässä kohtaa sain keskittyä myös omaan asentoon. Vasen laukka nousi nihkeämmin ja pienellä viiveellä apujen jälkeen. Varmaankin voisin vähän tarkistaa nostoapujen ajoitusta, ettei siinä vain ole vasemmassa kierroksessa vikaa.
Tuntiin mahtui monta hyvää hetkeä, ja väistötkin onnistuivat tällä kertaa ehkä vähän paremmin. Jaksan olla tyytyväinen vähään eli siihen että Vake nykyään liikkuu ravissa niin mukavasti, kunhan vaan ensin lämpiää. Laukka tietysti saisi toimia edelleen paljon paremmin, mutta kun siinäkin tulee välillä parempia pätkiä niin motivaatio pysyy yllä.
Verryttelyjen jälkeen aloimme ratsastaa pituushalkasijalta uralle pohkeenväistöä, ja uralle tullessa väistö vaihdettiin loivaan avotaivutukseen jota mentiin loput pitkästä sivusta. Ensin mentiin pari kertaa käynnissä ja sitten työskenneltiin ravissa. Väistö uraa kohti lähti sujumaan kohtalaisen hyvin, ainakin paljon helpommin kuin viime viikon väistöt uralla. Pohjetta ei taas passannut viedä liian taakse ja kevyellä raipan kosketuksella otettiin takaosa mukaan jos se meinasi jäädä jälkeen. Avotaivutuksessa yritin ensin viedä poikituksen aivan liian jyrkäksi niin että takaosa alkoi väistää. Ohjeena taivutuksen ja poikituksen asteesta oli, että ponin ulkopuolen korvan tulee olla samalla linjalla oman sisähartian kanssa. Korjasin sitten poikituksen loivemmaksi, ja nyt avotaivutus alkoi kuulemma ihan hyvin, mutta kulmaa kohti tullessa Vake rupesi vaivihkaa työntymään liikaa uran sisäpuolelle. Molemmissa suunnissa kaivattiin siis sisäpohjetta pitämään poni halutulla linjalla ja uralla ihan kulmaan asti.
Väistöt ja avotaivutukset tekivät selvästi hyvää, ja Vake alkoi liikkua ravissa oikein mukavassa muodossa. Oikea pohjekin oli yhtäkkiä paremmin läpi eikä oikea kylki enää pullahtanut minnekään. Molempiin suuntiin Vake tuntui olevan hyvin ulko-ohjalla. Hyvästä sivuprofiilista tuli kehujakin, tosin omaa yläkroppaa sai vielä korjata hitusen pystympään.
Lopuksi teimme vielä laukannostoja avotaivutuksesta. Pitkällä sivulla mentiin ensin ravissa loivaa avoa, ja siitä valmisteltiin ja nostettiin laukka. Oikea laukka nousi avotaivutuksen kautta tosi napakasti, eikä puhettakaan että Vake olisi nyt yrittänyt nostaa väärää laukkaa. Vake liikkui nyt avotaivutuksen aikanakin kohtuullisen pyöreänä, ja niin myös laukka nousi pyöreällä niskalla. Laukassa jatkettiin päätyyn ympyrä, ja ympyrällä Vake liikkui oikeassa laukassa ihan näppärästi. Ulko-ohjalla oli tuki ja laukassa sopivaa pontevuutta. Sain taas muistutuksia nojata etenkin laukassa taakse, joten tässä kohtaa sain keskittyä myös omaan asentoon. Vasen laukka nousi nihkeämmin ja pienellä viiveellä apujen jälkeen. Varmaankin voisin vähän tarkistaa nostoapujen ajoitusta, ettei siinä vain ole vasemmassa kierroksessa vikaa.
Tuntiin mahtui monta hyvää hetkeä, ja väistötkin onnistuivat tällä kertaa ehkä vähän paremmin. Jaksan olla tyytyväinen vähään eli siihen että Vake nykyään liikkuu ravissa niin mukavasti, kunhan vaan ensin lämpiää. Laukka tietysti saisi toimia edelleen paljon paremmin, mutta kun siinäkin tulee välillä parempia pätkiä niin motivaatio pysyy yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti