Tiistaina menimme Tallinmäen tunnilla Vaken kanssa puomeja. Hevoset siis muuttivat uuteen talliin maneesin yhteyteen sunnuntaina, joten nyt kipaisimme tallista suoraan sisäkautta maneesiin tietämättä räntäsateesta mitään. Maneesin pohja odotti vielä kuitumateriaalin levitystä, ja hiekan pehmeyden vuoksi menimme hevosia säästellen.
Kun olimme hieman verrytelleet ravissa ja laukassa aloimme ratsastaa kolmikaarista kiemuraa, jolla ylitettiin kentän poikki ratsastaessa kolmen ravipuomin sarjat. Keskimmäinen puomi oli vähän irti maasta, ja hevosten haluttiin sekä nostavan jalkojaan että venyttävän askelta. Vake saikin ihan ponnistella saadakseen koivet venymään puomien yli.
Samoja puomi-kavalettisarjoja mentiin tietysti myös laukassa. Tässä vaiheessa huokaisin raskaasti ja valmistauduin epäonnistumaan, sillä tämä sama tehtävä on tuottanut Vaken kanssa kovasti päänvaivaa aikaisemmin. Nyt saimme kuitenkin pienen helpotuksen, eli puomivälejä lyhennettiin meille hieman eikä Vaken tarvinnut yrittää mennä samoilla väleillä kuin isot hevoset. Aluksi mentiin pari kierrosta ekojen puomien yli neliöllä oikeassa laukassa, ja vasta tämän jälkeen jatkettiin suuntaa vaihtaen vasemmalle. Vasemmassa laukassa mentiin puolestaan pari kierrosta neliöllä molempien sarjojen yli. Seuraavalla kierroksella sitten hurautettiin kerralla koko kolmikaarinen laukanvaihtoineen.
Alku vaikutti juuri siltä kuin olin pelännyt, eli Vake tuli puomeille hieman huonolla askeleella ja luovutti saman tien tipahtaen raville. Patistelin sitä hereille, ja sitten puomien ylitys alkoikin onnistua mukavammin. Osasin olla ajamatta Vakea liikaa eteen puomeja kohti, ja askel ehdittiin katsoa aika harkiten. Välillä mentiin lähemmäs ja välillä piti pohkeella pyytää hieman venymään, mutta Vake suoritti puomit enimmäkseen ihan näppärästi. Ope halusi vielä vähän terävämmät kulmat maneesin poikki kääntyessä, eli pidemmän suoran tien puomilinjalle. Tämä tuotti pientä päänvaivaa siltä osin, että sain askeleen osumaan puomeille helpommin kun käänsin loivemman kulman ja tulin puomeille hieman kaartavalla linjalla. Saatiin kuitenkin mentyä pari kertaa myös suoremmalla linjalla ja terävällä kulmalla onnistuneesti. Lopulta ratsastimme koko kolmikaarisen kerralla laukanvaihtoineen, ja vaihdotkin onnistuivat hämmästyttävän hyvin. Vake osasi erittäin hyvin lukea mihin suuntaan halusin puomeilta kääntyä ja vaihtoi laukan fiksusti ja eleettömästi viimeisellä puomilla tai heti sen jälkeen.
Lopuksi menimme vielä toista tuttua tehtävää, eli kahden kavaletin suoraa linjaa eri askelmäärillä. Etäisyys oli noin 17 metriä, ja ensimmäisellä kierroksella havaittiin luontevaksi askelmääräksi Vakelle viisi laukkaa. Ulkonahan on viisi laukkaa 17 metriin vaatinut enemmän lyhentämistä, mutta luonnollisesti maneesioloissa ja erilaisella pohjalla askelmäärät muuttuvat. Sitten tulimme linjaa molemmista suunnista myös lyhennetyllä laukalla, eli Vakelle piti saada kuusi askelta. Tämä onnistui, mutta vähän enemmänkin olisi askel voinut lyhentyä jotta ei olisi oltu niin kiinni jälkimmäisessä kavaletissa. Lyhentämisen jälkeen saatiin linja hurauttaa vielä sujuvasti viidellä laukalla.
Olin iloisesti yllättynyt siitä, miten kivasti puomisarjat kolmikaarisella tänään onnistuivat. Tässä auttoi varmasti se, että saimme vähän lyhyemmät välit eikä Vaken tarvinnut niin kovasti venyttää. Toisaalta sain myös Vaken tuotua puomeille järkevämmin ja sopivaan askeleeseen, jolloin ei tarvinnut tuupata häiritsevästi eteen. Ehkä oma silmä toimi tänään paremmin, tai sitten oli vaan paremmin malttia matkassa. Oli syy mikä hyvänsä, niin kiva onnistua tehtävässä joka on aikaisemmin ollut hankala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti