Niinhän siinä kävi, että tulin ylipuhutuksi kavereiden mukaan estetunnille Aaltokankaan Ratsutalleille. Viimeksi olen käynyt Aaltokankaalla muutamalla yksittäisellä tunnilla vuonna 2011. Sain onneksi toiveideni mukaisen hevosen, eli 8-vuotiaan eestiläisruuna Eemelin. Eemelissä olikin paljon tuttua, sillä se muistutti tavalla tai toisella montaa muuta tuntemaani laiskanpuoleista eestinruunaa. Ope vinkkasi alkuun, että Eemeli osaa olla todella tahmea jos sitä jää yhtään kaivamaan pohkeilla, mutta liikkuu kyllä hyvin jos tekee alusta asti selväksi että eteen on mentävä. Alkuverryttelyyn otinkin sitten pitkän raipan, kun vaikutti siltä ettei Eemeli oikein reagoinut pohkeeseen. Open ohjeiden mukaisesti yritin käyttää nopeita, lyhyitä pohjeapuja ja muulloin pitää pohkeet rauhallisena ja irti kyljestä. Sekä ravissa että laukassa Eemeli liikkui ajoittain ihan sujuvasti, mutta välillä hieman hyytyi ja vaati uutta patistelua takaisin etenevälle vaihteelle.
Keskityimme harjoittelemaan tänään suoria ja kaarevia linjoja matalilla esteillä. Ensimmäisenä menimme suoraa linjaa kahden kavalettipuomin sarjalta pikkupystylle, ja väliin ratsastettiin aluksi myös voltti kavalettipuomin yli. Voltille kääntyminen olikin se kaikista vaikein osuus. Sain Eemelin kyllä kääntymään, mutta ulkopohkeen olisi pitänyt olla paljon tehokkaampi jotta ei olisi menty niin kaula mutkalla. Lisäksi laukka saattoi vaihtua kavalettipuomeilla vääräksi, jolloin voltille ei päästy sujuvasti myötälaukassa. Eemeli mennä puksutti tasaisesti, mutta liikkeelle lähtiessä sitä piti aina hieman herätellä jotta linjalle tultiin varmasti tarpeeksi reippaasti.
Jätimme voltin pois, ja jatkoimme ratsastaen saman suoran linjan kavaleteilta pikkuokserille sekä tämän jälkeen päädyn kautta lävistäjäpystylle jolta jatkettiin kaareva linja takaisin kavaleteille. Seuraavalla kierroksella jatkettiin vielä tämän jälkeen porttiesteelle ja siitä kaareva linja okserille. Suoritimme nämä linjat muutoin ihan asiallisesti, mutta laukkoja en saanut lävistäjäesteillä vaihtumaan ja niinpä kaarevat linjat mentiin väärässä laukassa. Eemeli ei kuulemma ole kaikkein näppärin vaihtamaan, mutta tekee sen kyllä jos johtaa selkeästi. Jäin kuitenkin aivan liikaa odottamaan että asia olisi hoitunut itsekseen, enkä ehtinyt hypyissä johtaa kunnolla. Eemeli lähti aina vähän hitaasti liikkeelle, mutta kun mentiin useampia hyppyjä putkeen se heräsi tehtävän aikana ja sujuvuus parani koko ajan.
Vaihdoimme reittejä vielä niin, että ensin mentiin kavaleteilta kaareva linja lävistäjäokserille, sitten porttieste toisella lävistäjällä ja viimeisenä suora linja kavaleteilta okserille. Esteet nousivat pikkuhiljaa hieman, mutta edelleen oltiin noin 60-70 cm tasolla. Eemelin kanssa meno parani koko ajan, ja tämä pätkä sujui jo oikein mukavasti. Aluksi tosin kavaleteille sattui askel sopimaan huonosti ja tuli pientä jarrutusta, mutta Eemeli lähti sen jälkeen hyvin eteen ja laukassa oli nyt sellainen sujuvuus että vaihdot onnistuivat molemmilla lävistäjäesteillä. Suoralla linjalla laukka eteni niin hyvin, että viimeinen eli kuudes askel jäi jo hieman ahtaaksi vaikka alkutunnista samaan väliin oli tikattu jopa seitsemäskin askel. Ponilla alkoi olla mukavaa imua eikä sitä tarvinnut enää työntää eteen.
Aivan viimeisenä saimme vielä tulla suoran linjan ja okseri nousi nyt noin 80 senttiin. Varmistin vielä opelta mihin askelmäärään kannattaisi pyrkiä, ja vastaus oli että kuusi on hyvä. Edellisen kierroksen perusteella tiesin tämän tarkoittavan, että eteen ei tarvinnut ratsastaa vaan saatoin jäädä odottamaan kunhan varmistin että tultiin sisään sujuvassa peruslaukassa. Linja onnistuikin oikein mukavasti tasaisella kuudella askeleella, ja Eemeli teki okserille hyvän hypyn. Sorruin tosin viimeisillä askelilla pieneen varmistelutuuppauksen, mikä oli aivan turhaa mutta ei onneksi haitannut ponia.
Eemeli oli oikein mukava poni, varsinkin sitten kun todella käynnistyi tunnin loppua kohti. Tunti loppui vaan valitettavasti juuri siinä vaiheessa kun Eemeli oli alkanut sopivasti innostua ja tahmeuden rippeet olivat karisseet. Olin tällaisen tasaisen puksuttajan kanssa hyvin mukavuusalueellani, mikä sopi oikein mainiosti sillä vieraalla hevosella on aina vähän jännittävää hypätä. Eemelin kanssa ei kyllä tarvinnut jännittää, ja se oli ihan näppäräkin hyppääjä. Voisinpa mennä tällä kaverilla vaikka uudestaankin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti