Möngerrystä maneesissa

Tehoperjantai jatkui Artsin valmennuksella, jonka menin Vakella. Tunti pidettiin maneesilla, joten alkukäynnit hoituivat sinne siirtyessä. Menomatkalla oli jo hämärä vaihtumassa pimeäksi, mutta kahden ratsukon voimin ja kunnon heijastimilla varustettuna meillä ei ollut mitään hätää. Vake tepasteli Hempan perässä oikein reippaasti, joten ilmeisesti se ei kuitenkaan halunnut jäädä ihan yksin pimeään. Myös paluumatka maneesilta valmennuksen jälkeen sujui oikein leppoisasti, vaikka silloin olikin jo pilkkopimeää.

Maneesilla aloitimme kevyessä ravissa sekä laukassa verrytellen. Vake vaikutti ravissa kohtalaisen reippaalta, mutta jotenkin se oli etupainoisen ja huonoryhtisen oloinen tänään. Laukassa ohjeena oli verrytellä uraa pitkin ja olla välittämättä vielä muodosta lainkaan. Laukassa oli vähän samaa fiilistä kuin ravissa, eli Vake ei oikein kantanut itseään. Vaikka laukka tuntui periaatteessa pyörivän niin tuuppausfiilistä siinä oli silti, sillä vaivihkaa heiluin ylävartalolla ja työnsin laukkaa hartiavoimin eteenpäin. Kaikkein tärkeintä oli siis päästä ensin rauhoittamaan istunta ja varmistaa että poni eteni itse.

Työskentelimme tänään kuviolla, jossa käännyttiin pitkän sivun alusta lävistäjälle pohkeenväistössä ja kentän keskellä suoristettiin pituushalkaisijalle. Pituushalkaisijalla jatkettiin kohti päätyä, käännyttiin takaisin samaan kierrokseen mistä oli tultu ja tehtiin kulmaan voltti. Harjoittelimme kuviota ensin pari kertaa käynnissä ja sitten työskentelimme ravissa. Molempiin suuntiin raviväistöissä oli samaa vaikeutta, eli Vake hieman jyräsi lapa edellä ja vältteli näin kunnon poikitusta. Niinpä sain ohjeeksi ratsastaa väistöt liikkeen suuntaan asettaen, eli sulkuväistöä muistuttaen. Tällä konstilla jyrääminen loppui ja väistöistä tuli parempia. Lisäksi ohjeena oli käyttää sekä pohje että pidäte lyhyesti ja terävästi jaksottaen, ei yhtämittaa puristaen tai vetäen. Tässä tietysti vaikeutena oli olla tarpeeksi nopea ja ajoittaa avut oikein. Liikkeen suuntaan asettaen ja pohjetta jaksottaen väistö kuitenkin onnistui siedettävästi. Pituushalkaisijalla sitten jatkettiin asettamista samaan suuntaan, ja tässä Vake liikkui aika pyöreänäkin, mutta tuntui silti makaavan ohjalla. Keveys ja ryhti puuttuivat.

Laukassa mentiin samaa kuviota ilman väistöä, eli aloitus suoraan lävistäjää pitkin ja siitä kääntyminen pituushalkaisijalle niin että tuli pieni kaarros vastalaukkaa. Aloitimme meidän helpommasta suunnasta eli vasemmassa laukassa. Tässä vaiheessa Vaken laukka tuntui ensin tosi huonolta möngerrykseltä eikä pyörinyt yhtään. Ehdin tätä jo vähän ihmetelläkin, mutta kun sain Vakea hieman heräteltyä ja terävämmäksi alkoi laukka rullata vähän paremmin. Vake tuntui ikään kuin kiireiseltä ja löysältä yhtä aikaa, mutta jälkimmäiseen auttoi takaosan aktivointi. Vastalaukkakäännös pituushalkaisijalle onnistui laukan säilyttäen, mutta Vake puski kyllä aika paljon oikealle lavalle. Artsi kehotti kääntämään asetusta oikealle eli kaarroksen suuntaan, ja samalla käyttämään oikeaa pohjetta laukan säilyttämiseksi sekä sivulle puskemisen estämiseksi. Ensin epäilytti miten Vake pitäisi vastalaukan kun asetus tuli kaarteen puolelle, mutta yllättävän hyvin se vasemmassa laukassa pysyi. Lopulta oikean ohjan asetus ja oikean pohkeen tuki auttoivat pääsemään siihen, mitä tällä tehtävällä oli haettu. Laukkaan tuli mukavaa rytmiä ja suoruutta, ja pituushalkaisijalla Vake oli hetken aikaa kunnolla pohkeiden välissä ja ulko-ohjalla. Verrattuna siihen millaista räpellystä laukka oli suurimman osan tuntia tämä pätkä oli erittäin mainio. Voltilla jatkettiin vielä samaa vasta-asetuksen hakemista, ja niin Vake tuli pyöreäksi kuolaimelle edes yhden laukkavoltin ajaksi.

Oikeassa laukassa olikin sitten odotetut ongelmat. Aluksi Vake pudotteli raville vastalaukkakaarrokseen tullessa, ja kun aloin napauttaa raipalla laukan säilyttämiseksi pompautti se laukanvaihdon. Istuntakaan ei pysynyt hiljaa sillä hetkellä kun poni alkoi jarruttaa tai pomppia vaihtoa, ja näin ollen en kyennyt sitä tukemaan ja tasapainottamaan oikean laukan säilyttämiseksi. Laukkavolttikin oli aikamoista möngerrystä, ja uralla puskettiin oikeaa kylkeä sisään. Oikea laukka oli siis yksinkertaisesti huonoa, ja lähdin ratkaisemaan tilannetta vauhti korjaa virheet -periaatteella, eli puskemalla Vakea entistä enemmän eteen. Eihän se nyt näin toiminut. Kun ei lävistäjältä pituushalkaisijalle kääntyminen oikean laukan säilyttäen ottanut onnistuakseen niin lopulta tehtävää helpotettiin hieman. Sain siis kääntää lävistäjältä suoraan kohti päätyä jo muutaman metrin aikaisemmin, ja näin oikea laukka sitten säilyi helposti ilman mitään välikohtauksia kun kumpikaan ei ehtinyt tehdä asiasta suurta numeroa. Vake ei ehtinyt jarrutella ja minä en ehtinyt irrota satulasta ja tuupata, ja kas kummaa kun tehtävä onnistuikin ihan sujuvasti.

Tänään ei kyllä oltu parhaimmillamme. Vake oli mielestäni jotenkin tukossa, eli laukka ei pyörinyt yhtään ja ravissakin oli raskaan ja etupainoisen oloista menoa. En toki itsekään ratsastanut tänään hienosti, vaan ajauduin epätoivoon ja tuuppaamiseen sekä aivan liialliseen kädellä ratsastamiseen kun yritin saada Vakea "pehmenemään" edestä. Jotain merkitystä saattoi olla maneesin pohjalla, joka tällä hetkellä on todella kova ja epätasainenkin. Kentällä laukka on tuntunut paljon paremmalta, mutta onneksi maneesiinkin tulee uusi pohja jo ensi viikolla. Varmasti pienempi ratsastusalakin vaikuttaa siihen että eteenpäinpyrkimys on nihkeämpää ja sisäänpäin puskeminen korostuu. Jospa tämä kuitenkin olisi vain tilapäistä takapakkia. Jos jotain tyytyväisyyden aihetta haluaa hakea niin ainakin maneesikauden aloitus on sujunut sata kertaa leppoisammin kuin viime vuonna. Vake on maneesilla kuin kotonaan eikä jännitä, säpsähtele tai tuijottele mitään vaan on lunki oma itsensä. Mukavampi näin.