sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Puutteelliset kontrollikeinot

Sunnuntaina Tallinmäen kenttä oli täysin sula ja hyppykunnossa, ja niin saimme tälle viikolle vielä estetunninkin. Vake saa edelleen pitää hyppylomaa, joten menin Viivillä. Tunnin aiheena oli aina niin vaikea laukan säätely, jota harjoiteltiin puomeilla ja kavalettikorkuisilla esteillä. Heti raviverryttelyssä ope käski hakea Viivin paremmin tuntumalle ja kuuntelemaan pidätteitä. Ohjeena oli pitää hyvin tasainen, jämäkkä tuntuma ja koettaa sitä kautta saada Viivi hyväksymään tuntuma sekä kääntymään vähän enemmän oikein päin. Tämä tuntuman hyväksyminen jäi kyllä vielä kesken, enkä saanut Viiviä kovin pyöreäksi.

Verryttelyjen jälkeen menimme ensin ravissa ja sitten laukassa kahta puomia hannunvaakunakuviolla, josta Anne piirsi viereisen kuvan. Puomien väliin haluttiin kolme lyhyttä laukka-askelta, ja saman lyhyen laukan haluttiin säilyvän tasaisesti koko kuvion läpi niin suorilla sivuilla kuin pikkuvolteillakin. Viivi laukkasi muuten sopivan lyhyenä, mutta puomilinjalla tuli aluksi pari eteenpäin rykäisyä kun tamma ei ihan malttanutkaan pysyä kasassa vaan harppaisi välin kahdella askeleella. Korjauksena oli tietenkin pyrstö tiukasti satulaan ja ajatusta takanojasta, niin Viivi pysyi tasaisessa lyhyessä laukassa eikä kiirehtinyt puomien yli. Myös volteille kääntyessä piti malttaa istua pystyssä. Viimeisen puomin jälkeen tuli nimittäin helposti kevennettyä istuntaa, ikään kuin merkkinä tehtävän loppumisesta. Tehtävä ei kuitenkaan loppunut, vaan myös käännöksissä tarvittiin tasapainoa ja jämäkkyyttä istuntaan.

Samaa lyhyttä laukkaa jatkettiin myös seuraavassa tehtävässä, jossa meillä oli suoralla linjalla kolme pikkuestettä. Välit olivat 10,5 ja 13 metriä, ja aluksi näihin haluttiin kolme ja neljä laukkaa. Sain Viivin tuotua käsijarru päällä pienesti sisään, ja ensimmäisen välin se pysyi hyvin käsissä ottaen halutut kolme askelta. Toiseen väliin se kuitenkin kiihtyi ja kiskaisi eteenpäin niin että en mahtanut yhtään mitään. Niinpä myös toinen väli meni aluksi aina kolmella askeleella eikä Viivi välittänyt pidätteistäni vähääkään. Lopulta sain kuin sainkin Viivin tuotua pari kertaa koko linjan läpi kontrollissa ilman suurempaa kiihdytystä, ja niin saatiin se neljä laukkaa onnistumaan. Seuraavaksi tehtävänantona oli tulla linja pari kertaa 3+3 laukalla, eli toisessa välissä laukan tuli sujua enemmän eteen. Tämä oli paljon mukavampaa ja helpompaa, ja ensin Viivi jopa jäi toisen esteen jälkeen odottamaan niin että väli jäi hieman pitkäksikin. Huomasin selvästi, että kun en enää kiskonut ohjista ei Viivikään kiskonut ja rykäissyt eteen vaan laukkasi myös toisen välin tasaisessa rytmissä.

Vaihdoimme suuntaa, ja hyppäsimme linjaa niin että pidempi väli tuli ensin. Aluksi mentiin 4+3 askeleella, mikä onnistui mutta käsijarru oli kyllä aika vahva. Lopuksi haluttiin molempiin väleihin kolme askelta, eli ekassa sai sujua aika normaalisti eteen mutta toiseen väliin piti hevonen saada lyhyemmäksi. Tämä osoittautui Viivin kanssa liian haastavaksi palaksi. Jos annoin sen laukata rennommin ja sujuvammin ekassa välissä lähti se ryysimään eteen toisella esteellä ja jälkimmäisessä välissä ei ollut mitään tehtävissä kolmannen askeleen mahduttamiseksi. Jos taas toin Viivin linjalle tiukemmassa kontrollissa saatiin halutut kolme askelta toiseen väliin, mutta silloin jouduttiin ottamaan ekaan väliin neljäs askel. Ohjista vastaan kiskominen ei selvästikään auttanut taas mitään vaan ainoastaan pahensi tilannetta. Lyhyessä välissä olisi tarvittu hyvin vahvaa istuntaa ottamaan laukka kiinni, mutta toisaalta tuntui siltä että Viivi rykäisi kunnolla eteen jo toisella esteellä ponnistaessaan. Kun se pääsi tällä lailla "lähtemään käsistä" hypyn aikana niin ei sitä enää esteen jälkeen kiinni saanut. Hypyssä on hankala istunnallakaan pidättää.

Huomasin tänään aika selkeästi sen, kuinka Viivi reagoi ohjasta vetämiseen kiihdyttämällä vauhtia. Ohjista kiskominen ei siis edelleenkään ole toimiva tapa ratkaista ongelmia, ja selvää on että istunnalla olisi päästävä pidättämään kunnolla. Peli on menetetty, kun nojaan eteen ja irtoan satulasta. Toisaalta epäilen kyllä myös sitä, oliko viimeisen tehtävän ongelmamme edes oikein ratkottavissa tämän tehtävän sisällä. Se, että Viivi olisi sujuvammasta laukasta tullut nätisti kiinni ja lyhyemmäksi toiseen esteväliin olisi varmaan vaatinut paljon paremmin kuulolla ja avuilla olevaa hevosta, joka olisi malttanut odottaa ja kuunnella istuntaa koettamatta lähtökohtaisesti rykäistä eteen ohjaa vasten. Voimalla eli ohjista kovempaa vetämällä ei hypystä eteen rykäiseminen ollut ratkaistavissa, joten tilanne vaatisi varmaan ensin parempaa kuuliaisuuden treenausta sileällä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainakin ensi kerralla voin yrittää tosissani ratsastaa niin että heti verryttelyssä Viivi kuuntelisi pidätettä ja pystyisin nimenomaan istunnalla jarruttamaan sitä paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti