Hieno verryttely ja hyytyvä rataharjoitus

Kouluratakurssin viimeisenä päivänä mentiin tietenkin varsinainen rata eli A-merkin kouluohjelma. Ennen radan ratsastusta verryttelimme maneesissa noin puoli tuntia omatoimisesti, ja sen jälkeen menimme radat kentällä. Olimme sopineet lähtöjärjestyksen niin että minä ja Jussi olimme vuorossa ensimmäisenä. Tämä oli hyvä, sillä pidemmässä verryttelyssä Jussi olisi ehtinyt vain nuukahtaa. Nyt se oli jo valmiiksi lämmitelty, sillä se jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta.

Open ohjeistus minulle verryttelyä varten oli ratsastaa paljon siirtymisiä ja hevonen oikein herkäksi ja energiseksi niin että se olisi pienestäkin pohkeen merkistä lähdössä eteen. Sainkin verryttelyn ratsastettua aika mukavasti eteen-ajatuksella, eli en jäänyt nyhräämään ja hienosäätämään muotoa tai muuta vastaavaa, vaan tavoitteeni oli ratsastaa Jussi liikkumaan isosti ja pohkeen edessä. Ravia menin lähinnä keventäen, ja tein jonkin verran siirtymisiä sekä temponvaihteluita ravin ja laukan sisällä. Onnistuin "villitsemään" Jussin aika hyvin sellaiseen mielentilaan jossa sitä sai ennemminkin pidätellä. Kun liikkeessä oli energiaa tuli muodostakin mukavan ryhdikäs. Minulla oli verryttelyssä itse asiassa tosi hauskaa, sillä Jussi oli niin mainio. Tuntui siltä että liikkeissä oli suorastaan lennokkuutta ja ilmaa, ja eteen todellakin mentiin. Sain kuitenkin ratsastettua myös järkeviä siirtymisiä alaspäin, eli meno ei ollut liian etupainoista vyörymistä. Minun subjektiivisessa mittakaavassani Jussi on jo ihan isosti liikkuva hevonen (vaikka oikeastihan se on varsin pieniliikkeinen), joten oli mukavaa posotella menemään oikein kunnon ravia ja laukkaa jossa askel venyi ja irtosi maasta. Yritin kuitenkin varoa väsyttämättä Jussia liikaa, ja annoin sen välillä kävellä ja venyttää tuntumalla kaulaa.

Kun tuli aika lähteä ulos radalle olin enemmän kuin valmis. Jussi oli tuntunut niin hyvältä verryttelyssä, että olin täynnä itseluottamusta. Kentällä Jussin huomio taisi hieman herpaantua maahan ilmestyneisiin koulukirjaimiin, mutta jatkoimme edelleen aktiivisella liikkeellä eteen. Raippa sai rata-alueella olla kädessä ennen suorituksen aloittamista, ja toki koko radankin olisi saanut mennä raipan kanssa. Viime vuonna menin kurssin päätösradan raippa kädessä, joten nyt päätin jättää sen pois. Tiputin raipan ja ravasin pitkän sivun ennen alkutervehdykseen kääntämistä. Tässä vaiheessa Jussi liikkui vielä hyvällä energialla ja ryhdikkäänä, ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Pituushalkaisijalle pääsimme sujuvaa hyvää ravia ja suorassa, joten alku meni ihan nappiin.

Kun lähdimme alkutervehdyksestä liikkeelle oli liikkeestä kuitenkin paras terä poissa, eli verryttelyn lennokkuus ei sitten säilynyt tätä pidemmälle. Nyt sain alkaa ratsastaa taas eteen. Volttikahdeksikko meni ihan asiallisesti, tosin Jussi pilkki edestä ajoittain liian matalaan ja syvään muotoon. Ensimmäinen pohkeenväistö jäi liian loivaksi, ja ravi pääsi tehtävässä hyytymään. Pientä tuskanhikeä alkoi pukata, kun ohjelma oli vasta alkupuolella ja Jussi alkoi käydä nihkeäksi. Keskiravi uralla lähti maltillisesti eteen, mutta siirtymiset olisi pitänyt saada ratsastettua selkeämmin. Takaisin harjoitusraviin jarruttaessa Jussi hieman vyöryi ja turpa painui taas liian alas. Tämän jälkeen esitimme hetken aikaa heikompaa menoa. Pohkeenväistö oikealle oli kovin nihkeä, ja kaula jäi liikaa vasemmalle taipuneeksi. Koska Jussi pääsi "karkaamaan" oikealle oli se myös uralle palatessa vino, ja näin ravi pääsi sammumaan ja muoto valahtamaan pitkäksi. Onneksi seuraava tehtävä eli pysähdys ja peruutus kentän keskellä tarjosi pienen nollausmahdollisuuden. Pysähdys ja peruutus onnistuivatkin yllättävän hyvin, ja niistä tuli numeroksi 6,5. Tämä oli positiivinen yllätys, sillä aikaisemmin pysähdys ja peruutus ovat olleet heikoimpia osuuksiamme kouluradoilla.

Matka jatkui pienen ravipätkän jälkeen keskikäyntiin, joka oli asiallisen aktiivista. Yliastuntaa olisi kuitenkin kaivattu lisää. Stressasin hieman tulevaa vastalaukannostoa, koska Jussi oli selvästi päässyt hyytymään pohkeen taakse ohjelman edetessä. Noston valmistelussa ajauduttiin vähän uran sisäpuolelle, mutta Jussi nosti laukan melko täsmällisesti ja näin ensimmäinen vastalaukka suoritettiin kunnialla. Myös myötälaukannosto lyhyellä sivulla oli täsmällinen. Laukkaan olisi kuitenkin tarvittu enemmän energiaa, ja kun ei sitä ollut pääsi Jussi valumaan laukkavoltilla liian pitkäksi. Kommenttina paperissa olikin "enemmän ylämäkeen". Keskilaukkaa ei Jussista ympyrälle irronnut, vaan se oli aivan liikaa pohkeen takana. Samalla aloin tuupata istunnalla ja kipata lantiota taaksepäin, mikä varmasti pahensi tilannetta ja söi liikettä entisestään.

Uralla laukka oli vähän ryhdikkäämpää, ja valopilkkuna raviinsiirtymisessä ei valahdettu etupainoiseksi. Jussi oli kuitenkin jo kuuroutunut pohkeelle siinä määrin, ettei seuraavalla keskiravilävistäjällä esitetty kyllä minkään sortin askeleen venymistä. Kaulakin meni ihan mutkalle vasemmalle, mitä tyhmänä en edes korjannut. Kun Jussi pääsi liikkumaan kierossa se valahti saman tien pitkäksi. Käyntipätkällä nenä pilkki tosi alhaalla, ja olin huolissani lähtisikö Jussi enää kunnolla laukkaan. Vastalaukka nousi vähän viiveellä, mutta nousi kuitenkin. Vasen laukka nousi lyhyellä sivulla tahmeasti, ja rullasi aika laiskasti ja pitkässä muodossa. Puksuttelimme voltin ja ympyrän samaa ryhditöntä laukkaa, ja istunta pääsi tässä vaiheessa leviämään aika pahasti eli en onnistunut enää istumaan napakasti pystyssä vaan keinuin ja tuuppasin laukan mukana. Lyhyen sivun päättävässä kulmassa lävistäjälle kääntyessä Jussi pääsi putoamaan raviin. Tuuppasin sen uudestaan laukkaan, ja loppulävistäjä meni hyvin. Uralle raviin palatessa jostain löytyi vielä viimeiset energian riippeet, ja lopputervehdykseen ravattiin taas sujuvammin, joskin liian matalalle niskalle pilkkien. Lopputervehdyksessä Jussi pääsi kiskaisemaan minut hieman etukumaraan, ja kun lantio osoitti taaksepäin yritti Jussi hieman lähteä peruuttamaan. Note to self: ei etunojaa pysähdyksissä, jos et halua peruuttaa!

Eipä tässä muuta voinut kuin todeta että pääsi se Jussi sitten kuitenkin hyytymään. Ei mitään uutta sen suhteen, mutta harmillista kun verryttelyssä se oli ollut aivan eri hevonen. Pienten volttien ja väistöjen nyhertäminen radalla kuitenkin tappaa Jussin eteenpäinpyrkimyksen aina, ja takuuvarmasti osuutta asiaan on myös kuskilla joka alkaa istunnalla jarruttaa. Aktiivisuuden hiipuessa Jussi painuu etupainoisemmaksi ja vetää minuakin enemmän eteenpäin, ja näiden seurauksena liikkuminen tyssää entisestään. Aina vaan ajaudun lopulta siihen etunojaiseen tuuppaamiseen, mikä on viimeinen niitti ja laittaa Jussin jumittamaan. Oli tässä radassa hyvätkin hetkensä ohjelman alkupuolella, ja suoritimme toki tasaisesti kaikki tehtävät. Ei läheskään meidän huonoin ratamme, eli paljon pahemminkin on hyydytty, mutta paremminkin on menty. Viime kesänä sama rata raippa kädessä ratsastettuna oli mielestäni jossain määrin parempi.

Ope arvosteli radan melko kiltillä skaalalla ja saimme 61,85% tuloksen. Puhuin open kanssa vielä lyhyesti sen jälkeen kun kaikki olivat ratsastaneet ratansa. Ajatuksia herättävin vinkki jonka sain oli että voisin kokeilla jatkossa toista koulukisahevosta, tarkemmin sanottuna Peraa. Pera olisi minulle mittasuhteiltaan niin paljon sopivampi ja helpompi. Jussilla en vaan pääse kunnolla istumaan ja ratsastamaan pohkeella hevosta ylös ja eteen silloin kun se jää pohkeen taakse. Olen toki pohtinut ennenkin samaa asiaa, eli että Jussilla ratsastamisen ja kisaamisen mielekkyyttä syö se etten ehkä koskaan kykene istumaan ja vaikuttamaan sen selässä oikein. Toki vahvempi keskivartalo ja liikkuvammat lonkat auttaisivat, ja nämä ovat asioita joihin pystyisin vaikuttamaan. Toisaalta olen vain 157-senttinen pikkuihminen jolla on lyhyet jalat ja kapea lantio, ja nämä seikat eivät ole muutettavissa. Rungostaan hyvin massiivisen Jussin kanssa yhtälö ei siis ole aivan toimiva. Kyllähän sen selvästi näkee ja tuntee että istuntani tynnyri-Jussin selässä leviää ja pohjekin yltää vain puoliväliin kylkeä. Istuntavaikeuksien seurauksena en pääse avuilla vaikuttamaan tarpeeksi selkeästi, täsmällisesti ja pehmeästi. Jussin kanssa on uutterasti paukutettu kouluratoja välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä pian neljä vuotta. Ehkä olisi jo aika kokeilla välillä erityyppistä hevosta?

Suoruudesta ja energiasta se lähtee

Kouluratakurssin toisella tunnilla jatkoimme Jussin kanssa A-merkin ohjelman tehtävien harjoittelua. Treenissä olivat volttikahdeksikko ravissa, laukannostot ja vastalaukkapätkät pitkällä sivulla, laukkavoltit sekä pohkeenväistöt ravissa. Parit keskiravitkin ehdittiin ottaa.

Pienen raviverryttelyn jälkeen hioimme ensin volttikahdeksikkoa harjoitusravissa. Jussi oli tänään alusta asti paremmin hereillä kuin eilen, mutta volteilla ravi meni ensin liian varovaiseksi hiippailuksi. Ravissa istuminen tuntui tavanomaisen hankalalta, ja kuvittelin etten pystyisi pyytämään Jussilta yhtään suurempaa liikettä ilman että istunta leviäisi aivan täysin. Tämä oli kuitenkin osittain harhaluulo, sillä kun rohkaistuin ratsastamaan voltit aktiivisemmassa ja lennokkaammassa ravissa muuttui Jussin liikkuminen jonkin verran joustavammaksi ja pehmeämmäksi. Eteen ratsastaminen johti siis tässä tapauksessa siihen että Jussi alkoi käyttää selkäänsä vähän paremmin ja ravin töksähtelevyys väheni. Voltti oikealle onnistui täsmällisesti, mutta voltilla vasemmalle Jussi pääsi liiraamaan ulospäin. Samalla ope käski varoa kaulan ylitaipumista vasemmalle.

Jatkoimme seuraavaksi laukkatehtävien parissa. Pitkän sivun alussa nostettiin käynnistä vastalaukka, jota jatkettiin pitkän sivun viimeiseen kirjaimeen saakka. Kulman läpi mentiin ravissa, ja lyhyellä sivulla tuli myötälaukannosto. Seuraavalle pitkälle sivulle tehtiin vielä 10 metrin voltti. Aloitimme vasemmassa kierroksessa, joka oli tämänkin tehtävän osalta selvästi hankalampi. Jussi oli molemmissa laukannostoissa hidas avuille, mikä johti siihen että aloin tuupata ja heilua istunnalla. Jälkeenpäin ajateltuna varsinkin myötälaukannostossa oli ongelmana vinous. Jussi oli koko ajan vaivihkaa karkaamassa oikealle, eli kaula oli vähän mutkalla vasemmalle ja oikea kylki ulos pullahtaneena. Ei ihme, jos nosto oli hidas kun hevonen liikkui banaanina. Vastalaukassa sinänsä ei ollut ongelmaa, mutta terävyyttä olisi kaivattu lisää. Myötälaukkakin oli vähän ponnettoman oloista, vaikka koetin ratsastaa siihen sitä paljon puhuttua muhkeutta.

Oikeassa kierroksessa sama laukkatehtävä sujui paljon paremmin. Jussi oli paljon paremmin hereillä ja kuulolla, ja vastalaukka nousi oikein napakasti. Raviinsiirtymisen jälkeen sain huolella keskittyä istumaan kiinni satulassa, sillä Jussi eteni kohti seuraavaa nostoa oikein hyvällä energialla. Oikea laukka nousi lyhyeltä sivulta täsmällisesti ja terävästi hyvässä muodossa, ja ero vasempaan kierrokseen oli tosiaan kuin yöllä ja päivällä. Luulen tämän johtuvan nimenomaan siitä, että nyt pääsimme nostoihin suorana eikä hevonen ollut karkaamassa ulkokyljelle. Oikea laukka rullasi myös volteilla näyttävämmin.

Lopuksi teimme ohjelman mukaisia raviväistöjä pituushalkaisijalta kohti pitkää sivua. Lisäksi toisella pitkällä sivulla venytettiin askelta keskiraviin. Jussi oli nyt karistanut kaikki unihiekat silmistään, ja liikkui eteenpäin melkein liiankin kovalla höyryllä. Tällaisesta tilanteesta sitä pääsi tietenkin paremmin kasaamaan ryhdikkääksi, ja muoto vaikutti oikein hyvältä. Keskiraviin Jussi lähti innokkaasti. Väistöissä oli ongelmaa pidätteen läpimenon kanssa, eli Jussi yritti jyrätä eteenpäin kunnolla väistämättä. Tarvittiin aika vahvaa pidätettä ulko-ohjalla ennen kuin väistö alkoi onnistua kunnolla, mutta tällä korjauksella poikitus parani heti. Tuntuma olisi saanut olla vähän kevyempi, mutta muutoin meno tuntui nyt aika mukavalta kun hevonen liikkui eteen ihan omalla moottorilla.

Tänään päällimmäiseksi mieleen jäi se, että Jussia pitäisi päästä suoristamaan paremmin. Oikeassa kierroksessa vinous ei niinkään ole ongelma, mutta vasemmassa kierroksessa hevonen pääsee sen verran kieroon ja katoamaan ulospäin että kaikkien tehtävien ratsastus vaikeutuu. Minun olisi pitänyt puuttua asiaan enemmän sen sijaan että vain totesin tilanteen ja annoin Jussin puksuttaa vinossa. Energia sentään parani alkutunnista loppua kohti huomattavasti, ja sen myötä koko hevosesta tuli ryhdikkäämpi. Tämäkin on asia, jota on muistettava Jussilta pyytää ja vaatia, eli pieneen hiippailuun ei saa tyytyä vaan liikkeseen pitää ratsastaa vähän lisää näyttävyyttä. Tasaisuus on ihan kiva, mutta pienellä ripauksella energiaa ja näyttävyyttä tulee kouluradallakin lisää pisteitä.

Kouluratakurssin avaus

Ei kesää ilman kouluratakurssia. Onneksi päätin jatkaa perinnettä myös tänä kesänä, sillä kurssiviikosta tulikin viimeinen viikko jolloin saamme nauttia meidän ihanan "kouluopen" tunneista ennen kuin puikoissa jatkaa uusi ope. Kolmipäiväisellä kurssilla treenataan A-merkin kouluohjelman tehtäviä ja viimeisenä päivänä on rataharjoitus. Toivoin kurssihevoseksi tietenkin Jussia, eli senkin puolesta pysyttelin vahvasti perinteissä. En ole Jussilla lähiaikoina mennyt, ja olihan se taas pitkästä aikaa iso möhkäle ja valtamerilaiva. Muuten nauratti, mutta lonkkiin kyllä sattui koko tunnin ja eihän se istuminen helppoa ollut. En päässyt koko tunnin aikana yli siitä tuntemuksesta, että ratsuni on aivan valtava jättiläinen (onhan se Jussi varmaan jopa 160-senttinen!).

Aloitimme ratsastaen pituushalkaisijaa ja siinä pysähdyksiä, sekä pitkälle sivulle voltteja. Aluksi tehtävää mentiin käynnissä, missä Jussi oli kovin unelias. Ei se paljon pohjetta tai pidätettä kuunnellut, ja korvatkin osoittivat ihan muualle kuin kohti ratsastajaa. Ope käski herätellä ja herkistää Jussia naputtelemalla sen raipalla pari kertaa käynnistä raviin. Näin saatiin Jussi älyämään että tätäkin kuskia pitää kuunnella, vaikka pohkeet vähän tavallista ylempänä ovatkin. Kun jatkoimme tehtävää ravissa oli Jussi paljon paremmin kuulolla pohkeelle, mutta pysähdyksissä se vähän vyöryi ja oli etupainoinen ja raskas. Toistojen myötä pysähdykset paranivat jonkin verran.

Harjoittelimme tänään myös muutamat keskiravipätkät pitkää sivua pitkin. Nämä otin suosiolla keventäen, sillä Jussin ravi pomputti muutenkin aika paljon. Jussi lähti keskiraveihin aika mukavasti ja tahdikkaasti. Hankalinta keskiraveissa oli saada etuosa pysymään ryhdikkäänä, etenkin siirtymisissä alaspäin. Askeleen pidentäminen tuntui kuitenkin yleisesti parantavan Jussin ravia letkeämpään suuntaan. Jussi olisi kyllä saanut työskennellä ravissa vielä pyöreämpänä selästä, minkä huomasi siitä että ravi ei ollut kovin helppoa istua. Mielestäni olen päässyt istumaan Jussilla joustavammassa ja pehmeämmässäkin ravissa, jolloin istunnan kanssa ei ole ollut näin kauhean työlästä.

Laukassa ratsastimme ensin voltteja harjoituslaukkatempossa, ja erikseen keskiympyröitä keskilaukassa. Laukka oli ainakin istumisen puolesta helpompaa ratsastaa kuin ravi, ja laukassa Jussi liikkui ehkä myös selästä pyöreämpänä. Ope käski tavoitella laukkaan "muhkeutta", ja ohjeisti pitämään sisäkäden volteilla ja ympyröillä kevyenä jotta Jussi saattoi laukata irtonaisesti. Keskilaukkaa piti hieman avustaa raipalla, jotta Jussi lähti kunnolla kasvattamaan askelta. Emme esittäneet mitään hurjan lennokasta keskilaukkaa, mutta oli siinä kuitenkin selvä ero harjoituslaukkaan ja samalla hyvä tahti ja pyöreys.

Loppuraveissa sain ohjeeksi vaihdella muotoa lyhyemmän ja pidemmän välillä, ja näin voimistella myös hevosen selkää paremmin pyöreäksi. Tässä tunnin lopuksi Jussi taisikin työskennellä selästä paremmin, sillä ravi muuttui vähän joustavamman oloiseksi ja harjoitusravissa istuminen olisi ollut jo mukavampaa. Lisää pehmeyttä ja keveyttä olisi liikkumiseen kaivattu koko tunnin ajan. Voi toki olla, että Jussi tuntuu raskaalta ja vähän jähmeältäkin siksi kun olen viime kuukaudet ratsastanut lähes yksinomaan pienillä ketterillä poneilla. Se on kyllä turhauttavaa, kun tuntuu että tätä hevosta olisi niin helppo ratsastaa paljon paremmaksikin jos vaan kykenisin istumaan sen selässä järkevästi. Rungon leveys ja vähän isompi, pomputtavampi askel kuitenkin tekevät hommasta haastavampaa, kun kiristää ja sattuu ja pohje ei pysy vakaana saati veny hevosen ympärille kylkien puoliväliä pidemmälle. Näillä rajoitteilla nyt kuitenkin mennään.

Kouluratakurssi, päivä 3: rataharjoitus

Kouluratakurssi huipentui tietenkin varsinaisen radan suorittamiseen. Menimme siis Jussin kanssa A-merkin kouluohjelman kuten kaikki muutkin kurssin ratsukot. Halusin olla starttivuorossa ensimmäisenä, sillä ajattelin pidemmän odottelun ja itsenäisen lisäverryttelyn vain syövän Jussin intoa liikkua eteenpäin. Ensin kuitenkin ratsastettiin reilu puoli tuntia osin ohjatusti ja osin itsenäisesti verrytellen. Eilen kipeytynyt oikea polveni vihoitteli hankautuessaan satulan polvitukea vasten etenkin harjoitusravissa, mutta yritin parhaani mukaan olla huomaamatta tätä.

Verryttely aloitettiin suuria ympyröitä keventäen ja ratsastaen hevosia rennoiksi ja pyöreiksi eteen-alas. Jussi ei ollut käsittääkseni vielä tänään liikkunut yhtään tuntia, sillä ainakaan sen koulusatulaan ei eilisillan jälkeen ollut koskettu. Tähän suhteutettuna ravi oli alusta asti hämmästyttävän pehmeää ja irtonaista, ja Jussihan kyllä kulki mielellään pitkässä ja matalassa  muodossa pyöreällä kaulalla ja selällä. Hankalampaa sitten oli saada Jussi tästä koottua edes leikisti helppo A -muotoon. Mentiin molempiin suuntiin muutamat raviväistöt ohjelman mukaisesti pituushalkaisijalta, ja nämä olikin hyvä tarkistaa sillä Jussi väisti taas aika nihkeästi ja kunnon ristiaskeleita piti pyytää vähän raipalla auttaen. Osaltaan tähän vaikutti ehkä se että minulla oli nyt kannukset jalassa, ja en siksi tohtinut käyttää tarpeeksi napakkaa pohjetta sillä jos kannus vahingossa osui kylkeen alkoi Jussi vastustella ja jännittyä. Itsenäisen laukkaverryttelyn aikana tarkistin vastalaukat molempiin suuntiin sekä pyrin saamaan laukan pyöreänä rullaavaksi. Jussi tuntui kohtalaisen hyvältä, joten verryttelyt oli ihan hyvä jättää tähän. Open ehdotuksesta päätin ratsastaa radan tällä kertaa raipan kanssa varmistaakseni Jussin terävyyden. Hyväksytty koulukoe A-merkkiä varten minulla on jo olemassa, joten sen puolesta saatoin mennä radan nyt epävirallisemmin.

Ope siirtyi tuomaripöydän taakse sihteerin kanssa, ja Jussi jopa hiukan ihmetteli ja jännitti kun ohitimme tuomaripöydän ensimmäisiä kertoja. Pitkään se ei kuitenkaan tilannetta kummastellut, ja niinpä aloitimme suorituksemme. Harmillisesti alkutervehdys meni vähän levottomaksi, sillä jostain syystä Jussi ei ole viime aikoina malttanut oikein seistä pysähdyksissä vaan korjaa helposti taakse. Ehkä on menty liian paljon peruutuksia? Rauhallisella pysähdyksellä olisi suorasta sisääntulosta voinut saada seiskankin. Raviohjelman voltit ja s-kiemura sujuivat ihan mukavan letkeästi, eikä mitään hyytymistä ollut havaittavissa. Molemmat pohkeenväistöt jäivät aika vaisuiksi ja loiviksi, mutta Jussi ei kuitenkaan pahemmin vastustellut. Keskiravi pitkällä sivulla oli myös vaisu, vaikka tässä jo yritin raipallakin hieman auttaa. Kokonaisuutena raviohjelma oli kuitenkin mielestäni ihan hyvä ja täsmällinen.

Pysähdyksessä kentän keskellä Jussi lähti taas ennakoimaan peruutusta, mikä rokotti pisteitä (5,5). Ensimmäistä laukannostoa ei tarvinnut nyt jännittää kun raippa oli mukana, ja vastalaukka sujui hyvin kunnes Jussi hieman ennakoi siirtymistä niin että raville tultiin kovin töksähtäen. Myötälaukan nosto ja voltti olivat sujuvat ja pehmeät, peräti seiskan arvoiset. Keskilaukkaa olisin saanut ratsastaa vielä rohkeammin, ja keskilaukasta Jussi sitten jäi aika raskaaksi niin että selkeä kiinniotto jäi esittämättä ja raviin siirtyessä etuosa painui hyvinkin matalaksi ja kuolaimen alle. Laukan jälkeinen keskiravi irtosi jo paremmin (6,5!), ja vasempaan kierrokseen esitimme varsin mukavan laukkaohjelman (6-7-7) lukuunottamatta vaisunpuoleista keskilaukkaa (5,5). Lopputervehdykseen tulimme viivasuorassa, joskin kuolaimen alle painuen, ja nyt Jussi malttoi vihdoin seistä pysähdyksessä.

Olin rataan kokonaisuudessaan varsin tyytyväinen. Jussi liikkui läpi radan jumittamatta ja kuuliaisesti, ja meno oli ihan tahdikkaan ja letkeän oloista. Pisteitä tuli ehkä hieman kiltillä arvostelulla 63,70%:n edestä. Jos olisin oikeissa kisoissa tehnyt tällaisen suorituksen niin olisin kyllä hyvinkin tyytyväinen. Harmittelin sitä että ajoittain Jussi painui aika reilustikin kuolaimen alle ja pääsi siirtymisissä kovin etupainoiseksi. Arvostelussa kuitenkin kehuttiin kivaa raamia, ja kai se sitä siirtymisiä lukuunottamatta enimmäkseen olikin. Palautteena oli myös että hevosen saisi esittää rohkeammin eli pyytää liikkeisiin lisää näyttävyyttä ja lennokkuutta. Tämä on hyvä pointti, sillä tälläkin kertaa ratsastin radan varman päälle ottaen ja pikkunätisti. Rataharjoituksessa olisi voinut kokeilla ottaa hevosesta vähän enemmän irti kuin aikaisemmilla radoilla, mutta arastelen tätä tehdä kun pelkään istunnan täydellistä leviämistä isommassa liikkeessä. Tänään se kovin kipeä polvikin lisäsi varovaisuuttani (ratsastuksen jälkeen polvi olikin aika ikävästi turvonnut ja kipeä). Istuntani Jussilla vaikuttaisi kylläkin hieman parantuneen niin etteivät pohkeet heilu enää yhtä pahasti kuin ennen. Eivät ne vieläkään paikallaan pysy, mutta eivät enää lepata joka askeleella kyljestä 20 senttiä irti niin kuin aikaisemmin eli meno ei näytä aivan niin kammottavalta. Kun istunta kerran alkaa vähän paremmin kestää niin ehkä tosiaan olisi aika miettiä sitä rohkeampaa liikkeen esittämistä.

Kouluratakurssi, päivä 2: keskiaskellajeja ja siirtymisiä

Kouluratakurssin toisena päivänä jatkoimme Jussin kanssa A-merkin ohjelman tehtävien parissa. Vaihdoin siis suoraan estetunnilta Eetun satulasta Jussin selkään. Jussi puolestaan tuli tallista, ja tunnin alussa sen liikkumisessa olikin enemmän jähmeyttä ennen kuin hevonen lämpeni. Itsekin olin eilistä pahemmin jumissa, sillä en tänään ehtinyt venytellä ennen tuntia vaan jouduin tulemaan tallille aika kiireellä töiden jälkeen. Alkukäynnit toki hyödynsin taas mahdollisimman huolelliseen lonkkien venytykseen. Siitä huolimatta tänään kävi niin että en saanut polvia tarpeeksi irti satulasta vaan ne puristivat satulan melko massiivisia polvitukia vasten. Vasempaan polveen tuli pieni hiertymän alku ja oikea polvi kipeytyi muuten niin että lopputunnista kipu alkoi jo häiritä harjoitusravissa istumista. Ei näin vaan ole aiemmin käynyt, vaikka ainahan minun on ollut Jussin kyydissä hankala olla kun hevonen on niin mahdottoman leveä ja koulusatulassa on vielä ne paholaisen keksimät polvituetkin.

Tunti aloitettiin ratsastaen voltteja ensin keventäen ja sitten harjoitusravissa. Jussin askel oli tosiaan vielä aika pientä ja jäykkää, ja ope kehotti aktivoimaan ravia pidemmäksi ja letkeämmäksi sekä hevosen vatsa- ja selkälihaksia käyttöön. Ideana oli että takaosaa ja koko kroppaa aktivoimalla saataisiin Jussi kantamaan itsensä paremmin ja näin ollen myös ryhdikkäämmäksi ja lyhyempään raamiin. Melko etupainoinen Jussi tietysti oli, mutta ei mielestäni niin raskas kädelle kuin eilen eikä painunut niin korostetusti kuolaimen alle. Ravi lähti pikkuhiljaa pehmenemään ja askel joustamaan vähän paremmin niin että harjoitusravissakin pystyi istumaan. Edelleen ope toivoi liikkeeseen lisää lennokkuutta, mutta arastelin ratsastaa ravia kovin paljon isommaksi kun istuminen oli jo muutenkin sen verran haastavaa.

Tänään harjoiteltiin A-merkin radan laukkakuviota ratsastaen pitkälle sivulle voltti ja tämän jälkeen saman tien keskiympyrä keskilaukassa. Jussi oli aluksi raskaan oloinen laukassa, mutta paransi menoa kerta kerralta. Silti meille jäi etupainoisuusongelma jonka vuoksi keskilaukasta kiinniottaminen ja askeleen lyhentäminen harjoituslaukkaan oli vaikeaa. Kun hevosen oli keskilaukkavaihteelle kerran saanut niin sehän puksutti eteenpäin kuin juna. Ihan hyvää laukkaa sinänsä, mutta keski- ja harjoituslaukan välille olisi pitänyt saada selvempi ero. Pari kertaa kävi niin että pidätteestä Jussi putosikin raville sen sijaan että olisi lyhentänyt laukkaa. Ope ohjeisti istumaan laukkaa lyhentäessä lantiosta hiljempaa, eli että en istunnalla ikään kuin jatkaisi isompaa laukkaa vaan liioitellun lantion liikkeen sijaan pitäisin laukan yllä pohkeella. Perusongelma kuitenkin pysyi samana, eli hevosen olisi pitänyt liikkua paremmin takaosan päällä jotta siirtymisistä lyhyempään laukkaan olisi saatu sujuvia ja kevyitä.

Kun laukkakuviota oli harjoiteltu molempiin suuntiin työskenneltiin loppuaika vielä ravissa. Harjoitusravissa ratsastettiin pituushalkaisijaa suoruuteen pyrkien, ja pitkillä sivuilla tehtiin ravista pysähdyksiä. Jussi liikkui ravissa nyt mukavan kevyenä etuosasta, ja miellyttävä, sopiva ohjastuntuma pysyi hyvin tasaisena. Ope kehui että raami oli nyt hyvä. Meno oli myös tahdikasta ja pituushalkaisijalla suoraa. Vaikka etuosa olikin nyt vähän kevyempi niin siirtymiset alaspäin tuottivat edelleen ongelmia. Pysähdyksissä Jussi oli yksinkertaisesti liian hidas pidätteelle, enkä saanut pysähdystä koskaan tehtyä tarkasti kirjaimen kohdalle vaan aina ajauduttiin ohi. Otettiin lopuksi vielä pari keskiravilävistäjää, ja polviparkaani ajatellen kevensin nämä ihan suosiolla. Varsinkin viimeisellä lävistäjällä Jussi venytti askelta mielestäni oikein hyvin ja energisen oloisesti painumatta raskaaksi edestä. Tällaista keskiravia kun vaan pääsisi joskus kisoissakin esittämään.

Kokonaisuudessaan ihan ok menoa tänäänkin. Selvästi suurimmat vaikeudet kouluradan ratsastamista ajatellen liittyvät alaspäin siirtymisiin, sillä Jussi on vieläkin turhan etupainoinen ja käy siirtymisissä helposti kovin raskaaksi edestä. Kaikista suurin haaste tässä suhteessa ovat siirtymiset laukan sisällä, sillä laukka askellajina ei ylipäänsä kuulu Jussin vahvuuksiin ja löytyy niitä heikkouksia tietysti oman istunnankin puolesta. Hevosen painoa pitää vaan sitkeästi yrittää saada etuosalta takaosalle niin aika moni ongelma ratkeaa.

Kouluratakurssin aloitus

Kouluratakurssille piti päästä tietysti tänäkin kesänä, ja sainpa vielä toivomani hevosenkin eli Jussin, jolla samaisen kurssin menin myös viime vuonna. Kurssin kesto tällä kertaa on kolme päivää, joista viimeisenä ratsastetaan A-merkin kouluohjelma. Helppo A -ratoja kun en vielä kisoissa ole uskaltautunut ratsastamaan niin kurssilla sellaista on hyvä kokeilla.

Ensimmäisenä päivänä treenissä olivat ohjelman tehtävistä raviväistöt pituushalkaisijalta uraa kohti sekä vastalaukat. Verryteltiin ensin hieman kevyessä ravissa, ja totesin Jussin liikkumisen olevan heti alkajaisiksi mukavan pehmeän ja letkeän oloista. Asiaa varmasti auttoi se että Jussi jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta ja oli vieläpä hypellyt kavaletteja. Etupainoisuutta ja liian syvään muotoon painumista oli kuitenkin tuttuun tapaan havaittavissa, eli niska ei ollut läheskään aina korkein kohta ja pidäte ei ollut vielä kunnolla läpi. Niinpä raviväistöt alkoivat vähän jyräten, eikä Jussi ehtinyt ottaa kunnon ristiaskeleita kun ei etuosa jäänyt pidätteestä odottamaan. Apuna tähän oli tietenkin napakampi pidäte ulko-ohjasta, sekä jo ennen väistöä hevosen kasaaminen kuulolle pienillä pidätteillä niin että väistön pääsi aloittamaan etuosa kontrollissa. Heti kun pidäte toimi niin väistäminen alkoi sujua oikein helposti. Suunnan vaihduttua piti ensin tehdä samat korjaukset pidätteen kanssa, mutta myös tähän vaikeampaan suuntaan eli oikealle väistäessä väistö onnistui lopulta hyvin. Olin myös tyytyväinen siihen että istuin väistöissä aika suorassa enkä vaikeillakaan hetkillä alkanut vääntyä pahasti mutkalle.

Väistöjen jälkeen työskenneltiin hetki vasemmassa laukassa. Jussi oli laukassa aluksi aika etupainoinen ja raskas, mutta liikkui kuitenkin pyöreänä vaikkakin liian matalana. Pyöreänä laukkaavan hevosen selässä pääsin ihan asiallisesti istumaan istuinluilla ja jäntevästi liikkeen mukana. Ope muistutteli istuntakurssilta tuttua "ulkokyljen kautta kääntämistä" niin etten kaarteissa päästänyt ulkokylkeäni pitkäksi ja voimattomaksi vaan oikean kyljen tuki piti.

Laukkatehtäviä jatkettiin nostaen toiselle pitkälle sivulle vastalaukka käynnistä ja laukaten sivun loppuun asti ennen raviinsiirtymistä. Ravista tuli vielä myötälaukan nosto lyhyellä sivulla ja voltit päätyyn sekä pitkälle sivulle. Jussi oli nostoissa välillä vähän hidas, varsinkin jos sähläsin ja valmistelin liikaa. Sain myös olla varovainen ettei Jussi alkanut vastalaukan nostoon tullessa poikittaa uran sisäpuolelle tai työntää sisälapaa karkuun. Laukassa meno oli nyt kevyempää ja ryhdikkäämpää, itse asiassa oikein hyvänkin oloista, mutta aina raviin siirtyessä Jussi pääsi painumaan liian etupainoiseksi. En vaan istunut satulassa tarpeeksi napakasti jotta koko ratsukko olisi pysynyt siirtymisessä enemmän takaosan päällä. Pientä kevenemistä siirtymisiin kuitenkin toistojen myötä tuli, ja paras raviinsiirtyminen saatiin viimein tehtyä open ohjeistettua katsomaan siirtymisessä ylöspäin sen sijaan että tuijotin hevosen kaulaa tarkistaakseni kuinka etupainoiseksi se menikään. Tällä niksillä siirtymisen etupainoisuus ja töksähtävyys väheni heti.

Ei ollenkaan hassumpaa menoa Jussin kanssa tänään, mutta toki ongelmina olivat Jussille tyypillinen etuosan raskaus ja painuminen helposti liian syvään muotoon. Alkutunnista alkoi suorastaan ärsyttää kun hevosen ainoa reaktio pidätteeseen oli kaulan rullaaminen lyhyemmäksi linkkuun sen sijaan että meno olisi yhtään hidastunut saati ryhdistäytynyt. Tunnin edetessä Jussi kuitenkin keveni selvästi, ja laukkatyöskentely onnistui mielestäni varsin hyvin siihen verrattuna miten jähmeää Jussi laukka on toisinaan ollut. Istunnankin suhteen oli tänään sekä ravissa että laukassa mukavan napakka olo, ja ope kehui että istuin nyt mukavan symmetrisenä kyljistä. Istuntakurssin opit ovat siis ehkä tehonneet, eli olen hieman alkanut hahmottaa kuinka saan kropan pysymään suorana.

Kouluratakurssi, 4. päivä: A-merkin kouluohjelma

Kouluratakurssi huipentui viimeisenä päivänä radan ratsastamiseen opettajan toimiessa tuomarina. Tällainen rataharjoitus olikin loistava tilaisuus suorittaa Jussin kanssa elämäni ensimmäinen helppo A -tason rata, joka siis oli se helpoin mahdollinen eli A-merkin kouluohjelma. Vaikkei kisatamineissa oltukaan niin mentiin rata korrektilla varustuksella eli ilman raippaa ja kannukset jalassa. Rata oli hieman leveähkö sillä mentiin maneesissa ja laitettiin vain lyhyille sivuille puomit rajoiksi. Siitä ei sitten sakotettu ratsastipa pitkillä sivuilla aivan kiinni seinässä taikka hieman sisempänä.

Ennen kuin ratojen ratsastus alkoi saimme verrytellä noin puolisen tuntia omaan tahtiin. Jussi jatkoi suoraan edelliseltä tunnilta ja vaikutti sen jäljiltä oikein lupaavalta. Liikkuminen oli mielestäni reippaampaa ja paremmin pohkeen edessä kuin koko viikolla, ja kun eilisen kankikokeilun jälkeen sain taas tutut ja turvalliset nivelohjat käteen niin jopas tuntui eri luontevalta ratsastaa ja sain pidettyä Jussin taas vähän lyhyemmässä raamissa. Ravissa oli hyvä istua, joten hevosen liikkuminen ja selän käyttö olivat olettaakseni kohtuullisen hyvällä tolalla, ja kyllä vaan olin huomaavinani aivan selvästi kuinka omat lonkankoukistajat antoivat useamman perättäisen Jussi-päivän jälkeen jo paremmin periksi. Hetkittäin tuntui jopa siltä kuin olisi päässyt istumaan hevosen ympäri!

Verryttelyn aikana ratsastin askellajit läpi sekä testailin siirtymisiä ja vastalaukannostoja. Pohkeenväistöille oli vähän nihkeästi tilaa, mutta johonkin väliin olisi vaan kannattanut nekin mahduttaa sillä väistöt meinasivat olla radalla yksi kompastuskivi. Vaikka Jussi liikkui sinänsä melko aktiivisen oloisena ja kohtuullisen ryhdikkäänä oli se laukannostoissa ja muissa siirtymisissä kovin hidas. Laukannostoihin tuli terävyyttä kun laitoin kesken verryttelyn kannukset jalkaan, joten oli kannuksista ehkä jopa hyötyä. Toisaalta huomasin että epätasaisuus lisääntyi kannusten tultua mukaan kuvioihin, sillä välillä Jussi vastusteli pohjetta nakkaamalla päätä ylös jos kannusta käytin. Enimmäkseen toki pyrin ratsastamaan kannusta käyttämättä ja otin ne mukaan lähinnä laukannostoihin ja käynnistä raviin siirtymisiin.

Olimme vuorossa kuudesta ratsukosta viimeisenä, joten odotteluaikaa oli runsaasti. Sen aikana annoin Jussin kävellä paljon pitkin ohjin ja yritin ajoittaa väliin sopivia työskentelypätkiä. Harmi vaan että meno tuntui muuttuvan alkutunnista huonompaan suuntaan ja Jussin energia alkoi kadota. Viimeiset minuutit ennen omaa vuoroa ratsastin ravi-käynti-ravi-siirtymisiä melko tiheällä rytmillä, mikä ei ollut lainkaan huono idea sillä sitä kautta sain Jussia paremmin kuulolle sekä pidätteelle että pohkeelle. Radan sisällä odotellessa otin vielä vähän laukkaa ja keskiravilävistäjän, ja harmikseni totesin etten ollut aivan parasta viritystä saanut hevosessa säilytettyä. Muuta ei enää voinut kuin hakea hevosen pyöreäksi, aktivoida raviin niin paljon kierroksia kuin ilman raippaa pystyi ja sitten oli aika aloittaa ohjelma.



Rata kokonaisuudessaan kuuluu ehdottomasti parhaisiin Jussin kanssa suorittamiini ratoihin, vaikka sellainen olo jäikin että olisihan se voinut paremminkin mennä jos homma olisi toiminut niin kuin tunneilla parhaimmillaan. Tämä nyt tietysti on jossittelua eikä olisi pitänyt tulla yllätyksenä ettei ratsastukseen löydy ohjelman aikana ihan samanlaista rentoutta ja luontevuutta kuin "normaalitilanteessa". Istunta jännittyi niin että polvet puristuivat satulaan ja pohje alkoi heilua. Jussi hidastui pohkeelle, ja lähti painumaan ajoittain liian matalaksi edestä. Toisaalta hyvää oli se että pätkittäin mentiin kyllä ryhdikkäämmässäkin muodossa, ja tämän suhteen rata olikin huomattava parannus aiempiin kisasuorituksiimme verrattuna. Liikekään ei jumittunut ihan täysin ja kaikki siirtymät ja muut tehtävät saatiin tehtyä ilman pelkoa siitä että vauhti hiipuu aivan kokonaan.

Sekä alku- että lopputervehdykset ovat yleensä olleet bravuurimme ja näin oli tänäänkin. Seiskat tuli molemmista linjojen ollessa suorat ja pysähdysten tasajaloin.

Pohkeenväistöt puolestaan aiheuttivat päänvaivaa. Väistö vasemmalle onnistui vielä joten kuten, mitä nyt Jussi hidastui ja poikitus oli loiva, mutta väistössä oikealle ei juuri ristiaskeleita nähty ja koko ratsukko vain jännittyi kamalasti. Kutonen oli tästä turhan armelias numero.

Ensimmäinen keskiravi uralla oli suhteellisen hyvä ja tahdikas, vaikka vaatimattomaksi venyminen jäikin. Positiivista on ettei Jussi painunut matalaksi ja pitkäksi keskiravin aikana. Siirtymä takaisin harjoitusraviin ennen kulmaa olisi saanut olla pehmeämpi ja vähemmän kädellä. Ohjelman toinen keskiravi lävistäjällä laukkaohjelman välissä oli puolestaan radan notkahdushetki, ei tullut minkäänlaista venytystä askeleeseen vaan hevonen vain painui edestä alaspäin.

Käynti oli luonnollisestikin heikkoutemme eli aivan liian nukahtanutta. Onneksi käyntiä oli ohjelmassa vain lyhyet pätkät.

Pysähdyksen radan keskellä onnistuin tapani mukaan tekemään hieman myöhässä pisteestä. Tarkkuutta!

Laukassa tuntui yllättäen olevan parempi energia kuin ravissa ja pohkeella ei tarvinnut niin paljon puskea. Ensimmäistä vastalaukannostoa käynnistä lähestyin ihan paniikissa, sillä Jussi tuntui edeltävässä kulmassa siltä kuin kaviot liimautuisivat maahan kiinni. Hieman turhan karkeaa herättelyä sitten nostoa valmistellessa jouduin tekemään, mutta laukka nousi kuin nousikin pisteestä. Unohdin tosin sisäpohkeella pitää hevosen suorassa ja niinpä Jussi lähti nostossa liiraamaan uran sisäpuolelle. Kamala mutka siihen sivun alkuun sitten tuli mutta vastalaukkaa mentiin. Radan loput laukannostot sujuivat oikeastaan yllättävänkin hyvin Jussin nostaessa pisteessä pahemmin viivyttelemättä. Silti vähän itse heijailin nostossa eteen. Oikea laukka oli vasenta parempaa, muoto pysyi kivan ryhdikkäänä. Vasemmassa laukassa meinasi painua matalaksi ja pitkäksi. Keskilaukka oikealle ympyrällä jopa venyi seiskan arvoisesti, mutta vasemmalle keskilaukka jäi vaatimattomammaksi. Harjoituslaukkalävistäjä oli hyvä ja siirtymä raviin tasapainoinen, harmi vaan että siirtymisessä mentiin aika matalaksi edestä. Seiska tuli tästäkin.

173,5 pistettä, 64,26%.

Yleisvaikutelmapisteet olivat kaikki 6,5, ja open palaute oli että vielä vaan hevosen painoa edestä taakse ja ryhtiä lisää niin kaikki muuttuu helpommaksi. Taidetaan tässä kuitenkin oikeaan suuntaan olla menossa kun sain Jussin tällä kertaa ratsastettua edes hieman aiempia ratojamme ryhdikkäämpänä. En kovin hyviä pisteitä osannut odottaa sillä satulaan meno tuntui sen verran kömpelöltä ja onhan A-tason ohjelmassa jo kuitenkin tiukemmat arvostelukriteerit. Veikkailin noin kymmenen prosenttiyksikköä matalampia pisteitä kuin mitä sieltä lopulta tuli, sillä ope oli arvostellut ratamme 173,5 pisteen eli 64,26%:n tasoiseksi! Tämä näkemys pakostakin muokkasi omaa arviotani hieman positiivisempaan suuntaan, ja kieltämättä videolla meno näytti paremmalta kuin itsestä radalla tuntui. Olkoonkin vain rataharjoitus joka arvostellaan kiltimmin kuin aluetason kisat ja olkoonkin vain helpoin mahdollinen A-rata, siitä huolimatta on aika hienoa että ensimmäisen helppo A -ohjelmani onnistuin suorittamaan näin hyvillä prosenteilla. Tämä muuten on vieläpä kaikkien aikojen paras tulokseni ylipäänsä mistään kouluohjelmasta (mitä se sitten kertookaan ettei kymmenisen vuotta C- ja B-ohjelmia hinkutettuaan ole koskaan päässyt edes 64%:n tulokseen... Ainakin sen että 64% A-radasta on jonkinsorttinen itsensä ylittäminen!), joten pakko lähettää vielä virtuaalisetkin taputukset ja kehut hienolle Jussille! Mukavaa on myös se että tämä rata kelpaa osasuoritukseksi A-merkkiä varten, eli kunhan saan estekokeen joskus suoritettua niin saan muinaisuudessa ratsastamieni C- ja B-merkin seuraksi sen A-merkinkin.

Kaikin puolin oikein antoisa kouluratakurssi sai siis hienon loppuhuipennuksen ja jätti päälle mahtavan hyvän harjoitusmotivaation. Eihän tässä malttaisi mitenkään odottaa syksyn ensimmäisiä koulukisoja!

Kouluratakurssi, 3. päivä: ekaa kertaa kangilla

Kouluratakurssin kolmantena päivänä koitti se hetki kun kokeilin ensimmäistä kertaa kankisuitsilla ratsastusta. Jussi olikin mitä mainioin ratsu tätä kokeilua varten, sillä sille vaikuttaisi olevan herttaisen yhdentekevää onko suussa yhdet vaiko kahdet kuolaimet. 

Huomatkaa Jussin hieno tukka (stylistinä toimi Jenni)! Open hevoselta lainatut kankisuitset kruunaavat kokonaisuuden.

Etukäteen pelkäsin käsieni olevan niin epävakaat ettei kangilla ratsastaminen olisi kovinkaan hevosystävällistä touhua, mutta tämä taisi olla loppujen lopuksi turha huoli. Sen sijaan ongelmana kangissa oli se että suurin osa huomiostani meni kahden ohjan sopivan mittaisena pitämiseen. Kankiohja oli tarkoituskin pitää löysänä (tosin ei tietenkään niin roikkuvana kuin millaiseksi se väistämättä tahtoi valua), ja suurin haaste liittyi nivelohjaan joka pääsi jatkuvasti valumaan aivan liian pitkäksi. Ohjat olivat nahkaiset ja paksuhkot, joten ne oli hankalampi pitää kädessä kuin tutummat kangasohjat, ja tietenkin myös käteen ”ylimääräisenä” tuleva kankiohja hankaloitti käden sulkemista niin etteivät ohjat olisi löystyneet. Niinpä sitten en onnistunut pitämään Jussia edestä tarpeeksi lyhyenä vaan se sai lönkötellä menemään pitkässä ja matalassa, välillä hyvin avoimessakin muodossa. Pitkänä liikkuminen tietenkin aiheutti sen että hevonen oli hidas ja hankalasti ohjattavissa, mikä vaikeutti kaikkien tehtävien suorittamista. Istuntakin levisi ihan täysin kun ei huomiota riittänyt kunnolla muualle kuin ohjien kädessä pitämiseen. Yhteenvetona siis kankikokeilusta voin todeta että hyvä kun tuli kokeiltua eikä tuo vaikuttanut hevoselle haittaa tuottavan, mutta selvästi kahden ohjan kanssa ratsastamista pitäisi harjoitella paljon lisää jotta kankien käytöstä saisi ratsastukseen jotain hyötyä sen sijaan että ne ovat vain suorituksen tasoa laskeva häiriötekijä. Koska en saanut Jussia kangilla menemään läheskään yhtä hyvin kuin nivelsuitsituksella oli helppo päättää että huomisen koulurataharjoituksen menen nivelillä. Elämäni ensimmäisessä helppo A -radassa on haastetta muutenkin tarpeeksi, joten harjoitellaan kangilla ratsastamista lisää jossain otollisemmassa yhteydessä. 

Ihan ok muoto käyntiin, vaikka voisihan se lyhyempikin olla.

Tämän päivän treeni sisälsi edelleen A-merkin ohjelman tehtäviä, jotka aloitettiin keskihalkaisijalta noin 5 m kohti uraa ratsastettavilla pohkeenväistöillä käynnissä sekä ravissa. Oikean pohkeen väistö sujui melko vaivattomasti, ja väistön kautta sain Jussia myös vähän lyhenemään muuten kovin pitkästä muodostaan. Käynnissä ope kommentoi että muoto oli tilanteeseen ihan ok, mutta ravissa olisi raami pitänyt saada lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi (eli ohjat käteen tuntumalle pitkillä ohjilla humputtelun sijaan). Vasemman pohkeen väistäminen oli odotetusti hankalampaa ja poikitus tuppasi jäämään etenkin ravissa turhan loivaksi. Väistöjen välillä työstettiin ravia uralla ja volteilla, ja tässä tunnin alkuvaiheissa hevosen muoto oli kyllä parhaimmillaan kun taas loppua kohti valuttiin aina vain pidemmäksi ja matalammaksi. Ehkä sormeni väsyivät puristamaan kovia nahkaohjia niin että ne löystyivät käsistä aina vain helpommin ja helpommin?

A-merkin radasta päästiin yksi kerrallaan harjoittelemaan lähes koko raviosuus eli alkutervehdys, 10 metrin voltit ja S:n muotoinen vaihtoura voltilta toiselle, väistöt ravissa pituushalkaisijalta 5 metrin verran molempiin suuntiin sekä keskiravi pitkällä sivulla. Omaa vuoroa odotellessa työskenneltiin itsenäisesti toisessa päädyssä, ja näistä hetkistä ei ole oikein muuta sanottavaa kuin että hevonen oli pitkä, etupainoinen ja hidas. Aika lailla sama meininki jatkui myös radanpätkän suorituksessa, ja suurin puute tehtävien aikana taisi olla nimenomaan liian pitkä ja avoin muoto. Pysähdys alkutervehdykseen meni aika pipariksi Jussin kompuroidessa takaosallaan juuri pidätteen hetkellä, ja ei se pitkänä kyntäminenkään varmasti pysähdyksen onnistumista edesauttanut. Kentän ollessa leveämpi kuin 20 metriä oli kuvioiden kokoa hieman hankala hahmottaa ja voltit taisivat pyörähtää turhan isoiksi. S-kiemuraa varten ope vinkkasi että keskihalkaisijalle kannattaa suoristaa hevonen kaikessa rauhassa kolmen askeleen ajaksi ennen kuin lähtee taivuttamaan uuteen suuntaan. Väistö vasemmalle oli kelvollinen mutta väistö oikealle jäi hyvin vaatimattomaksi. Eipä tuohon radanpätkään siis kokonaisuutena voinut erityisen tyytyväinen olla.

Harjoiteltiin vielä kukin vuorollaan ohjelman laukkaosuutta eli jo eiliseltä tuttua kuviota voltti harjoituslaukassa + keskiympyrä keskilaukassa. Ei ollut laukassakaan meno hääppöistä ja Jussi oli sekä voltilla että keskiympyrällä liiraamassa kovasti ulospäin. Ei siis ollut heppa pohkeiden välissä eikä aktiivisuutta takaosassa tarpeeksi. Ehdittiin ottaa myös muutamia vastalaukkapätkiä pitkillä sivuilla. Vastalaukassa sinänsä ei ollut onglemaa koska Jussihan nostaa ihan minkä vaan laukan pyytää, mutta nostot olivat hitaita ja myös raviinsiirtyminen pitkän sivun päätteeksi oli ongelmallinen johtuen mistäs muustakaan kuin kyntämisestä laukassa aivan liian pitkänä.

Ravissa ei ohjat pysyneet käsissä joten Jussi valui pitkäksi ja matalaksi.

Loppukeventelyiden aikana kokeiltiin vielä pari keskiravipätkää, ja tässä vaiheessa alkoi viimein Jussin liikkumiseen löytyä kunnon energiaa kun keventäen pyysin sitä eteen sekä uralla että ympyröillä. Vielä paremmin vaan olisi pitänyt pystyä tämä energia keräämään ohjalla ylöspäin.

Se oli sitten sellainen kankikokeilu. Ehkä tässä ei pidä olla liian ankara itselleen kun kyseessä kuitenkin oli ihkaensimmäinen kankikerta, ja voin lohduttautua sillä että saan Jussin kulkemaan näitä esityksiä paremmin kun palaamme tuttuun nivelsuitsitukseen. Kangilla ratsastamisessa sitten harjoittelun myötä toivottavasti kehityn tästä aikanaan eteenpäin.

Kouluratakurssi, 2. päivä: tehoannos A-merkin kuvioita

Kurssin toisena päivänä jatkettiin Jussin kanssa valmistautumista A-merkin kouluohjelmaa varten, tällä kertaa useampiakin radan tehtäviä treenaillen. Tänäänkin mentiin maneesissa kentän ollessa sateiden jäljiltä turhan märkä.

Tunti aloitettiin ympyröillä ratsastaen käynnissä sulkutaivutusta ja vastasulkutaivutusta. Sulkutaivutus osoittautuikin hyväksi liikkeeksi saada Jussi käynnissä lyhenemään ja kokoamaan. Avotaivutukset ja pohkeenväistöt eivät tässä tarkoituksessa toimi läheskään yhtä hyvin. Ope rohkaisi ottamaan ohjia lyhyemmiksi ja naputtelemaan raipalla aktiivisuutta takajalkoihin. Sulkujen välissä ympyrän keskelle tunkeminen paljasti että edelleenkään ei aktiivisuus ollut riittävää vaikka sulkutaivutuksen kautta Jussin sainkin pyöristymään ja lyhyempään raamiin.

Ravissa verryteltiin ratsastaen pääty-ympyröillä keventäen ja askelta hieman pidentäen, kun taas pitkille sivuille pyöräytettiin 10 metrin voltit harjoitusravissa. Aktiivisuudessa oli edelleen toivomisen varaa ja Jussi oli hitaahko pohkeelle, mutta muoto oli aika kiva ja mielestäni Jussi pysyi nyt ryhdikkäämpänä kuin eilisen tunnilla. Volteilla ravia sai patistella eteen jottei energia sammunut ihan täysin. Ope muistutteli pitämään sisäkäden volteilla vakaampana.

Seuraavaksi lisättiin ravivolttien kaveriksi lyhyiden sivujen keskipisteeseen käyntiinsiirtyminen tai pysähdys ja peruutus. Siirtymiset ja pysähdykset paljastivat Jussin etupainoisuuden, sillä etenkin alkuun siirtymä alaspäin oli aika hidas ja kädelle raskas. Toistojen myötä kuitenkin paransimme niin että pysähdyksistä tuli kevyempiä ja napakampia. Siirtymä/pysähdystehtävä varmasti auttoikin saamaan Jussia hereille ja edestä tasapainoon, sillä ravissa meno alkoi olla oikein mukavan oloista, mitä nyt vielä sitä lennokkuutta olisi saanut tietenkin olla lisää. Peruutukset Jussi teki hyvin, mutta ope vinkkasi että peruutukseen voin vähän taittaa lantiota alaspäin eli työntää istuinluilla edestä taaksepäin. Peruutuksen lähtiessä hieman vinoon takaosan valuessa vasemmalle ohjeena oli korjata ennemmin etuosaa takaosan eteen kuin epätoivoisesti estellä vasemmalla pohkeella takaosaa tulemasta vasemmalle.

Laukassa harjoiteltiin tänään A-merkin ohjelman kuviota johon kuului 10 metrin voltti pitkällä sivulla harjoituslaukassa ja välittömästi tämän jälkeen jatko keskiympyrällä keskilaukassa. Kuviota suoritettiin yksi ratsukko kerrallaan muiden työskennellessä käynnissä pääty-ympyrällä. Kuten arvata saattaa oli käyntityöskentelymme taas aikamoista jumimista ja tahmailua. Väistöillä ja sulkutaivutuksilla sain hiukan ryhtiä hommaan ja parempaa pyöreyttä, mutta helposti näissäkin Jussi oli hidas pohkeelle ja oma ratsastukseni liian junnaavaa. Sulkutaivutus oikealle osoittautui varsin näppäräksi liikkeeksi muodon lyhentämiseen ja pyöreyden tarkistamiseen, ja tätä sitten hyödynsinkin tunnin mittaan sekä käynnissä että ravissa suoristavana liikkeenä niin että kulmassa tai ympyrällä pyysin takaosaa aivan aavistuksen verran sisään oikealle parin askeleen ajan samalla oikealle asettaen ja ulko-ohjan tuen säilyttäen.

Laukannostoissa Jussi oli tänään jos mahdollista tavallistakin hitaampi. Laukka nousi, mutta samalla nousi myös hevonen hetkellisesti pois pyöreästä muodosta, ja jokseenkin poikkeuksetta nosto tapahtui noin kolmen askeleen viiveellä avusta jolloin ehdin jo alkaa epätoivoisesti soutaa ylävartalolla. Laukkavoltilla ope muistutteli kääntämään huolellisesti ulkoavuilla sekä pitämään Jussi edestä lyhyenä. Keskilaukkaan olisi vielä kaivattu vähän lisää venymistä eteen, ja omasta puolestani rauhallista istuntaa ja pohkeella vaikuttamista istunnalla eteen tuuppimisen sijaan. Oikeassa laukassa kädet myötäsivät pään liikettä hieman eritahtisesti eli hevosen pää heilui puolelta toiselle. Laukassa Jussi pääsi sen verran pitkäksi että raviinsiirtymiset eivät tulleet tarpeeksi takaosalle. Ope muistutteli pitämään keskivartalon napakkana ja omista lavoista tuen siirtymisessä jotta pysyisin tiiviisti satulassa eteen keikkaamatta. Vasemmassa laukassa Jussi oli hieman kevyempi edestä etenkin volteilla,  ja oikeastaan vasta keskilaukan aikana alkoi tuntua siltä kuin kädellä olisi liikaa hevosta. Ilmeisesti meno näytti kevyemmältä kuin tuntui, sillä viimeisten kierrosten kohdalla Jussi ei kuulemma näyttänyt ulospäin lainkaan raskaalta keskilaukan tai siirtymisen aikana vaikka se itsestäni siltä vähän tuntuikin.

Lopuksi treenailtiin vielä hieman keskiravilävistäjiä. Omaa vuoroa odotellessa ravattiin pääty-ympyröillä joilta kukin vuorollaan lähti lävistäjälle, ja tässä vaiheessa tuntia harjoitusravissa olikin oikein hyvä meininki. Muoto oli aika lailla kohdillaan (eli ei ihan matala ja pitkä) ja etuosa oli kevyen oloinen, ja ravissa oli aktiivisuuttakin ihan kohtuullisesti. Tässä kohtaa olikin sitten hyvä mietiskellä taas istuntapalikoita kohdilleen kun ei hevosen suhteen tarvinnut niin paljon säätää mitään. Keskiraviin Jussi lähti myös aika mukavasti, askel kyllä venyi vaikka enemmänkin olisi toki voinut irrota. Luultavasti tämä olisi kuitenkin vaatinut satulassa istumisen sijaan keventämistä, sillä uskoisin alasistuessani rajoittavani Jussin keskiravia istunnan hölskynnällä ja puristamisella. Nytkin jalat jännittyivät ylös ja polvet ja reidet puristuivat satulaan, mutta kehuja tuli siitä että keskiravin aikana lantio pysyi vartalon alla ja ylävartalo hiljaa. Parannusta siis tuli edes joihinkin istunnan osa-alueisiin, vaikkei kaikkea kerralla pystykään korjaamaan! Hyvää keskiraveissa oli kuulemma myös tasaisena säilyvä muoto ja tahti. Tällaisia keskiraveja kun onnistuisi esittämään kisoissakin niin olisinpa tyytyväinen, kyllä nämä hyvinkin olisivat kuuden ja puolen pisteen arvoisia.

Ravityöskentelyn osalta jäi tällä kertaa oikein positiiviset tunnelmat, Jussi oli nyt mielestäni muodon ja ehkä aktiivisuudenkin puolesta parempi kuin eilen. Käynnissä ja laukassa sitä työmaata vaan riittää. Huomenna olisi tarkoitus laittaa Jussille kanget ja kokeilla löytyisikö niiden kanssa parempaa ryhtiä ja keveyttä – ja ennen kaikkea miten itse osaan kankien kanssa toimia, sillä koskaan aiemmin en kankisuitsituksella ole ratsastanut.

Kouluratakurssin aloitus

Juhannusviikon ohjelmassa oli nelipäiväinen kouluratakurssi, jonka aikana treenailtiin erityisesti helppo B ja A -tasoisten kouluohjelmien tehtäviä. Kurssille oli ilmoittautunut kuusi ratsukkoa, ja joka iltaan kuului tehokkaat puolitoista tuntia ratsastusta. Hevostoivetta kysyttäessä vastaukseni oli tietenkin Jussi, ja sen sitten kurssihevosekseni sainkin. Jussin mentyä viimeisimmän viikon aikana Mintin valmennuksissa suorastaan poikkeuksellisen hyvin oli ilo lähteä sen kanssa kurssille tähtämessä helppo A -radan suorittaminen. Tällä ensimmäisen päivän tunnilla sain kuitenkin ehkä hieman pettyä kun ei Jussi mennytkään ihan yhtä hyvin kuin Mintin tunneilla. Johtuukohan notkahdus mahdollisesti siitä että oman tutun open silmien alla en itse tsemppaa ihan niin kovasti kuin vieraan valmentajan opissa?

Ensimmäisen kurssipäivän tunnilla keskityttiin etenkin kouluradan yleisvaikutelmapisteissä tarkasteltaviin asioihin eli hevosen kuuliaisuuteen, muotoon ja etuosan keveyteen. Aivan aluksi haettiin hetki tuntumaa käyntiin. Käyntihommat oli tavalliseen tapaan aika nihkeitä, se paljon puhuttu aktiivisuus oli kadoksissa ja Jussi valui taas kovin pitkäksi ja etupainoiseksi vaikka periaatteessa jotakuinkin pyöreänä liikkuikin. Taisinpa taas yrittää tuuppia hevosta istunnalla eteen kun ei oikein pohkeeseen tullut reaktiota. Helpotuksekseni kohta jatkettiin töitä ravissa, jossa toki meno oli vaivattomampaa ja toimivampaa, mutta tänään ei Jussi ollut automaattisesti läheskään niin ryhdikäs ja aktiivinen kuin vielä eilisessä valmennuksessa. Ravia sai yhtä mittaa patistella energisemmäksi, ja kovasti oli muoto valumassa matalaksi ja pitkäksi. Tämä oli ennemminkin perus-Jussia sen super-Jussin sijaan joka kahtena viime sunnuntaina jostain ilmestyi esiin. Ainakin olin nyt hyvin perillä siitä ettei todellakaan pidä tyytyä tilanteeseen jossa Jussi liikkuu nenä alhaalla ja näennäisesti kaula kaarella, vaan siltä voi ja pitää vaatia takaosaa töihin ja raamia lyhyemmäksi ja ylöspäin. Näitä asioita yritin raviverryttelyn aikana parhaani mukaan työstää, mutta kieltämättä Jussin liikkuminen jäi vielä liiaksi pohkeen taakse. Jälleen olisi kaivattu enemmän sitä raipalla herättelyä ja vähemmän pohkeella jumputtamista. Lennokkuutta lisää, toivoi ope. Kevyessä ravissa vielä sainkin Jussin pidettyä jotenkuten liikkeellä, mutta harjoitusraviin istuttuani lähti istunta taas leviämään siinä määrin että huomioni joutui keskittymään siihen ja ehkä myös polven ja reiden satulaan puristuminen hidasti Jussia.

Pienen välikäynnin (jonka aikana Jussi nukahti ihan täysin) jälkeen ratsastettiin pohkeenväistöjä uralta pituushalkaisijalle, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Toinen pitkä sivu ja päädyt työskenneltiin harjoitusravissa volteilla ja ympyröillä. Kierros oli vasen ja väistättävä pohje oikea, eli minulle ja Jussille helpompi väistösuunta. Jussi lähti uralta väistöön hyvin ja ensimmäiset väistöaskeleet olivat yleensä parhaita. Sen jälkeen takaosa lähti helposti liikaa edelle, eli etuosa olisi pitänyt saada ulkoapujen auttamana paremmin mukaan. Toisaalta väistön loppua kohti Jussi lähti puskemaan pois koko liikeestä niin että rymyttiinkin ulkolapa edellä karkuun. Ope kehotti tekemään puolipidätteitä ulko-ohjalla, mutta nämä puolestaan menivät liian karkeaksi vetämiseksi jolloin Jussi vain alkoi vatustella ja painaa entistä vahvemmin kättä vasten. Toistojen myötä kuitenkin paransimme suorituksiamme niin että myös väistön loppu sujui paremmassa yhteisymmärryksessä ristiaskeltaen, ja onnistuin pitämään etuosan paremmin kontrollissa niin ettei se jäänyt sen enempää jälkeen kuin alkanut väistöä johtaakaan. Ravissa väistö oli mahdollisesti käyntiä helpompi kun ei ollut niin paljon aikaa vääntää itseään miljoonalle mutkalle ja jännittyä pusertamaan avuilla, ja ehkäpä ravissa ilmenevä parempi aktiivisuuskin helpotti väistön ratsastamista.

Harjoitusravissa yritin kovasti pitää mielessä eilisen oivallukseni vatsalihasten käytöstä niin että keskivartalo ei olisi lösähtänyt ja selkä päässyt notkolle. Tämän tueksi sain vielä opelta erinomaisen vinkin, eli selän pitäisi pysyä mahdollisimman hiljaa ja vain lantio joustaa liikkeen mukana. Ehkä itsestään selvää, mutta joskus tällaiset asiat vaan täytyy muistaa ääneen kertoa niin homma selkiytyy ratsastajan mielikuvissa. Lonkankoukistajia kolotti tunnin aikana ja jälkeen oikein lupaavasti kertoen siitä että ne joutuivat venymään istuntapalikoiden alkaessa löytyä oikeammille paikoille. Lonkkakulman alkaessa hiukan avautua ja lantion löytyessä paremmin vartalon alle pysyi pohjekin mielestäni taas paremmin paikoillaan. Oikea pohje kyllä heilui edelleen enemmän kuin laki sallii, mutta vasen pohje oli vakaampi. Oikean lonkan totesinkin olevan paljon jäykempi, joten ei ihme että sillä puolella homma pohkeen vakauden suhteen on vielä pahemmin vaiheessa.

Seuraavaksi työstettiin kahden ratsukon ympyröillä hieman siirtymisiä (ravi-käynti sekä laukannostoja ja raviinsiirtymisiä). Tässä ympyrällä Jussi liikkui mielestäni aika mukavasti ainakin ravissa. Niskahihnaa sekä aktiivisuutta sai kyllä vähän tarkkailla jottei menty kuolaimen alle. Siirtymät alaspäin sujuivat ihan näppärästi, sen sijaan käynnistä raviin ja ravista laukkaan Jussi oli hidas pohkeelle. Laukannosto tuppasi tulemaan parin askeleen viiveellä pohjeavusta. Laukassa Jussi oli mielestäni raskas kädelle ja kovin etupainoinen, mutta videolla ei kädellä roikkumista kyllä niinkään havaitse vaikka toki muoto saisi korkeampikin olla. Sekä laukassa että ravissa ope muistutteli vielä kohdistamaan liikkeeseen mukautumisen selän sijasta lantioon, ja kyllähän tämä onnistui aina niillä hetkillä kun ei erityisempää huomiota tarvinnut kiinnittää muihin tehtäviin.

Laukkatyöskentelyn jälkeen otettiin loppuun vielä pohkeenväistöt keskihalkaisijalle oikeassa kierroksessa eli vasenta pohjetta väistäen. Tähänkään suuntaan ei pidäte tahtonut mennä väistössä kunnolla läpi, vaan Jussi olisi puskenut menemään takaosan jälkeen jättäen. Loppua kohti parannettiin vaikka turhan loivaksi poikitus vielä jäi. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua lähemmäs puolentoista tunnin mittainen intensiivinen työskentely, ja viimeisimmän vartin aikana alkoi taas istunta levitä kun ei vaan enää keskivartalossa ja jaloissa riittänyt puhtia pitää pakettia kasassa. Jussikin pääsi taas valumaan liian pitkäksi ja hitaaksi.

Open kysyessä tunnin jälkeen mitä yhtä asiaa omassa tekemisessä sekä hevosessa kukin haluaisi seuraavana päivänä keskittyä parantamaan vastasin että omalta osaltani istuntapalikat ja niistä spesifisemmin lantion asento sekä liikkeeseen mukautuminen, ja hevosesta puolestaan laukassa etuosaa kevyemmäksi. Tuntuu että tässä ollaan nyt menossa oikeaan suuntaan kun olen tehnyt viime aikoina merkittäviä oivalluksia istunnan suhteen sekä hoksannut myös paremmin mihin suuntaan Jussin muotoa ja liikkumista pitäisi kehittää.