Kouluratakurssi, 4. päivä: A-merkin kouluohjelma

Kouluratakurssi huipentui viimeisenä päivänä radan ratsastamiseen opettajan toimiessa tuomarina. Tällainen rataharjoitus olikin loistava tilaisuus suorittaa Jussin kanssa elämäni ensimmäinen helppo A -tason rata, joka siis oli se helpoin mahdollinen eli A-merkin kouluohjelma. Vaikkei kisatamineissa oltukaan niin mentiin rata korrektilla varustuksella eli ilman raippaa ja kannukset jalassa. Rata oli hieman leveähkö sillä mentiin maneesissa ja laitettiin vain lyhyille sivuille puomit rajoiksi. Siitä ei sitten sakotettu ratsastipa pitkillä sivuilla aivan kiinni seinässä taikka hieman sisempänä.

Ennen kuin ratojen ratsastus alkoi saimme verrytellä noin puolisen tuntia omaan tahtiin. Jussi jatkoi suoraan edelliseltä tunnilta ja vaikutti sen jäljiltä oikein lupaavalta. Liikkuminen oli mielestäni reippaampaa ja paremmin pohkeen edessä kuin koko viikolla, ja kun eilisen kankikokeilun jälkeen sain taas tutut ja turvalliset nivelohjat käteen niin jopas tuntui eri luontevalta ratsastaa ja sain pidettyä Jussin taas vähän lyhyemmässä raamissa. Ravissa oli hyvä istua, joten hevosen liikkuminen ja selän käyttö olivat olettaakseni kohtuullisen hyvällä tolalla, ja kyllä vaan olin huomaavinani aivan selvästi kuinka omat lonkankoukistajat antoivat useamman perättäisen Jussi-päivän jälkeen jo paremmin periksi. Hetkittäin tuntui jopa siltä kuin olisi päässyt istumaan hevosen ympäri!

Verryttelyn aikana ratsastin askellajit läpi sekä testailin siirtymisiä ja vastalaukannostoja. Pohkeenväistöille oli vähän nihkeästi tilaa, mutta johonkin väliin olisi vaan kannattanut nekin mahduttaa sillä väistöt meinasivat olla radalla yksi kompastuskivi. Vaikka Jussi liikkui sinänsä melko aktiivisen oloisena ja kohtuullisen ryhdikkäänä oli se laukannostoissa ja muissa siirtymisissä kovin hidas. Laukannostoihin tuli terävyyttä kun laitoin kesken verryttelyn kannukset jalkaan, joten oli kannuksista ehkä jopa hyötyä. Toisaalta huomasin että epätasaisuus lisääntyi kannusten tultua mukaan kuvioihin, sillä välillä Jussi vastusteli pohjetta nakkaamalla päätä ylös jos kannusta käytin. Enimmäkseen toki pyrin ratsastamaan kannusta käyttämättä ja otin ne mukaan lähinnä laukannostoihin ja käynnistä raviin siirtymisiin.

Olimme vuorossa kuudesta ratsukosta viimeisenä, joten odotteluaikaa oli runsaasti. Sen aikana annoin Jussin kävellä paljon pitkin ohjin ja yritin ajoittaa väliin sopivia työskentelypätkiä. Harmi vaan että meno tuntui muuttuvan alkutunnista huonompaan suuntaan ja Jussin energia alkoi kadota. Viimeiset minuutit ennen omaa vuoroa ratsastin ravi-käynti-ravi-siirtymisiä melko tiheällä rytmillä, mikä ei ollut lainkaan huono idea sillä sitä kautta sain Jussia paremmin kuulolle sekä pidätteelle että pohkeelle. Radan sisällä odotellessa otin vielä vähän laukkaa ja keskiravilävistäjän, ja harmikseni totesin etten ollut aivan parasta viritystä saanut hevosessa säilytettyä. Muuta ei enää voinut kuin hakea hevosen pyöreäksi, aktivoida raviin niin paljon kierroksia kuin ilman raippaa pystyi ja sitten oli aika aloittaa ohjelma.



Rata kokonaisuudessaan kuuluu ehdottomasti parhaisiin Jussin kanssa suorittamiini ratoihin, vaikka sellainen olo jäikin että olisihan se voinut paremminkin mennä jos homma olisi toiminut niin kuin tunneilla parhaimmillaan. Tämä nyt tietysti on jossittelua eikä olisi pitänyt tulla yllätyksenä ettei ratsastukseen löydy ohjelman aikana ihan samanlaista rentoutta ja luontevuutta kuin "normaalitilanteessa". Istunta jännittyi niin että polvet puristuivat satulaan ja pohje alkoi heilua. Jussi hidastui pohkeelle, ja lähti painumaan ajoittain liian matalaksi edestä. Toisaalta hyvää oli se että pätkittäin mentiin kyllä ryhdikkäämmässäkin muodossa, ja tämän suhteen rata olikin huomattava parannus aiempiin kisasuorituksiimme verrattuna. Liikekään ei jumittunut ihan täysin ja kaikki siirtymät ja muut tehtävät saatiin tehtyä ilman pelkoa siitä että vauhti hiipuu aivan kokonaan.

Sekä alku- että lopputervehdykset ovat yleensä olleet bravuurimme ja näin oli tänäänkin. Seiskat tuli molemmista linjojen ollessa suorat ja pysähdysten tasajaloin.

Pohkeenväistöt puolestaan aiheuttivat päänvaivaa. Väistö vasemmalle onnistui vielä joten kuten, mitä nyt Jussi hidastui ja poikitus oli loiva, mutta väistössä oikealle ei juuri ristiaskeleita nähty ja koko ratsukko vain jännittyi kamalasti. Kutonen oli tästä turhan armelias numero.

Ensimmäinen keskiravi uralla oli suhteellisen hyvä ja tahdikas, vaikka vaatimattomaksi venyminen jäikin. Positiivista on ettei Jussi painunut matalaksi ja pitkäksi keskiravin aikana. Siirtymä takaisin harjoitusraviin ennen kulmaa olisi saanut olla pehmeämpi ja vähemmän kädellä. Ohjelman toinen keskiravi lävistäjällä laukkaohjelman välissä oli puolestaan radan notkahdushetki, ei tullut minkäänlaista venytystä askeleeseen vaan hevonen vain painui edestä alaspäin.

Käynti oli luonnollisestikin heikkoutemme eli aivan liian nukahtanutta. Onneksi käyntiä oli ohjelmassa vain lyhyet pätkät.

Pysähdyksen radan keskellä onnistuin tapani mukaan tekemään hieman myöhässä pisteestä. Tarkkuutta!

Laukassa tuntui yllättäen olevan parempi energia kuin ravissa ja pohkeella ei tarvinnut niin paljon puskea. Ensimmäistä vastalaukannostoa käynnistä lähestyin ihan paniikissa, sillä Jussi tuntui edeltävässä kulmassa siltä kuin kaviot liimautuisivat maahan kiinni. Hieman turhan karkeaa herättelyä sitten nostoa valmistellessa jouduin tekemään, mutta laukka nousi kuin nousikin pisteestä. Unohdin tosin sisäpohkeella pitää hevosen suorassa ja niinpä Jussi lähti nostossa liiraamaan uran sisäpuolelle. Kamala mutka siihen sivun alkuun sitten tuli mutta vastalaukkaa mentiin. Radan loput laukannostot sujuivat oikeastaan yllättävänkin hyvin Jussin nostaessa pisteessä pahemmin viivyttelemättä. Silti vähän itse heijailin nostossa eteen. Oikea laukka oli vasenta parempaa, muoto pysyi kivan ryhdikkäänä. Vasemmassa laukassa meinasi painua matalaksi ja pitkäksi. Keskilaukka oikealle ympyrällä jopa venyi seiskan arvoisesti, mutta vasemmalle keskilaukka jäi vaatimattomammaksi. Harjoituslaukkalävistäjä oli hyvä ja siirtymä raviin tasapainoinen, harmi vaan että siirtymisessä mentiin aika matalaksi edestä. Seiska tuli tästäkin.

173,5 pistettä, 64,26%.

Yleisvaikutelmapisteet olivat kaikki 6,5, ja open palaute oli että vielä vaan hevosen painoa edestä taakse ja ryhtiä lisää niin kaikki muuttuu helpommaksi. Taidetaan tässä kuitenkin oikeaan suuntaan olla menossa kun sain Jussin tällä kertaa ratsastettua edes hieman aiempia ratojamme ryhdikkäämpänä. En kovin hyviä pisteitä osannut odottaa sillä satulaan meno tuntui sen verran kömpelöltä ja onhan A-tason ohjelmassa jo kuitenkin tiukemmat arvostelukriteerit. Veikkailin noin kymmenen prosenttiyksikköä matalampia pisteitä kuin mitä sieltä lopulta tuli, sillä ope oli arvostellut ratamme 173,5 pisteen eli 64,26%:n tasoiseksi! Tämä näkemys pakostakin muokkasi omaa arviotani hieman positiivisempaan suuntaan, ja kieltämättä videolla meno näytti paremmalta kuin itsestä radalla tuntui. Olkoonkin vain rataharjoitus joka arvostellaan kiltimmin kuin aluetason kisat ja olkoonkin vain helpoin mahdollinen A-rata, siitä huolimatta on aika hienoa että ensimmäisen helppo A -ohjelmani onnistuin suorittamaan näin hyvillä prosenteilla. Tämä muuten on vieläpä kaikkien aikojen paras tulokseni ylipäänsä mistään kouluohjelmasta (mitä se sitten kertookaan ettei kymmenisen vuotta C- ja B-ohjelmia hinkutettuaan ole koskaan päässyt edes 64%:n tulokseen... Ainakin sen että 64% A-radasta on jonkinsorttinen itsensä ylittäminen!), joten pakko lähettää vielä virtuaalisetkin taputukset ja kehut hienolle Jussille! Mukavaa on myös se että tämä rata kelpaa osasuoritukseksi A-merkkiä varten, eli kunhan saan estekokeen joskus suoritettua niin saan muinaisuudessa ratsastamieni C- ja B-merkin seuraksi sen A-merkinkin.

Kaikin puolin oikein antoisa kouluratakurssi sai siis hienon loppuhuipennuksen ja jätti päälle mahtavan hyvän harjoitusmotivaation. Eihän tässä malttaisi mitenkään odottaa syksyn ensimmäisiä koulukisoja!