Juhannusviikon ohjelmassa oli
nelipäiväinen kouluratakurssi, jonka aikana treenailtiin
erityisesti helppo B ja A -tasoisten kouluohjelmien tehtäviä.
Kurssille oli ilmoittautunut kuusi ratsukkoa, ja joka iltaan kuului tehokkaat puolitoista
tuntia ratsastusta. Hevostoivetta kysyttäessä vastaukseni oli
tietenkin Jussi, ja sen sitten kurssihevosekseni sainkin. Jussin
mentyä viimeisimmän viikon aikana Mintin valmennuksissa suorastaan
poikkeuksellisen hyvin oli ilo lähteä sen kanssa kurssille
tähtämessä helppo A -radan suorittaminen. Tällä ensimmäisen
päivän tunnilla sain kuitenkin ehkä hieman pettyä kun ei Jussi
mennytkään ihan yhtä hyvin kuin Mintin tunneilla. Johtuukohan
notkahdus mahdollisesti siitä että oman tutun open silmien alla en itse
tsemppaa ihan niin kovasti kuin vieraan valmentajan opissa?
Ensimmäisen kurssipäivän tunnilla
keskityttiin etenkin kouluradan yleisvaikutelmapisteissä
tarkasteltaviin asioihin eli hevosen kuuliaisuuteen, muotoon ja
etuosan keveyteen. Aivan aluksi haettiin hetki tuntumaa käyntiin.
Käyntihommat oli tavalliseen tapaan aika nihkeitä, se paljon
puhuttu aktiivisuus oli kadoksissa ja Jussi valui taas kovin pitkäksi
ja etupainoiseksi vaikka periaatteessa jotakuinkin pyöreänä
liikkuikin. Taisinpa taas yrittää tuuppia hevosta istunnalla eteen
kun ei oikein pohkeeseen tullut reaktiota. Helpotuksekseni kohta
jatkettiin töitä ravissa, jossa toki meno oli vaivattomampaa ja
toimivampaa, mutta tänään ei Jussi ollut automaattisesti läheskään
niin ryhdikäs ja aktiivinen kuin vielä eilisessä valmennuksessa.
Ravia sai yhtä mittaa patistella energisemmäksi, ja kovasti oli
muoto valumassa matalaksi ja pitkäksi. Tämä oli ennemminkin
perus-Jussia sen super-Jussin sijaan joka kahtena viime sunnuntaina
jostain ilmestyi esiin. Ainakin olin nyt hyvin perillä siitä ettei
todellakaan pidä tyytyä tilanteeseen jossa Jussi liikkuu nenä alhaalla ja
näennäisesti kaula kaarella, vaan siltä voi ja pitää vaatia
takaosaa töihin ja raamia lyhyemmäksi ja ylöspäin. Näitä
asioita yritin raviverryttelyn aikana parhaani mukaan työstää,
mutta kieltämättä Jussin liikkuminen jäi vielä liiaksi pohkeen
taakse. Jälleen olisi kaivattu enemmän sitä raipalla herättelyä
ja vähemmän pohkeella jumputtamista. Lennokkuutta lisää, toivoi
ope. Kevyessä ravissa vielä sainkin Jussin pidettyä jotenkuten
liikkeellä, mutta harjoitusraviin istuttuani lähti istunta taas
leviämään siinä määrin että huomioni joutui keskittymään
siihen ja ehkä myös polven ja reiden satulaan puristuminen hidasti
Jussia.
Pienen välikäynnin (jonka aikana
Jussi nukahti ihan täysin) jälkeen ratsastettiin pohkeenväistöjä
uralta pituushalkaisijalle, ensin käynnissä ja sitten ravissa.
Toinen pitkä sivu ja päädyt työskenneltiin harjoitusravissa
volteilla ja ympyröillä. Kierros oli vasen ja väistättävä pohje
oikea, eli minulle ja Jussille helpompi väistösuunta. Jussi lähti
uralta väistöön hyvin ja ensimmäiset väistöaskeleet olivat
yleensä parhaita. Sen jälkeen takaosa lähti helposti liikaa
edelle, eli etuosa olisi pitänyt saada ulkoapujen auttamana paremmin
mukaan. Toisaalta väistön loppua kohti Jussi lähti puskemaan pois
koko liikeestä niin että rymyttiinkin ulkolapa edellä karkuun. Ope
kehotti tekemään puolipidätteitä ulko-ohjalla, mutta nämä
puolestaan menivät liian karkeaksi vetämiseksi jolloin Jussi vain
alkoi vatustella ja painaa entistä vahvemmin kättä vasten. Toistojen myötä kuitenkin paransimme suorituksiamme niin että myös väistön
loppu sujui paremmassa yhteisymmärryksessä ristiaskeltaen, ja
onnistuin pitämään etuosan paremmin kontrollissa niin ettei se
jäänyt sen enempää jälkeen kuin alkanut väistöä johtaakaan.
Ravissa väistö oli mahdollisesti käyntiä helpompi kun ei ollut
niin paljon aikaa vääntää itseään miljoonalle mutkalle ja
jännittyä pusertamaan avuilla, ja ehkäpä ravissa ilmenevä
parempi aktiivisuuskin helpotti väistön ratsastamista.
Harjoitusravissa yritin kovasti pitää
mielessä eilisen oivallukseni vatsalihasten käytöstä niin että
keskivartalo ei olisi lösähtänyt ja selkä päässyt notkolle.
Tämän tueksi sain vielä opelta erinomaisen vinkin, eli
selän pitäisi pysyä mahdollisimman hiljaa ja vain lantio joustaa
liikkeen mukana. Ehkä itsestään selvää, mutta joskus tällaiset
asiat vaan täytyy muistaa ääneen kertoa niin homma selkiytyy
ratsastajan mielikuvissa. Lonkankoukistajia kolotti tunnin aikana ja
jälkeen oikein lupaavasti kertoen siitä että ne joutuivat venymään
istuntapalikoiden alkaessa löytyä oikeammille paikoille.
Lonkkakulman alkaessa hiukan avautua ja lantion löytyessä paremmin
vartalon alle pysyi pohjekin mielestäni taas paremmin paikoillaan.
Oikea pohje kyllä heilui edelleen enemmän kuin laki sallii, mutta
vasen pohje oli vakaampi. Oikean lonkan totesinkin olevan paljon
jäykempi, joten ei ihme että sillä puolella homma pohkeen vakauden
suhteen on vielä pahemmin vaiheessa.
Seuraavaksi työstettiin kahden
ratsukon ympyröillä hieman siirtymisiä (ravi-käynti sekä
laukannostoja ja raviinsiirtymisiä). Tässä ympyrällä Jussi
liikkui mielestäni aika mukavasti ainakin ravissa. Niskahihnaa sekä
aktiivisuutta sai kyllä vähän tarkkailla jottei menty kuolaimen
alle. Siirtymät alaspäin sujuivat ihan näppärästi, sen sijaan
käynnistä raviin ja ravista laukkaan Jussi oli hidas pohkeelle.
Laukannosto tuppasi tulemaan parin askeleen viiveellä pohjeavusta.
Laukassa Jussi oli mielestäni raskas kädelle ja kovin
etupainoinen, mutta videolla ei kädellä roikkumista kyllä niinkään
havaitse vaikka toki muoto saisi korkeampikin olla. Sekä laukassa
että ravissa ope muistutteli vielä kohdistamaan liikkeeseen
mukautumisen selän sijasta lantioon, ja kyllähän tämä onnistui
aina niillä hetkillä kun ei erityisempää huomiota tarvinnut
kiinnittää muihin tehtäviin.
Laukkatyöskentelyn jälkeen otettiin
loppuun vielä pohkeenväistöt keskihalkaisijalle oikeassa
kierroksessa eli vasenta pohjetta väistäen. Tähänkään suuntaan ei
pidäte tahtonut mennä väistössä kunnolla läpi, vaan Jussi olisi
puskenut menemään takaosan jälkeen jättäen. Loppua kohti
parannettiin vaikka turhan loivaksi poikitus vielä jäi. Tässä
vaiheessa alkoi jo tuntua lähemmäs puolentoista tunnin mittainen intensiivinen
työskentely, ja viimeisimmän vartin aikana alkoi taas istunta levitä
kun ei vaan enää keskivartalossa ja jaloissa riittänyt puhtia
pitää pakettia kasassa. Jussikin pääsi taas valumaan liian
pitkäksi ja hitaaksi.
Open kysyessä tunnin jälkeen mitä
yhtä asiaa omassa tekemisessä sekä hevosessa kukin haluaisi
seuraavana päivänä keskittyä parantamaan vastasin että omalta
osaltani istuntapalikat ja niistä spesifisemmin lantion asento sekä liikkeeseen mukautuminen, ja
hevosesta puolestaan laukassa etuosaa kevyemmäksi. Tuntuu että
tässä ollaan nyt menossa oikeaan suuntaan kun olen tehnyt viime
aikoina merkittäviä oivalluksia istunnan suhteen sekä hoksannut
myös paremmin mihin suuntaan Jussin muotoa ja liikkumista pitäisi
kehittää.
Tosi kiva postaus :) ja hyvin ratsastit tuossa videossa:)
VastaaPoistaKiitoksia :)
Poista