Sunnuntaiaamu käynnistyi Mintti Rautioahon valmennuskurssin luento-osuudella, jonka jälkeen opiskelua jatkettiin kolmen hengen ryhmässä ratsastaen. Toiveeni mukaisesti sain mennä valmennuksessa Jussilla, ja kysyttäessä toiveita tunnin ohjelmasta ja painotuksista pyysin omalta osaltani huomiota istuntaan.
Aamun luennon avainteemoja olivat liikkeen aktiivisuus, jota luonnollisestikin ylläpitää pohje, sekä tasapaino, josta puolestaan huolehtii pidäte. Tunti lähti käyntiin aktiivisuuteen keskittyen eli hevoset laitettiin käynnissä marssimaan reippaasti eteenpäin. Jussia saikin aika lailla hoputella eteen jotta askeleeseen tuli riittävää pontevuutta. Itse puolestani unohduin jatkuvaan pohkeella hiertämiseen, suurelta osin ihan huomaamattani. Ohjeeksi sainkin käyttää pohjetta napakasti kohti hevosta puristaen sen sijaan että vien jalkaa taakse ja ylös. Kun olimme esittäneet käynnissä molempiin suuntiin riittävän aktiivista marssia jatkettiin verryttelyä kevyessä ravissa edelleen aktiivisuudesta huolehtien. Jussi vaikutti heti alusta alkaen oikein hyvältä tänään, suorastaan poikkeuksellisen hyvältä, sillä ravi oli saman tien melko notkean oloista ja ennen kaikkea liikuttiin kohtalaisen ryhdikkäässä muodossa tavanomaisemman pitkäksi ja matalaksi painumisen sijaan. Palaute olikin että aktiivisuus ja tasapaino olivat meillä aika mukavasti kohdillaan.
Seuraavaksi käveltiin hetki pidemmällä ohjalla mutta tuntuma säilyttäen, ja tässä kohtaa pääsi aktiivisuus taas sammumaan ja pohje hiertämään hevosen kylkiä epämääräisesti. Tästä tuli noottia, ja kyllähän Jussi heti pohkeeseen reagoikin kunhan vaan käytin sitä korrektisti eli selkeästi puristaen ja hellittäen. Ravattiin vielä hetki oikeaan kierrokseen keventäen, ja sitten istuttiin alas harjoitusraviin. Kevyessä ravissa Jussi liikkui edelleen oikein kivasti mutta harjoitusravissa taisi sitten istunnan puutteet alkaa haitata, sillä mielestäni Jussi rupesi harjoitusravissa painumaan matalampaan muotoon ja ehkä välillä kuolaimen taakse (tästä tosin tuli huomautusta vasta myöhemmin tunnin aikana). Siellähän sitä taas hytkyin kyydissä tavalliseen tapaan heiluvine raajoineni, ja istuntaan puututtiinkin heti. Ohjeistuksena oli nostaa joka askeleella vatsalihaksilla housun "litsiä" (savolaisella kesti hetki tajuta mitä tällä tarkoitetaan) ylöspäin eli tutummin kääntää lantiota vartalon alle ja ottaa vatsalihaksia paremmin käyttöön. Sisäpohje (oikea) heilui enemmän kuin ulkopohje, mikä ehkä johtuu siitä että oikea lonkkani aukeaa vasenta huonommin.
Jakauduttiin harjoitusravissa pääty-ympyröille, joilla tehtiin hetken aikaa siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Käyntiinsiirtymisessä punainen lanka oli kohottava pidäte ulko-ohjalla, jotta paino tulisi siirtymiseen paremmin takaosalle. Tämä onnistui vaihtelevalla menestyksellä niin että välillä siirtyminen sujui mielestäni aika nätisti etuosan valahtamatta raskaaksi kädelle, kun taas välillä tehtiin etupainoisia töksähdyssiirtymisiä jotka tunnisti siitä että Jussi kiskaisi kuskin irti satulasta. Onnistuneesta siirtymisestä ei voinut haaveillakaan jos meno ravissa oli etupainoista, joten jo valmistelussa piti pyrkiä kohottamaan keulaa ylös sekä tietenkin istua itse kunnolla istuinluiden päällä eikä keikkua etukenossa.
Siirtymistehtävän jälkeen jatkettiin käynnissä samoilla ympyröillä tuoden etuosaa sisään kohti ympyrän keskustaa ja samalla hieman takaosaa ulos väistättäen.Vuorotellen aina pari askelta väistöä ja sitten taas marssia eteen. Haasteena oli erityisesti käden säilyttäminen riittävän pehmeänä väistön aikana jottei liike olisi pysähtynyt liikaa ja jotta rentous ja pyöreys olisi säilynyt paremmin. Pikkuhiljaa tehtävään lisättiin taivutus kohti ympyrän keskustaa eli liike muuttui pohkeenväistöstä avotaivutukseksi. Edelleen oli tekemisessäni turhan paljon puristusta, ja ohjeistuksena oli etenkin sisäkäden rentouttaminen väistön aikana. Sisäohjalla pitäisi olla vain pehmeä asetus eikä mitään roikkumista sen varassa. Lopuksi vaihdettiin vielä liike sulkutaivutukseksi. Sulkutaivutuksessa sain ohjeen lyhentää sisäohjaa sekä kohottaa hevosen etuosaa ylös, sillä Jussi oli huomaamattani alkanut painaa kädelle ja vetää kaulaa matalaksi. Toisaalta taas olisi pitänyt saada käsi myös rennommaksi ja näin antaa hevoselle enemmän vapautta. Tässä kohtaa alkoi aivokapasiteetti loppua kesken niin omien kuin hevosenkin kaikkien raajojen kontrolloinnin kanssa ja eihän siitä sitten ihan valmista pakettia tullut. Sulkutaivutusta kyllä mentiin mutta ei kauhean rennosti ja pehmeästi.
Lyhyen lepokäynnin jälkeen jatkettiin ohjat tuntumalla, ja nyt sain kehotuksen joustaa käynnissä molemmilla käsillä paremmin hevosen pään liikkeen mukana. Tilanne oli kuulemma se että pyytäessäni pohkeella aktiivisuutta oli samalla käsijarru rajoittamassa liikettä. Tähän lienee syytä kiinnittää jatkossakin vähän enemmän huomiota. Siirryttiin takaisin harjoitusraviin ja tehtiin muutamia sulkutaivutuksia ravissa ennen kuin siirryttiin valmistelemaan laukannostoja. Jussi veti nyt ravissa kaulaa turhankin rullalle, liekö syynä ratsastajan levoton käsi, levoton istunta vaiko tunnin loppupuolta kohti tapahtuva yleinen herpaantuminen. Kyllähän se hevonen näin tuntui "ihanan kevyeltä" edestä, mutta liikkui kuolaimen takana. Ei hyvä! Ohjeena oli siis kohottaa ulko-ohjalla niskaa ylös ja palauttaa niskahihna korkeimmaksi kohdaksi, ja samalla sisäkädellä asettaen pyytää pyöreyttä. Tässä tehtävässä onnistuinkin ja hetkellisesti muoto kyllä ryhdistyi korrektimmaksi. Vastaisuudessa on varmaan syytä kiinnittää tähänkin asiaan enemmän huomiota, sillä tiedän Jussin kyllä aika ajoin painuvan kuolaimen taakse mutta saisin olla vähän nokkelampi tunnistamaan milloin näin käy. Pitää siis tarkkailla sitä niskahihnaa eikä tuudittautua siihen että hyvin menee kun kaula on kaarella ja etuosa kevyen oloinen.
Tunnin loppuun ehdittiin vielä ottaa laukannostoja sekä pieniä laukkapätkiä ympyröillä. Jussi pysyi tänään mukavan pehmeänä laukassakin eikä maannut ainakaan kovin pahasti ohjalla. Vähän turhan matalalle kaulalle se kuitenkin tahtoi painua. Laukassa oli istunnassa vähemmän liikkuvia osia, mutta edelleen kehotuksena oli ottaa lantio paremmin hartioiden alle, jämäköittää vatsalihaksia sekä muistaa päivän sana eli housun litsit. Kuulemma istuntaongelmani ydin on luultavasti siinä että lantio ei ihan kunnolla tule vartalon alle ja vatsalihakset töihin, vaan alaselkä jää hieman notkolle ja näin ei lantioon löydy tarvittavaa joustoa vaan liike kanavoituu vääriin paikkohin eli pohkeisiin ja ylävartaloon. Nosteltiin siinä sitten pysähdyksessä jalat satulan siipien päälle havainnollistamaan millaiseen asentoon lantio ja alaselkä pitäisi saada, ja ihmettelin siinä sitten että eikö haittaa jos istun ihan selkä pyöreänä ja hartiat lysyssä. Ei kuulemma haittaa vaan välivaiheessa voin istuakin vähän kasassa kunhan ne vatsalihakset tekee töitä, lantio on alla ja selkä pysyy pois notkosta. Ylävartalon ryhti on sitten se seuraava palanen kunhan on saatu lantio joustamaan oikein eli ei pidä yrittää ihan kaikkea fiksata kerralla. Kuulemma myös jalustimien lyhentämistä voisi kokeilla auttamaan lantion asennon löytämisessä tilanteen ollessa tämä että lonkat ei aukea tarpeeksi. Yritin sitten loppuminuutit istua parhaani mukaan alaselkä pyöreänä ja lantio alle käännettynä sekä laukassa että ravissa. Laukassa onnistuin mielestäni näin vähentämään ylävartalon heijaamista, ja kuvittelin ravissakin tuntuvan pienen eron vaikka pohkeet heiluivatkin edelleen. Pitkään en kuitenkaan ehtinyt tätä tunnustella ajan loppuessa, ja kieltämättä alkoi koko tunnin ankaran keskittymisen ja informaatiotulvan jälkeen jo ollakin mehut pois niin henkisesti kuin fyysisesti.
Että tulipahan taas ajateltavaa (kuten kilometripostauksesta huomaa), vaikka toki monilta osin periaatteessa aika tuttuakin asiaa. Tehokasta siis oli ja kannatti valmennukseen osallistua. Positiivista oli se kuinka hyvin Jussi tänään meni, en muista ainakaan vähään aikaan sen toimineen näin hienosti. Sitä suurempi harmi on se että juuri tämän hevosen selässä minun on niin kohtuuttoman vaikea löytää istuntapakettia kasaan, vaikka toki istuntaongelmia esiintyykin ratsun kuin ratsun kanssa. Selvää on että jokin perustavanlaatuinen virhe keskivartalon käytöstä löytyy, ja sen korjaaminen olisi ensisijaisen tärkeää. Eli ei muuta kuin selkää pyöreäksi ja etsimään sitä joustoa liikkeen mukana. Se iänikuinen venyttelykin voisi tehdä terää jumiville lonkille. Ensi viikolla on edessä toinen samanmoinen oppitunti, ja hetken jo mietin kehtaanko mennä uudestaan Jussin satulaan hytkymään ja nolaamaan itseni vai vaihtaisinko ratsun johonkin ponikokoiseen ja helpommin istuttavaan jotta lopputuloksena voisi olla muutakin kuin täydellinen epätoivo ja turhautuminen istunta-asioiden kanssa. Vaan kyllä taidan sitkeästi jatkaa tätä pään seinään hakkaamista ja elätellä optimistisesti toiveita että harjoittelun kautta nämä vaikeudet vielä joku päivä helpottavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti