Johdonmukaisuutta kaivataan

Mintin valmennuksen jälkeen oli taas välittömästi vuorossa normaali sunnuntaituntini. Ratsuna oli tällä kertaa Eetu, jolla en olekaan tainnut pitkiin aikoihin mennä koulutunnilla. Heti Jussin satulasta laskeuduttuani Eetu tuntui kovin pieneltä ja ihanan kapealta, mutta myös korostuneen vinolta ja jäykältä.

Tunnin tehtäviin sisältyi sulkutaivutusta ja voltteja. Kuvioon kuului käyntivoltit toisen pitkän sivun alkuun ja loppuun ja näiden väli sulkutaivutusta uralla. Toisella pitkällä sivulla puolestaan työskenneltiin ravissa ja tänne pyöräytettiin myös voltti. Myöhemmin mentiin sulkutaivutukset ravissa ja toisella pitkällä sivulla laukkaa.

Suurimman osan aikaa meno näytti tältä.

Tänään ei meinattu millään päästä yli tavanomaisista Eetu-ongelmista eli jäykkyydestä ja jännittyneisyydestä. Yritin asetusten kautta saada ponia notkistumaan ja rentoutumaan, mutta vaikeaa se oli. Oma maltti ei olisi tahtonut riittää asetuksen pyytämiseen loppuun asti, vaan lähdin aina hätäilemään myötäyksen kanssa. Ope painottikin että Eetun kanssa tulisi saada useita toistoja joissa se palkitaan ohjan myötäyksellä aina oikeasta reaktiosta eli niskasta asetukseen myötäämisestä, mutta ei sekoiteta tilannetta myötäämällä ohjaa pois väärillä hetkillä. Kyllähän siellä oli hetkiä jolloin myötäyksen ajoitus onnistui, ja sain Eetun palkittua voltilla tai sulkutaivutuksessa asettumisesta ohjasta hellittämällä, mutta tarpeeksi johdonmukainen ei systeemini ollut sillä tunnin aikana myötäsin varmasti kymmeniä kertoja ihan aiheettomastikin. Ei vaan riittänyt pokka pitää ohjasta tarpeeksi kauan, tai sitten vaan ratsastelin hajamielisen huolimattomasti kiinnittämättä asiaan sen vaatimaa huomiota. Jotenkin fiksummin olisi pitänyt saada myös pohkeet mukaan asetukseen ja taivutukseen jottei Eetu olisi puskenut milloin mitäkin lapaa karkuun vaan liikkunut suorempana. Oikeaan kierrokseen asetuksen työstämisen haastavuutta lisäsi se että Eetu oli jo valmiiksi kääntämässä nenää hyvin voimakkaasti oikealle, ja itselläni oli kyllä vaikeuksia hahmottaa kuinka tässä tilanteessa saisi pään sivulle kenottamisen vaihdettua oikeaoppiseksi asetukseksi jonka kautta löytyisi niskaan pyöreyttä. Vasemmalle homma oli yksinkertaisempi, tosin ulko-ohjan tuntuma tuppasi häviämään unohtuessani vain suostuttelemaan sisäohjalla päätä vasemmalle.

Asetus ja myötäys onnistui kuitenkin hetkittäin.

Hieman yllättäen Eetu reagoi tänään aika huonosti eteenratsastavaan pohkeeseen. Yleensä olen tottunut siihen että Eetu liikkuu eteenpäin aikalailla omatoimisesti, mutta nyt sai olla pyytämässä lisää aktiivisuutta sillä meno oli aikamoista hiippailua. Ope totesikin että Eetulle voi liikettä eteen aktivoivan pohkeen merkitys olla jopa vähän hämärä, kun tyypillisesti se tulee lähinnä ohjalla ratsastetuksi monien ratsastajien kokiessa ettei sitä tarvitse juuri eteen pyytää. Aktiivisuuden puute tietenkin mutkisti asioista entisestään, sillä kuten juuri aamupäivän aikana upposi tajuntaani ei ilman aktiivisuutta voi olla oikein mitään muutakaan.

Laukkakin jäi aika nelitahtisen ja köpön oloiseksi. Oikeassa kierroksessa laukattiin lopuksi hieman pidempi pätkä voltteja pyöritellen, mutta missään vaiheessa ei laukkaan löytynyt hyvää kolmitahtista rullausta vaan Eetun liikkuminen oli edelleen varsin jäykän ja jännittyneen oloista. Laukkatyöskentely taisi kaikesta huolimatta kuitenkin avata Eetun liikkumista jonkin verran, sillä laukan jälkeen loppuverryttelyssä se alkoi vihdoin hiukan pehmetä ja notkistua. Raviin löytyi parempi energia, ja asetukseen niskasta myödättyään Eetu uskalsi jäädä hiukan pidemmiksikin hetkiksi rennoksi ja pyöreäksi tuntumalle. Liike ei toki vielä tullut erityisemmin selän läpi, mutta ainakin niskasta löytyi jo välillä hiukan pehmeyttä ja rentoutta. 

Laukkaköpöilyä.

Loppuverryttelyssä hieman rennompana.

Ihan positiivista siis että sentään loppuminuuteilla siirryttiin pieni askel eteenpäin koko tunnin kestäneestä pää ylhäällä ja selkä alhaalla jäykkistelystä. Joskus aikaisemmin kun olen onnistunut auttamaan Eetun tälle askelmalle jo tunnin alkupuolella on työskentely sujunut ihan eri malliin, mutta vaikka ne säädöt on joskus vahingossa sattuneet löytymään ei se näköjään tarkoita sitä että ne noin vain osuisivat kohdalleen aina uudestaan ja uudestaan. Niinpä sitten olen Eetun kanssa useimmiten juuri näin pihalla kuin olin tänään.