Ponnistuspaikkapaniikki

Estetreenit Sulon kanssa saivat tervetullutta jatkoa, sillä saatiin järjestymään ABC:lle Helin estetunti kolmen hengen porukallemme. Taas maalailin etukäteen mielessäni kauhukuvia kielloista, vaikkei edellisillä hyppykerroilla ole Sulon kanssa sellaisia vielä otettukaan. Mentiin tällä kertaa sateen vuoksi maneesissa, missä toki sielläkin mahtui tällä porukalla hyvin hyppäämään ja oikeastaan oli ehkä helpompaakin mennä "seinien tukemana" kuin valtavalla ulkokentällä seilaillen.

Verryteltiin omaan tahtiin kaikki askellajit läpi, ja Sulo vaikutti mukavalta omalta itseltään eli kaasu ja jarru löytyivät molemmat ongelmitta. Taipuminen jäi vähän keskeneräiseksi, ja ope sai muistutella napakammasta ulkoapujen käytöstä Sulon liiratessa kumpaakin kierrokseen ulkolavasta karkuun. Laukassa Sulon hiukan pyöristyi ympyröillä, mutta ne hetket jäivät lyhyiksi arvatenkin liian epävakaan ulko-ohjan vuoksi.

Hypyt aloitettiin laukanvaihtotehtävällä kahdella pienellä lävistäjäpystyllä. Ensimmäisessä hypyssä laukka vaihdettiin oikeasta vasemmaksi ja tästä jatkettiin kahdeksikkoa muistuttavalla tiellä toiselle lävistäjäpystylle jolla vaihto vasemmasta oikeaksi. Verryttelystä viisastuneena keskityin lävistäjille kääntäessä vaikuttamaan ulkopohkeella jottei Sulo huomaamatta pääsisi liirailemaan lähestymistä vinoon. Eka kierros sujui oikein nätisti ponnistuspaikkojen osuessa kohdilleen ja laukan vaihtuessa molempiin suuntiin helposti. Tuijotin kyllä niitä ponnistuspaikkoja aika lailla hysteerisenä, sillä ajattelin Sulon voivan kieltää jos ei askel sovi. Myötäystä lähdin taas liioittelemaan ja hyppäsin ekalla esteellä kuulemma omasta puolestani vähintään metriä. Toisella kierroksella puomit nousivat noin 65 cm:iin, ja nyt sitten pääsinkin heti testailemaan Sulon edesottamuksia tilanteessa jossa askel ei vaan sovi. Ponnistuspaikkapaniikki aiheutti sen että jäädyin siinä kohtaa kun sopivaan paikkaan pääsy olisi vaatinut eteenratsastuksen, ja jähmettyessäni odottamaan mitä tuleman piti Sulon ratkaisu oli jarrutella miniaskel ihan esteen juureen. Yli se kuitenkin möngersi enkä itse edes pahemmin sukeltanut. Taputtelin Suloa kiitokseksi pelastuksesta, ja eipä se onneksi nokkiinsa ottanut vaan ylitti  jälkimmäisen lävistäjäpystyn oikein nätisti. Oma mukautuminenkin alkoi olla jo vähän sopivammin mitoitettua.

Seuraavaksi hypättiin pari kierrosta kolmoissarjaa jossa eka väli innarina ja toinen 12 m eli kolmen laukan väli. Esteiden ollessa vielä pikkuisia ei väli ollut ainakaan mikään ahdas. Innarille sisääntullessa kyttäilin taas silmä kovana ponnistuspaikkaa. Kolmen askeleen väli puolestaan oli aika huoletonta ratsastaa kun tiesi paikan kolmososalle kyllä olevan automaattisesti ihan kelvollinen. Laukka tosin tuppasi innarilla vaihtumaan usein vääräksi, eli siellä tuli vähän jotain keikahdusta kohti seinää, mutta linjalta ulos päästiin kyllä aina myötälaukassa.

Tehtävät yhdistettiin vielä samaan pötköön, eli tultiin rata jossa aloitus suoralla linjalla innari-kolmen askeleen väli, tästä lävistäjäpystylle ja vaihto oikeasta vasempaan, toinen lävistäjäpysty ja vaihto takaisin oikeaan laukkaan, ja lopuksi kolmoissarja vielä toistamiseen. Tultiin tätä kolme kierrosta, ja esteet nousivat kierros kierrokselta niin että aloitettiin noin 60-65 cm:stä ja viimeinen kierros hypättiin 80 cm korkeudessa. Ensimmäinen kierros sujui oikein näppärästi lukuunottamatta vasemmasta oikeaan vaihtumatonta laukkaa lävistäjällä. Ope muistutteli istumaan kaarteissa esteiden jälkeen tiiviisti satulaan sen sijaan että jää leijailemaan etukenoon ja irti hevosesta. Sulolla tämä on vielä suhteellisen helppoa toteuttaa, sillä se ei lähde etupainoisena kyntämään ja kiskomaan kuskia mukaansa vaan kantaa keulan kaarteissakin.

Toinen ratakierros noin 70 cm:ssä oli myös ihan nättiä menoa lukuunottamatta täydellistä ponnistuspaikkasokeutta ekalle lävistäjäpystylle. Varsinainen ratkaisu paikan suhteen jäi tekemättä, ja taisinpa vielä liian myöhään lähteä epätoivoisesti tuuppaamaan kohti estettä. Sulo sitten jarrutteli ja suti jaloillaan esteen eteen, ja niin se vaan onnistui taas keikauttamaan meidät kunnialla esteen yli surkeasta paikasta huolimatta. Ehdin jo ajatella että nyt stoppaa mutta menipä vaan yli ja sain kiitellä kaarteessa Suloa pelastuksesta. Omaksi edukseni on sanottava että onnistuin olemaan tässäkin hypyssä ihan suhteellisen asiallisesti mukana. Loppurata tämän kohelluksen jälkeen sujui onneksi mallikkaasti. Palaute oli että laukkaa saisi vähän ratsastaa lyhyemmäksi ja aktiivisemmaksi ylöspäin niin että sopiviin hyppypaikkoihin olisi helpompi tulla.

Lopuksi vielä hypeltiin se 80 cm rata. Aloitus innarilla oli kömpelö ja kipattiin aika vinoonkin. Sulo kolautti kakkososan puomia ja alastulossa kompuroi sen verran että rytmi meni vähän rikki ja joku ristilaukka-askelkin siihen taisi tulla. Tässä tilanteessa totesin että en jatka kasikympin estettä kohti kolmella askeleella ja käänsin Sulon pois. Sulo kyllä olisi ollut reippaasti jatkamassa ja olisi varmasti mennyt yli, joten heti pois käännettyäni manailin omaa tyhmyyttäni ja sitä että opetanko tässä hevosta kieltämään. Onneksi Sulo ei ollut moksiskaan, vaan uudella yrityksellä koko linja hurahti oikein vaivattomasti ja sujuvasti. Molemmilla lävistäjäpystyillä tultiin hieman turhan lähelle, joten hypyt eivät olleet parhaita mahdollisia jos nyt eivät ihan hirveitäkään. Taisinpa siis liikaa arkailla ja varmistella tuomalla hevosen melko pohjaan. Toisaalta on myös mahdollista ettei paikkasilmäni ihan toimi puomien noustessa kun ei näinkään "isoa" tule juuri hypättyä. Radan lopetus kolmoissarjalle oli jälleen sujuva ja nätti, joten hyvissä tunnelmissa saattoi tunnin tähän päättää vaikka lävistäjäesteet aavistuksen jäivätkin kaivelemaan.

Kokonaisuutena ihan kelvollista menoa, ainoana merkittävänä ongelmana ponnistuspaikkojen kanssa panikointi mikä aiheutti omaan tekemiseen jännitystä ja suoraan sanottuna sähläystä. Vähän rennommalla otteella ratsastus varmasti auttaisi paikkojen löytymistä. Kyllä Sulo näköjään huonommistakin paikoista hyppää, joten ei siitä niin paljon tarvitsisi stressata. Edelleenkään ei tullut yhtään kieltoa, sillä esteeltä poiskääntämistä oman nynnyilyn vuoksi ei tässä kohtaa voi kielloksi laskea. Sulo oli jälleen aivan ihana, ja ei se mikään supernipo voi olla kun kiipeää kiltisti puomien yli näinkin. Enimmäkseen kuitenkin onnistuttiin pääsemään ihan hyviin hyppypaikkoihin ja silloin kyllä meno oli ihanan sujuvaa ja helppoa. Kasikymppi ei sinänsä tunnu Sulon selässä kummoiseltakaan korkeudelta, sillä niin vaivattomasti se tällaiset pikkurisut ylittää. Olihan se kiva päästä hyppäämään pitkästä aikaa tällaisia omalla mittapuulla "isoja" esteitä. Jatkoa seuraa kahden viikon kuluttua, ja näiltä pohjilta odottelen seuraavaa treenikertaa Sulon kanssa hyvillä mielin.