Lyhyt koulutreeni ja reissu lammelle

Tänään mentiin vähän kevyemmällä ohjelmalla eli ensin puolisen tuntia kentällä ja sen jälkeen käytiin lammella kahlaamassa. Meno oli kuin lapsuuden heppaleireillä paitsi ohjelman myös ratsun puolesta, sillä sain Oskun. Muutama viikko takaperin meillä meni Oskun kanssa koulutunnilla ihan suhteellisen kivasti, joten oli melko tuoreessa muistissa millä napeilla tämän ponin voisi saada toimimaan.

Ratsastettiin tunnin alkupuolikkaan aikana lähinnä eri askellajit läpi ja hieman siirtymisiä niin että toisella pääty-ympyrällä laukattiin ja toisella ravattiin. Haasteethan oli ne tavanomaiset eli ponin jäykkyys oikealle sekä kaulan ylitaipuminen vasemmalle oikean lavan liiratessa karkuun. Tavoitteekseni otinkin Oskun ratsastamisen hieman suoremmaksi sekä oikean puolen asetuksen jumppaamisen. Aika keskeneräiseksi homma lopulta jäi, mutta mielestäni kuitenkin pieniä onnistumisia tapahtui ja sain Oskun välillä myötäämään asetukseen sekä oikeaan lapaan parempaa kontrollia ja suoruutta. Aina hetkellisesti Osku myötäsi niskasta pyöreämmäksi, mutta kovin tasaisesti en saanut sitä tähän muotoon jäämään. Ravissa asetus oikealle sekä sisäpohje meni paremmin läpi, kun taas oikeassa laukassa poni jäi kaatumaan sisäpohjetta vasten eikä asetus onnistunut yhtä hyvin. Ravissa unohduttiin helposti hiippailemaan liian pienellä askeleella, ja ope kehottikin ratsastamaan ravia isommaksi eteen varsinkin niinä hetkinä kun Osku myötäsi niskasta ja liikkui rentona. Laukka kuulemma näytti mukavan pehmeältä verrattuna Oskun tavanomaiseen tikityslaukkaan, ja omastakin mielestäni laukka tuntui harvinaisen hyvin pyörivältä ja hallitulta siihen nähden millaista kiireistä kipitystä Oskun laukka tuppaa yleensä olemaan. Oikealle laukatessa ope kehotti antamaan ulko-ohjalla vähän enemmän tilaa ja vapautta Oskun asettua reilusti sisäänpäin. Välillä Oskun myötäykset asetukseen olivat niin hienovaraisia että varmasti jäi monta kertaa reagoimatta ajoissa. Toisaalta taas välillä loppui kantti pitää ohjasta riittävän pitkään ja käsi myötäsi jo ennen ponia. Näihin siis tarvittaisiin edelleen lisää tarkkuutta.

Osku oli tänään hassun säpsyllä päällä, ja tunnin aikana säpsähti moneen kertaan ties mitä pientä liikahdusta tai ääntä sekä kentällä että lammelle kävellessä. Onneksi nämä eivät kuitenkaan johtaneet kuin pariin pieneen sivu- tai pakoaskeleeseen.



Tunnin loppupuolisko tosiaan käytettiin uittoreissuun. Jätettiin satulat ja omat kengät pois ja käppäiltiin lammelle. Viime kesänä ei omalle kohdalleni sattunutkaan yhtään uittokertaa, joten tämä oli minulle eka käynti tällä lammella. Lampihan on pikemminkin lätäkkö eli pieni ja matala, ja Oskunkin kokoisen ponin jalat ulottuivat pohjaan myös syvimmissä paikoissa niin että itse en kastunut kuin hieman polven yläpuolelle. Kivaa oli molskata, luullakseni myös Oskun mielestä sillä tyytyväisen oloisena se kahlaili ympäri lampea.