Aktiivisuusongelma ja muita oivalluksia

Viikko sitten alkanut sunnuntaikurssimme Mintin ohjauksessa sai nyt jatkoa vielä toisen luennon ja valmennustunnin merkeissä. Ratsunani oli tälläkin kertaa Jussi.

Päivän merkittävin ahaa-elämys osui heti tunnin alkuun. Sain ensitöikseni taas hakea tuntumaa lantion ja alaselän oikeaan asentoon nostamalla jalat satulan siipien päälle. Ohjeena oli että sekä lantion että rintakehän pitää suuntautua vaakasuoraan eteenpäin (eli ei niin että lantio osoittaa alaspäin ja rintakehä ylöspäin kuten tyypillisessä notkoselkäistunnassa), ja mielikuva vatsalihasten käyttöön on vatsan vetäminen lyhyemmäksi ikään kuin istumaannousuliikettä tehdessä. Tämän vinkin kautta hoksasin vihdoin kunnolla mitä haetaan silloin kun pitää "aktivoida vatsalihakset". Jokin loksahti aivoissa paikoilleen niin että tunnin mittaan sain keskivartalon pidettyä harjoitusravissa napakampana, ja tätä kautta ehkä raviin mukautuminenkin tapahtui korrektimmin ja ylimääräinen heilunta ylävartalossa ja pohkeissa väheni jonkin verran. Etenkin vasen pohje tuntui pysyvän ravissa vakaampana, ja vaikken toki vielä ollutkaan mikään kehonhallinnan ja kauniin istunnan mallioppilas niin pientä parannusta onnistuin istunnassani saamaan aikaan esimerkiksi viimeviikkoiseen verrattuna. Tunnin jälkeen kyllä lonkankoukistajia pakotti siihen malliin että olivat joutuneet tavallista enemmän venymään, mikä on tulkintani mukaan merkki siitä että istuntapalikat olivat siirtyneet aavistuksen verran haluttuun suuntaan. Jumittuneet lonkankoukistajat ovat juuri se ongelman ydin jonka olen rajoittuneella anatomian tuntemuksellani päätellyt vetävän alaselkää notkolle ja reisiä ylöspäin.

Päivän toinen oivallus liittyi jo viime viikollakin paljonpuhuttuun aktiivisuuteen. Aloitimme työskentelyn pääty-ympyrällä käynnissä myötäasettaen, ja kuten tavallista Jussin aktiivisuus käynnissä oli erittäin kehnoa. Aktiivisuuden puute puolestaan johti siihen että Jussi tahtoi kiemurrella ja liirailla miten sattuu lainkaan pohkeista välittämättä niin että ympyrämme meinasi vain pienentyä pienentymistään hevosen tunkiessa asettavan ohjan perässä kohti keskustaa. Käynnin herättely raipalla edes hiukan aktiivisemmaksi auttoi tähän heti, ja myöhemmin ravissa huomasi vielä selvemmin kuinka Jussi oli puskemassa milloin mitäkin pohjetta vastaan mikäli takaosan aktiivisuus pääsi sammumaan. Ravissa aktiivisuus olikin houkuteltavissa esiin, mutta aktiivisuusongelmat käynnissä jäivät tänäänkin pitkälti ratkaisematta. Ohjeena oli käyttää kevyempää pohjetta ja enemmän raipalla aktivointia, sillä yhtään voimakkaampaa pohjeapua käyttäessäni koko jalka ja istunta jännittyvät aivan liikaa eikä tämä luonnollisestikaan johda kovin hyviin tuloksiin hevosen liikkumisen suhteen.

Lähes koko tunti työskenneltiin ympyröillä toisessa päädyssä vasempaan ja toisessa oikeaan kierrokseen. Aluksi tehtiin kevyessä ravissa muutamia ympyränpienennyksiä, ja myöhemmin käynnissä sekä harjoitusravissa etuosan kääntämistä avotaivutukseen kohti ympyrän keskustaa pari askelta kerrallaan. Näiden tehtävien välillä ehti myös aika paljon vain ravata ympyrällä tunnustellen istuntapalikoita ja aktiivisuutta kohdilleen. Viime viikon tapaan Jussi oli tänään ravissa tosi hyvä ja liikkui mukavan ryhdikkäässä muodossa sekä edestä kevyenä. Aktiivisuuskin oli ravissa aika hyvin kohdillaan vaikka siitä saikin muistutella suhteellisen usein. Toisaalta sekä ympyränpienennyksissä että avotaivutuksissa aktiivisuus lähti helposti katoamaan, ja näillä hetkillä Jussi myös painui matalampaan muotoon ja kuolaimen taakse. Lisäoivalluksena tältä päivältä voin siis listata sen että Jussin kuolaimen taakse painuminen johtuu pitkälti riittämättömästä aktiivisuudesta. Takaosa siis töihin ja työntämään hevosta takaa kohti tuntumaa niin pysytään luotiviivan oikealla puolella. Avotaivutukset eivät käynnissä oikein luonnistuneet halutulla tavalla, sillä lähdimme vain ajelehtimaan kohti ympyrän keskustaa (aktiivisuusongelma!). Ravissa tehtävä onnistui ehkä hiukan paremmin, mutta silti ympyrä lähti liikaa pienenemään aina kun aloin kääntää etuosaa avotaivutukseen.

Aivan tunnin lopuksi mentiin vielä ympyrällä vasempaan kierrokseen harjoitusta jossa käännettiin etuosaa keskustaa kohti rungon säilyessä suorana ja takaosan astuessa ristiin. Oma tulkintani liikkeestä oli pohkeenväistö jossa pääpaino on etuosan siirtämisellä takaosan siirtämisen sijaan. Ehdittiin tehdä muutama toisto joitakin askelia kerrallaan sekä käynnissä että ravissa. Olin aika hukassa etuosan hallinnan kanssa, sillä taas Jussi lähti vääjäämättä valumaan ympyrän keskustaa kohti sen sijaan että olisi pysynyt ympyrän uralla poikittaen. Mikäpä muukaan kuin aktiivisuusongelma, käynnissä etenkin. Pidätteet tulivat liian jännittyneellä kädellä, joten ei ihme jos Jussi vähän vastusteli liikettä ja puski minne tahtoi. Ravipätkät poikitusten välillä olivat kyllä mielestäni ihan sopivan aktiivisia, mutta jonnekin se energia vain katosi heti kun lähdin pyytämään etuosaa sisään ja ristiaskeleita. Liekö sitten syynä koko istunnan ja kaikkien apujen jännittyminen kuten väistöhommissa minulle tälläkin kertaa kävi.

Melko heikosti onnistuneet etuosankääntö- ja väistötehtävät jäivät harmittamaan, mutta niitä lukuunottamatta tunti antoi kyllä ilonaiheita paitsi Jussin hyvän ravi- ja laukkatyöskentelyn myös istuntaosastolla tapahtuneiden pienten oivallusten ja parannusten suhteen. Jatkossa sitten toivottavasti osaan kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen että Jussi tosiaan liikkuu tarpeeksi aktiivisesti, sillä niin monta ongelmaa tämä tuntuisi ratkaisevan saman tien. Ja kun vaan vielä toiminnan tasolla onnistuisin sisäistämään sen että jatkuva pohkeella kaivaminen ei aktiivisuutta paranna vaan tappaa sen. Pääsin tänään myös toteamaan että on siellä satulassa paljon helpompi istuakin kunhan vaan Jussi työskentelee takaosastaan kunnolla ja liikkeessä on "vieteriä", joten aktiivisempi hevonen saattaa auttaa myös kuskin liikkuvien osien vakauttamisessa.

Tehovalmennus ja istuntaepätoivo

Sunnuntaiaamu käynnistyi Mintti Rautioahon valmennuskurssin luento-osuudella, jonka jälkeen opiskelua jatkettiin kolmen hengen ryhmässä ratsastaen. Toiveeni mukaisesti sain mennä valmennuksessa Jussilla, ja kysyttäessä toiveita tunnin ohjelmasta ja painotuksista pyysin omalta osaltani huomiota istuntaan.

Aamun luennon avainteemoja olivat liikkeen aktiivisuus, jota luonnollisestikin ylläpitää pohje, sekä tasapaino, josta puolestaan huolehtii pidäte. Tunti lähti käyntiin aktiivisuuteen keskittyen eli hevoset laitettiin käynnissä marssimaan reippaasti eteenpäin. Jussia saikin aika lailla hoputella eteen jotta askeleeseen tuli riittävää pontevuutta. Itse puolestani unohduin jatkuvaan pohkeella hiertämiseen, suurelta osin ihan huomaamattani. Ohjeeksi sainkin käyttää pohjetta napakasti kohti hevosta puristaen sen sijaan että vien jalkaa taakse ja ylös. Kun olimme esittäneet käynnissä molempiin suuntiin riittävän aktiivista marssia jatkettiin verryttelyä kevyessä ravissa edelleen aktiivisuudesta huolehtien. Jussi vaikutti heti alusta alkaen oikein hyvältä tänään, suorastaan poikkeuksellisen hyvältä, sillä ravi oli saman tien melko notkean oloista ja ennen kaikkea liikuttiin kohtalaisen ryhdikkäässä muodossa tavanomaisemman pitkäksi ja matalaksi painumisen sijaan. Palaute olikin että aktiivisuus ja tasapaino olivat meillä aika mukavasti kohdillaan.

Seuraavaksi käveltiin hetki pidemmällä ohjalla mutta tuntuma säilyttäen, ja tässä kohtaa pääsi aktiivisuus taas sammumaan ja pohje hiertämään hevosen kylkiä epämääräisesti. Tästä tuli noottia, ja kyllähän Jussi heti pohkeeseen reagoikin kunhan vaan käytin sitä korrektisti eli selkeästi puristaen ja hellittäen. Ravattiin vielä hetki oikeaan kierrokseen keventäen, ja sitten istuttiin alas harjoitusraviin. Kevyessä ravissa Jussi liikkui edelleen oikein kivasti mutta harjoitusravissa taisi sitten istunnan puutteet alkaa haitata, sillä mielestäni Jussi rupesi harjoitusravissa painumaan matalampaan muotoon ja ehkä välillä kuolaimen taakse (tästä tosin tuli huomautusta vasta myöhemmin tunnin aikana). Siellähän sitä taas hytkyin kyydissä tavalliseen tapaan heiluvine raajoineni, ja istuntaan puututtiinkin heti. Ohjeistuksena oli nostaa joka askeleella vatsalihaksilla housun "litsiä" (savolaisella kesti hetki tajuta mitä tällä tarkoitetaan) ylöspäin eli tutummin kääntää lantiota vartalon alle ja ottaa vatsalihaksia paremmin käyttöön. Sisäpohje (oikea) heilui enemmän kuin ulkopohje, mikä ehkä johtuu siitä että oikea lonkkani aukeaa vasenta huonommin.

Jakauduttiin harjoitusravissa pääty-ympyröille, joilla tehtiin hetken aikaa siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Käyntiinsiirtymisessä punainen lanka oli kohottava pidäte ulko-ohjalla, jotta paino tulisi siirtymiseen paremmin takaosalle. Tämä onnistui vaihtelevalla menestyksellä niin että välillä siirtyminen sujui mielestäni aika nätisti etuosan valahtamatta raskaaksi kädelle, kun taas välillä tehtiin etupainoisia töksähdyssiirtymisiä jotka tunnisti siitä että Jussi kiskaisi kuskin irti satulasta. Onnistuneesta siirtymisestä ei voinut haaveillakaan jos meno ravissa oli etupainoista, joten jo valmistelussa piti pyrkiä kohottamaan keulaa ylös sekä tietenkin istua itse kunnolla istuinluiden päällä eikä keikkua etukenossa.

Siirtymistehtävän jälkeen jatkettiin käynnissä samoilla ympyröillä tuoden etuosaa sisään kohti ympyrän keskustaa ja samalla hieman takaosaa ulos väistättäen.Vuorotellen aina pari askelta väistöä ja sitten taas marssia eteen. Haasteena oli erityisesti käden säilyttäminen riittävän pehmeänä väistön aikana jottei liike olisi pysähtynyt liikaa ja jotta rentous ja pyöreys olisi säilynyt paremmin. Pikkuhiljaa tehtävään lisättiin taivutus kohti ympyrän keskustaa eli liike muuttui pohkeenväistöstä avotaivutukseksi. Edelleen oli tekemisessäni turhan paljon puristusta, ja ohjeistuksena oli etenkin sisäkäden rentouttaminen väistön aikana. Sisäohjalla pitäisi olla vain pehmeä asetus eikä mitään roikkumista sen varassa. Lopuksi vaihdettiin vielä liike sulkutaivutukseksi. Sulkutaivutuksessa sain ohjeen lyhentää sisäohjaa sekä kohottaa hevosen etuosaa ylös, sillä Jussi oli huomaamattani alkanut painaa kädelle ja vetää kaulaa matalaksi. Toisaalta taas olisi pitänyt saada käsi myös rennommaksi ja näin antaa hevoselle enemmän vapautta. Tässä kohtaa alkoi aivokapasiteetti loppua kesken niin omien kuin hevosenkin kaikkien raajojen kontrolloinnin kanssa ja eihän siitä sitten ihan valmista pakettia tullut. Sulkutaivutusta kyllä mentiin mutta ei kauhean rennosti ja pehmeästi.

Lyhyen lepokäynnin jälkeen jatkettiin ohjat tuntumalla, ja nyt sain kehotuksen joustaa käynnissä molemmilla käsillä paremmin hevosen pään liikkeen mukana. Tilanne oli kuulemma se että pyytäessäni pohkeella aktiivisuutta oli samalla käsijarru rajoittamassa liikettä. Tähän lienee syytä kiinnittää jatkossakin vähän enemmän huomiota. Siirryttiin takaisin harjoitusraviin ja tehtiin muutamia sulkutaivutuksia ravissa ennen kuin siirryttiin valmistelemaan laukannostoja. Jussi veti nyt ravissa kaulaa turhankin rullalle, liekö syynä ratsastajan levoton käsi, levoton istunta vaiko tunnin loppupuolta kohti tapahtuva yleinen herpaantuminen. Kyllähän se hevonen näin tuntui "ihanan kevyeltä" edestä, mutta liikkui kuolaimen takana. Ei hyvä! Ohjeena oli siis kohottaa ulko-ohjalla niskaa ylös ja palauttaa niskahihna korkeimmaksi kohdaksi, ja samalla sisäkädellä asettaen pyytää pyöreyttä. Tässä tehtävässä onnistuinkin ja hetkellisesti muoto kyllä ryhdistyi korrektimmaksi. Vastaisuudessa on varmaan syytä kiinnittää tähänkin asiaan enemmän huomiota, sillä tiedän Jussin kyllä aika ajoin painuvan kuolaimen taakse mutta saisin olla vähän nokkelampi tunnistamaan milloin näin käy. Pitää siis tarkkailla sitä niskahihnaa eikä tuudittautua siihen että hyvin menee kun kaula on kaarella ja etuosa kevyen oloinen.

Tunnin loppuun ehdittiin vielä ottaa laukannostoja sekä pieniä laukkapätkiä ympyröillä. Jussi pysyi tänään mukavan pehmeänä laukassakin eikä maannut ainakaan kovin pahasti ohjalla. Vähän turhan matalalle kaulalle se kuitenkin tahtoi painua. Laukassa oli istunnassa vähemmän liikkuvia osia, mutta edelleen kehotuksena oli ottaa lantio paremmin hartioiden alle, jämäköittää vatsalihaksia sekä muistaa päivän sana eli housun litsit. Kuulemma istuntaongelmani ydin on luultavasti siinä että lantio ei ihan kunnolla tule vartalon alle ja vatsalihakset töihin, vaan alaselkä jää hieman notkolle ja näin ei lantioon löydy tarvittavaa joustoa vaan liike kanavoituu vääriin paikkohin eli pohkeisiin ja ylävartaloon. Nosteltiin siinä sitten pysähdyksessä jalat satulan siipien päälle havainnollistamaan millaiseen asentoon lantio ja alaselkä pitäisi saada, ja ihmettelin siinä sitten että eikö haittaa jos istun ihan selkä pyöreänä ja hartiat lysyssä. Ei kuulemma haittaa vaan välivaiheessa voin istuakin vähän kasassa kunhan ne vatsalihakset tekee töitä, lantio on alla ja selkä pysyy pois notkosta. Ylävartalon ryhti on sitten se seuraava palanen kunhan on saatu lantio joustamaan oikein eli ei pidä yrittää ihan kaikkea fiksata kerralla. Kuulemma myös jalustimien lyhentämistä voisi kokeilla auttamaan lantion asennon löytämisessä tilanteen ollessa tämä että lonkat ei aukea tarpeeksi. Yritin sitten loppuminuutit istua parhaani mukaan alaselkä pyöreänä ja lantio alle käännettynä sekä laukassa että ravissa. Laukassa onnistuin mielestäni näin vähentämään ylävartalon heijaamista, ja kuvittelin ravissakin tuntuvan pienen eron vaikka pohkeet heiluivatkin edelleen. Pitkään en kuitenkaan ehtinyt tätä tunnustella ajan loppuessa, ja kieltämättä alkoi koko tunnin ankaran keskittymisen ja informaatiotulvan jälkeen jo ollakin mehut pois niin henkisesti kuin fyysisesti.

Että tulipahan taas ajateltavaa (kuten kilometripostauksesta huomaa), vaikka toki monilta osin periaatteessa aika tuttuakin asiaa. Tehokasta siis oli ja kannatti valmennukseen osallistua. Positiivista oli se kuinka hyvin Jussi tänään meni, en muista ainakaan vähään aikaan sen toimineen näin hienosti. Sitä suurempi harmi on se että juuri tämän hevosen selässä minun on niin kohtuuttoman vaikea löytää istuntapakettia kasaan, vaikka toki istuntaongelmia esiintyykin ratsun kuin ratsun kanssa. Selvää on että jokin perustavanlaatuinen virhe keskivartalon käytöstä löytyy, ja sen korjaaminen olisi ensisijaisen tärkeää. Eli ei muuta kuin selkää pyöreäksi ja etsimään sitä joustoa liikkeen mukana. Se iänikuinen venyttelykin voisi tehdä terää jumiville lonkille. Ensi viikolla on edessä toinen samanmoinen oppitunti, ja hetken jo mietin kehtaanko mennä uudestaan Jussin satulaan hytkymään ja nolaamaan itseni vai vaihtaisinko ratsun johonkin ponikokoiseen ja helpommin istuttavaan jotta lopputuloksena voisi olla muutakin kuin täydellinen epätoivo ja turhautuminen istunta-asioiden kanssa. Vaan kyllä taidan sitkeästi jatkaa tätä pään seinään hakkaamista ja elätellä optimistisesti toiveita että harjoittelun kautta nämä vaikeudet vielä joku päivä helpottavat.