Aamun kisojen jälkeen oli aika lailla veto pois -olo kun palasin tallille vakiotunnilleni. Tämänkertainen ratsuni Elmo oli jo mennyt päivälle yhden tunnin, joten ihan parhaissa energioissa ei tainnut olla sekään.
Tunti aloitettiin käyntityöskentelyllä ratsastaen uralla sekä ympyröillä pysähdyksiä ja peruutuksia. Elmo liikkui mukavan pyöreällä kaulalla mutta auttamattoman tahmeasti ja pohkeen takana, ja taisinpa jo tässä vaiheessa tuntia ajaa sen välinpitämättömään reagoimattomuuden tilaan jatkuvalla pohkeella nyhjäämisellä. Pysähdykset onnistuivat oikein näppärästi pelkällä istunnalla, mutta peruuttaminen oli aika nihkeää. Elmo nosti pään ylös ja jäkitti vastaan, eikä peruutuksiin päästy lainkaan niin kevyillä ohjasavuilla kuin olisin toivonut. Muutama peruutusaskel kyllä aina lopulta saatiin, mutta aika vastahakoisen oloisesti.
Ravissa verryteltiin keventäen ja ympyröillä taivutellen etsien rentoa ja pyöreää eteen-alas muotoa. Sävelet oli samat kuin käynnissäkin eli pyöreänä kyllä liikuttiin mutta energia puuttui, ja unohduin hajamielisesti tuuppimaan ponia koko ajan eteenpäin. Välillä Elmo jännittyi nostaen pään ylös ja vetäen selän alas, mutta tähän ratkaisuna oli ratsastus pohkeesta eteen. Omat ajatukset tahtoivat vähän harhailla, ja työskentelyä leimasikin ratsukon molempien osapuolien kohdalla tietynlainen keskittymisen puute. Ohjastuntuma säilyi mukavan kevyenä, ja joitain ihan hyviäkin pätkiä nähtiin silloin kun sain Elmon kannustettua aktiivisempaan raviin. Luulen kyllä että välillä Elmo painui kuolaimen alle, sillä ajoittain ohja tuntui suorastaan tyhjältä.
Pienen välikäynnin jälkeen jatkettiin loivilla sulkutaivutuksilla käynnissä sekä laukkatyöskentelyllä pääty-ympyröillä. Sulkutaivutukset/takaosan siirrot tuntuivat onnistuvan kaikkein parhaiten aivan ensimmäisillä yrityksillä, mutta tämän jälkeen homma meni vähän epämääräiseksi nysväämiseksi. Elmo kyllä siirsi pyydettäessä takaosaa uralta sisään, mutta samaan aikaan käynti sammui ihan täysin niin että väistö oli todella hidasta möngerrystä. Ope kehotti huolehtimaan eteenpäin liikumisesta sisäpohkeella (tai siis sillä ei-väistättävällä pohkeella, kumpi nyt sitten onkaan sulkutaivutuksessa virallisesti sisä- ja kumpi ulkopohje?), mutta en ihan kunnolla onnistunut sovittamaan ulko- ja sisäapujen käyttöä toimivaksi kokonaisuudeksi. Elmokaan ei varmaan aina ollut ihan perillä siitä mitä siltä pyydettiin. Pyrin pitämään väistöt lyhyinä suoristaen heti parin onnistuneen askeleen jälkeen, ja ratsastamaan välillä vain rentoa ja "reipasta" käyntiä eteen jottei meno jäisi pelkäksi hidastetuksi filmiksi.
Laukannostot onnistuivat tänään molempiin suuntiin paremmin kuin viime kerralla niin että Elmo yleensä nosti suhteellisen helposti. Laukassa sai jälleen olla työntämässä ponia eteenpäin aktiivisuuden säilyttämiseksi ja laukan ylläpitämiseksi. Laukassakin Elmo kyllä hakeutui pyöreäksi mutta melko matalaan muotoon. Ope neuvoi nostamaan keulaa vähän ylemmäs jotta Elmo jaksaisi paremmin kantaa laukkaa, ja tämä olikin päivän valaistumishetki sillä olin kuvitellut Elmon nimenomaan tarvitsevan matalaa työskentelymuotoa jaksaakseen laukata. Todellisuus olikin päinvastainen, ja laukka parani kyllä kunhan en antanut Elmon painua edestä niin hirmuisen matalaksi. Raville tipahdeltiin aina ajoittain, ja ympyröillä esiintyi molempiin suuntiin melko vahvaa sisäpohjetta vastaan tunkemista. Ope muistutteli avaamaan oikeaa lonkkaa ja pitämään oikean takareiden paremmin kiinni hevosessa. Vasemmassa kierroksessa koettiin muutama ihan mukava pätkä joissa laukka rullasi hetkellisesti kohtuullisen hyvin ja poni oli jotakuinkin ohjan ja pohkeen välissä. Pidempiä aikoja ei näin hyvä fiilis kuitenkaan pysynyt yllä. Oikeassa kierroksessa Elmo lähti peilipäädystä pari kertaa aika sähäkästi laukannostoon, mutta eteenryntäys ei kestänyt kuin pari askelta ja sitten jumittiin taas.
Loppuraveissa Elmo venytti ihan mukavasti eteen ja alas, mutta edelleenkin ravia sai olla tuuppimassa eteen. En kuitenkaan havainnut isompaa uuvahtamista muutoin kuin korkeintaan omassa ratsastuksessani, ja Elmo liikkui ehkä jopa hieman reippaammin kuin alkutunnista. Loppukäynteihinkin riitti vielä virtaa sen verran että Elmo jaksoi ottaa pienen laukkaanryntäyksen ja melkein-pukin Hessun säikkyessä jotain olemattomia. Sen verran kesy Elmon säntäys kuitenkin oli että en päässyt edes horjahtamaan ja sain pitkilläkin ohjilla jarruteltua ponin pysähdyksiin.
Aika tahmeat fiilikset jäi tunnista. Osasyynä oli varmasti oma vetämättömyys ja huono keskittyminen, sillä miksipä ponikaan laittaisi parastaan jos kuski vaan alisuorittaa. Otan kyllä Elmon mielelläni jatkossakin ratsukseni, mutta jostain pitäisi saada kaivettua ryhtiä omaan ratsastukseen ja sitä kautta Elmonkin liikkumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti