Rentoutumista ja vähän vauhdin hurmaakin issikan kyydissä

Issikkaretki Moilasen tilalla on näemmä muodostumassa kevätperinteeksi. Työkaveri halusi ratsastusretkelle kummityttönsä kanssa, ja lähdimme Aleksein kanssa reissuun mukaan. Aivan kuten viimevuotisellakin vierailullamme keli oli aurinkoinen ja pihattoissikat pudottamassa muhkeaa talvikarvaansa. Tilan hevosvalikoimassa oli tapahtunut pieniä muutoksia, ja sainkin ratsukseni uuden tuttavuuden eli joulukuussa muonavahvuuteen liittyneen Bleesan (Gláma frá Helgastöðum I). Bleesa on 14-vuotias tamma, joka on Islannissa kuulemma mennyt passikisoja mutta Suomeen tultuaan varsonut ja ollut hyvin kevyellä käytöllä. Tällä hetkellä Bleesa oli varsin pulleassa kunnossa, vaikka olikin kuulemma jo ehtinyt talven aikana mahaansa pienentää ja kuntoa kohottaa. Erityisen huomiotaherättävää pienen ja pyöreän Bleesan ulkomuodossa oli kirkkaansininen oikea silmä. Ymmärsin Bleesan olevan vielä hitusen epävarma menijä, joten luontevinta oli laittaa minut seurueemme kokeneimpana ratsastajana sen satulaan. Olin etukäteen vähän haaveillut Nissestä johon viime kerralla tykästyin, mutta mielelläni otin myös suloisen ja sympaattiselta vaikuttavan Bleesan. Nisse puolestaan meni tällä kertaa Aleksein ratsuksi.

Harjattuamme valtavat kasat karvaa irti ratsuistamme päästiin pikkuhiljaa ratsaille ja matkaan. Bleesan kanssa olimme jonossa heti vetohevosen perässä. Jo alkumatkasta huomasin että satula tahtoi pyöreässä ja säättömässä selässä luisua vasemmalle vaikka vyö olikin kiskottu tiukalle. Etenimme tuttua reittiä aloittaen lumisella polulla joenvartta, ja auringon pehmentämässä lumessa hevoset saivat kyllä tehdä ihan kunnolla hommia. Tielle päästyämme ylitimme Iijoen patosiltaa pitkin ja jatkoimme metsätielle. Metsätiellä etenimme joen etelärantaa seuraten. Koska mukana oli kokemattomia ratsastajia askellajina oli pääasiassa käynti ja välillä mentiin rauhallista tölttiä. Bleesa kulki oikein varman oloisesti ja sen töltti oli superpehmeää, joten mikäpä siellä oli istuskellessa. Aika hurahti jutustellessa nopeasti.

Paluumatkalla tehtiin koukkaus laukkasuoralle, jossa pääsimme Bleesalla ja Nissellä ottamaan vähän vauhdikkaampaa menoa muiden odotellessa suoran alussa. Nisse otti jalat alleen ja hävisi saman tien kohti horisonttia, mutta Bleesa jäi ensin epäröiden pyörimään paikalleen. Sain lopulta kannustettua Bleesan liikeelle ja ihan mielissään se vauhtiin päästyään kiiruhtikin Aleksein ja Nissen perään, vaikka mitään toivoa Nissen kiinniottamisesta ei Bleesa-pullerolla tietenkään ollut. Ihan reipasta laukkaa kuitenkin etenimme ja ponilla tuntui olevan mahanalus jalkoja täynnä, mutta tasaisen ja turvallisen oloista kyytiä oli tämän ratsun laukka. Tyyne-terrieri pysyi vauhdissamme mukana ja kipitti siinä vierellä. Pitkän laukkasuoran päässä vastaan tuli loiva ylämäki jossa Bleesa alkoi hidastaa, ja pysähdyimme odottamaan Nisseä joka myöskin oli alkanut jarrutella jossain parisataa metriä edempänä. Takaisin muiden luo laukattiin sitten sen verran rauhallisempaa vauhtia että pysyimme helposti Nissen kintereillä. Laukkailoittelun jälkeen palasimme patosiltaa ja lumipolkua pitkin takaisin tallille. Onnistuttiin nappaamaan pihassa ryhmäposeerauskuva vaikka Bleesa yrittikin kovasti livistää pois paikalta.

Minä ja Bleesa ensimmäisenä vasemmalta.

Retki oli juuri sitä mitä tällä hetkellä kovasti tarvitsin eli mukavaa rentoutumista, ja viimeistään reipas laukkapätkä karisti arkiset mietteet mielestä. Pitää ehdottomasti päästä käymään täällä taas uudestaan, ehkäpä kesällä kun metsään pääsee vaeltamaan vähän monipuolisemmin ja ehkäpä joku kerta oikein kunnon vauhtireissulle laukkaamaan.