Puhdas rata ja tsemppipalkinto

Kevään ensimmäisissä seurakisoissa ratsunani oli Eetu ja estekorkeutena 70 cm arvostelulla 367.1. Eetu hyppäsi alle yhden radan 50-60 cm luokassa, ja siellä meno näytti niin tasaiselta ja varmalta että kiipesin satulaan varsin luottavaisin mielin vaikka toki pieni kisajännitys kutittelikin mahanpohjassa. Jostain syystä esteet näyttivät kisaradalla pienemmiltä kuin tunnilla samaa korkeutta hypätessä, joten ei ollut paniikkia senkään suhteen. Verryttelyssä hypättiin kaksi kertaa pystyeste (numero 5) vasemmasta laukasta ja kaksi kertaa okseri (numero 2) oikeasta laukasta. Eetu oli hyvin kuulolla ja yhteistyö sen kanssa tuntui pelaavan todella mukavasti, joten verryttelyhypyt sujuivat vaivattoman ja varman oloisesti.

Olimme lähtövuorossa luokan ensimmäisinä, joten pääsimmekin aloittamaan oman suorituksen heti verryttelyn päätyttyä. Radan ensimmäiset viisi estettä sujuivat oikein mallikkaasti ponnistuspaikkojen osuessa melko mukavasti kohdilleen, ja päästiin etenemään hyvässä tasaisessa rytmissä. Kaarteissa sain vähän kannustaa pohkeella ja ääniavuilla eteen, mutta esteitä kohti Eetulla oli sopivasti imua. Ekan esteen jälkeen jouduttiin vaihtamaan laukka ravin kautta, ja taas kakkosesteellä laukka vaihtui vääräksi. Ihmeiden aika ei kuitenkaan ole ohi, sillä heti kolmosesteellä Eetu vaihtoi laukan oma-aloitteisesti takaisin vasemmasta oikeaksi. Näin ollen seuraavassa kaartessa ei tarvinnut rikkoa laukan rytmiä vaan päästiin tasapainoisesti nelosesteelle. Neloselle ja vitoselle ajauduttiin hiukan turhan lähelle niin että viimeisellä askeleella tuli pientä jarrutusta, mutta sujuvilla hypyillä ylittyivät nämäkin esteet. Kutoselle kääntäminen tuli ehkä turhan paljon sisäohjasta ja ponnistuspaikka ajautui juureen, mutta yli mentiin tästäkin ilman suurempia ongelmia. Näin perusrata oli päätöksessä ja jatkoimme suoraan toiseen vaiheeseen, jonka ensimmäiselle esteelle olikin kenties radan hankalin tie eli kaareva suhteutettu linja ja tietenkin oikeassa laukassa. Eetu oli kutosesteen jälkeen odotetusti vasemmassa laukassa, ja kun äkkiä kiskaisin sen kääntymään oikealle kohti seuraavaa estettä lipsahdettiinkin ristilaukalle. Tässä kohtaa olisi varmaan voinut kurvata sinne oikealle vähän vähemmänkin hätiköidysti. Kaarre ja hyppy aaltolankkupystylle toki selvitettiin ristilaukassakin, ja mutta aaltolankun jälkeen otin kyllä ihan tarpeettoman pitkän kaarteen kahdeksannelle esteelle. Kasin jälkeen Eetu korjasi laukan nopeasti ravin kautta mutta ehdin tätä tuskin edes huomaamaan. Ysille hyppy oli hyvä, mutta tästä kympille pitikin taas ratsastaa kaareva kuuden askeleen väli oikessa laukassa (kaareva suhteutettu linja oikeassa laukassa on suunnilleen hankalinta mitä minulle ja Eetulle voi radalla laittaa eteen ja tänään näitä kauhistuksia kuului rataan peräti kaksin kappalein!). Taas putkellettiin esteiden väli ristilaukassa, ja kympin jälkeen ajauduttiin jo toistamiseen aivan liian laajaan kaarteeseen. Tasaisen varmasti etenimme kuitenkin vielä viimeiselle esteelle ja sen yli, ja näin olimme onnellisesti maalissa puhtaan radan suorittaneina.

Sievä hyppy radan ensimmäiselle esteelle.

Este numero 7 eli toisen vaiheen aloituseste. Kunnon puristus polvilla niin että pohkeet varmasti heilahtaa taaksepäin...

Este numero 9, ja taas pohkeet lentelee mihin sattuu.

Olin suoritukseen varsin tyytyväinen, sillä meno tuntui oikein varmalta ja suorastaan helpolta. Puhdas suoritus oli ollut tavoitteeni ja sen saavuttamisessa ei ollut mitään ongelmia. Kyllä Eetu vaan on kaikessa luotettavuudessaan paras kisakaveri mitä kuvitella saattaa. Toisen vaiheen aikamme ei neljän ratsukon luokassa yltänyt ruusukesijoille, vaan jäimme toiseksi sijoittuneesta kaksi sekuntia ja luokan voittaneista Annesta ja Perasta noin kuusi sekuntia. Kakkossijaan olisi ehkä ollut ihan realistiset mahdollisuudet jos olisin ollut paremmin hereillä kääntämässä heti esteiden jälkeen tai jopa päällä sen sijaan että ajauduttiin ratkaisevissa kaarteissa jonnekin maata kiertävälle radalle tuhlaamaan sekunteja. En toisaalta ollut ruusukkeesta missään vaiheessa haaveillutkaan sillä tiesin kanssakilpailijat jo ennakolta nopeiksi uusintaratsukoiksi, ja kun näin ollen olin varustautunut jäämään palkinnotta puhtaastakin radasta huolimatta ei tämä kelpo suorituksen jälkeen harmittanut lainkaan. Oli kuitenkin kivaa että minut valittiin luokassa tsemppipalkinnon saajaksi, joten pääsin kuin pääsinkin palkintojenjakoon pokkaamaan tavarapalkinnon (hiusharja). Kisapäivästä jäi kaikin puolin oikein hyvä mieli, ja nyt saankin sitten pähkäillä jätänkö kevään osalta estekisailut tähän vai lähdenkö vielä jollakin ratsulla kokeilemaan hurjaa 70-80 cm rataa toukokuun kisoissa.



Kuvista kiitokset Noora-Marialle!