Istumalla laukka pakettiin

Jo toisen kerran peräkkäin kuvittelin ohjelmassa olevan kavalettitunti vaikka olikin sitten koulua. Tämänkertaisella ratsulla eli Rappenilla toki paljon mieluummin meninkin koulua.

Alkuun ravattiin hetki molempiin suuntiin ennen kuin siirryttiin päivän varsinaiseen harjoitukseen joka sisälsi vain käyntiä ja laukkaa. Ympyröillä ravatessa sain Rappea vähän pyöristymäänkin, mutta ongelmana oli vinous joka näkyi oikealle asettamisen vaikeutena sekä vasemmassa kierroksessa kaulan ylitaipumisena myötäasetukseen ja ulkolavan karkaamisena. Vasemmassa kierroksessa ope kehottikin hakemaan hevosen etu- ja takaosan samalle ympyrän uralle kääntämällä etuosaa paremmin ulkopohkeesta, sillä tähän suuntaan Rappe pyrki liikkumaan kahdella uralla takaosaa sisemmäs liiraten.

Raviverryttelyn jälkeen alettiin työstää kuviota johon kuului kääntäminen käynnissä pituushalkaisijalle, pohkeenväistö uralle suunnilleen pitkän sivun keskipisteeseen missä nostettiin laukka ja pyöräytettiin keskiympyrä laukassa palaten uralla ravin kautta käyntiin. Rappe väisti pohjetta kuuliaisesti molempiin suuntiin, mutta väistöihin tuli aina sen verran jännittyneisyyttä että pyöreys ei säilynyt. Oikean pohkeen väistö oli luontevampaa ja helpompaa ratsastaa, mutta näinhän se meikäläisellä tuppaa olemaan ihan hevosesta riippumatta. Väistötehtävä auttoi ratsastamaan pohkeet paremmin läpi niin ettei Rappe sitten laukassakaan kaatunut niin pahasti oikeaa pohjetta vasten kuin yleensä.

Ensimmäisenä vuorossa oli vasen laukka, joka käsittääkseni on Rappenilla se parempi laukka. Aika nelitahtista rytyytystä laukka tuntui alkuun olevan, vaikka Rappe kyllä hakeutui pyöreään (mutta etupainoiseen) muotoon. Ope ohjeisti tasapainottamaan ja rauhoittamaan laukkaa istumalla pystymmässä ja keskivartalosta jämäkkänä sen sijaan että lähtee hevosen mukaan etukönöilemään. Omaa kroppaa ryhdistämällä sainkin heti myös Rapen liikkumaan maltillisemman ja vähemmän etupainoisen oloisena, eli sain suorastaan yllättävän hyvin pidettyä laukan paketissa istunnan avulla ja kontrolloimalla ohjalla etuosaa niin ettei Rappe päässyt sukeltamaan liian matalaksi. Pohkeidenkin kanssa sai toki olla hereillä, sillä Rappe tuppasi vähän ennakoimaan siirtymisiä niin että uraa kohti tultaessa yritti usein tarjota kiitoraville tipahtamista. Pätkiä mentiin ihan kelpo laukkaa, mutta koko ajan sai kyllä tehdä töitä ja olla tarkkana kaikkien apujen kanssa ettei laukka päässyt leviämään. Oikeassa laukassa niksit oli samat, mutta mielestäni tähän suuntaan laukka jäi nelitahtisemman oloiseksi.

Raviinsiirtymisten kanssa jäätiin vielä vähän vaiheeseen, sillä tavoilleen uskollisesti Rappe käsitti siirtymisen tarkoittavan kiitoraville valahtamista. Tässäkin kohtaa ope kehotti pitämään istunnan jämäkkänä ja istumaan siirtymiseen oikein tiiviisti alas. Raville paluu onnistui kyllä rauhallisemmin ja tasapainoisemmin silloin kun onnistuin näitä ohjeita noudattamaan, mutta lisäksi vaadittiin oikein napakka pidäte ohjalla kertomaan Rapelle että nyt ei kaahailla mihinkään. Ei mitään pehmeimpiä ja kauneimpia siirtymisiä siis, mutta näin päästiin jatkamaan ravissa melko pian rauhallisesti ja tasapainoisesti niin että jo ennen seuraavaa kulmaa hevonen oli taas täysin kontrollissa ja pyöreänä. Jos vaan annoin Rapen ajautua raviin ilman reilumpaa pidätettä oli meno vielä pitkän sivun lopussakin aika holtitonta porhallusta. 

Tunti päättyi vielä työskentelyyn ravissa molempiin suuntiin. Rappe liikkui tässä vaiheessa pyöreänä ja rennon oloisena, ja ope kehuikin että hevonen näytti mukavan luottavaiselta. Oikeaan kierrokseen oli edelleen pientä kinaa asetuksen kanssa, mutta vasemmassa kierroksessa Rappe oli mukavuusalueellaan saadessaan asettua vasemmalle tasaisella oikean ohjan tuella. Suoruuteen jäi siis vielä parantamisen varaa, mutta mielestäni oikea lapa oli kuitenkin jo vähän paremmin kontrollissa kuin alkutunnista.

Kokonaisuudessaan ihan mukava tunti, ja paras mitä olen Rapella mennyt pitkään aikaan. Yhteistyöni Rapen kanssa on aina ollut varsin vaihtelevaa, mutta tämä kerta kuului niiden paremmin sujuneiden Rappe-tuntien sarjaan. Open palaute tunnin jälkeen oli että istuin nyt aika rauhallisesti ja hyvin ilman ylimääräisiä heilumisia, ja tokihan sitä kontrastia tässä suhteessa on kun vertaa siihen miltä ratsastukseni näyttää Jussin satulassa. Tasaisemmin liikkuvalla ja kapearunkoisemmalla Rapella nyt vaan on niin paljon helpompi istua nätisti, ja tunnin aikana jossain vaiheessa fiilistelinkin sitä että sain lonkat riittävästi auki ja polven ja reiden irti satulasta. Toki pidemmän aikavälin tavoitteeni on oppia istumaan niillä mittasuhteiltaan hankalammillakin hevosilla.