Apua, tässä ei ole automaattivaihdetta

Taas luulin meneväni kavalettitunnille mutta olikin sitten estetunti. Sain Elmon ja vähän mietiskelin että mitähän tästä oikein tulee, sillä Elmon kanssa on välillä ollut haastetta ihan sileällä laukkaamisessakin. Näppärästihän Elmo kyllä hyppää jos on tarpeeksi osaava kuski kyydissä, mutta omien rahkeiden riittävyys se tässä epäilyttikin.

Verryteltiin hetki ravissa ja laukassa perusapuja testaillen. Elmo oli aika lailla oma itsensä, eli tahmea pohkeelle mutta pyöristyi helposti kunhan vaan liikkeessä oli tarpeeksi aktiivisuutta. Laukka tuntui pysyvän aiempaa paremmin yllä, mutta ope kaipaili askeleeseen vielä lisää nopeutta. Fiksuinta olisikin varmasti ollut topakasti ratsastaa jo tässä vaiheessa laukkaan lisää terävyyttä eikä tyytyä leppoisaan ja "ihan kivaan" höntsäilyyn.

Hypyt aloitettiin kavalettitehtävällä, mikä olikin hyvä tapa päästä hieman tutustumaan Elmon esteominaisuuksiin. Tultiin kolme hyppykierrosta kolmen kavaletin suoraa linjaa, joka sisälsi yhden sekä kahden askeleen välit. Elmolla oli aika hyvin imua sisään linjalle niin ettei sitä tarvinnut enää puomeja kohti käskeä eteen, mutta suoruutta sai lähestymisessä kyllä tarkkailla kovasti. Ponnistuspaikka enimmäiselle kavaletille ei sattunut ihan nappiin, ja kuvittelin Elmon ottavan vielä pikkuaskeleen puomin eteen. Elmo kuitenkin tykkäsi mieluummin venyttää kauempaa, ja tämä taipumus pääsi alkuun vähän yllättämään. Seuraavilla kierroksilla toistui sama, mutta olin nyt jo hieman paremmin valmistautunut siihen että Elmo voikin hyppätä siitä mihin Eetu tai Potter tikkaisi vielä yhden miniaskeleen. Kunhan vaan onnistuin olemaan mukana juonessa ensimmäisellä kavaletilla niin loppulinja sujui ihan nätisti, joskin aina hieman vasemmalle valuen. Viimeisellä kierroksella tuli jopa kehuja hyvästä istunnasta linjan aikana.

Seuraavaksi hypeltiin pari kierrosta yksittäistä pikkupystyä lävistäjällä vaihtaen laukkaa vasemmasta oikeaan. Nyt tiesin odottaa Elmon hypyn lähtevän paikasta joka näytti omaan silmään olevan hiukan kaukana, joten tämä tehtävä onnistui meiltä varsin asiallisesti. Elmo vaihtoi jopa hienosti laukan hypyn aikana. Ope tuumasi että Elmo hyppää sen näköisenä että tällaiset pikkurisut on sille ihan lastenleikkiä.

Lävistäjätehtävän jälkeen tultiin 21 metrin suoraa linjaa (kuvassa 2-3) tavoitteena kuusi laukka-askelta. Ajauduttiin sisäänhypyn jälkeen vasemmalle, ja okserille lähestyminen tapahtui mutkitellen jolloin kuusi askelta ei riittänyt vaan esteen eteen piti tikata seitsemäs ja hyppy oli aika epämääräinen pomppu melkein paikaltaan. Ohjeena oli että enemmän vaan kierroksia laukkaan ja välissä rohkeasti eteen niin kyllä se kuusi menee helposti. Seuraavalla kierroksella puolestaan sisäänhyppy jäi pieneksi Elmon jarrutellessa esteen eteen viimeisen askeleen, mutta ratsastin nyt välissä eteen sen verran tarmokkaasti että okserille päästiin kuudella askeleella ponnistuspaikan jäädessä tosin vielä hitusen kauas.

Seuraavaksi tultiinkin jo päivän ratatehtävä (kuvassa 1-7). Korkeutta oli max 60 cm ja hyvä niin. Vielä ensimmäiselle esteelle tultiin ihan kohtuullisen sujuvassa tempossa, mutta sen jälkeen alkoivat hankaluudet. Kaarteessa ykköseltä linjalle Elmo oli puskemassa voimakkaasti sisään, ja kinastelu reitistä söi laukkaa pois. Linja rämmittiin huonoilla pikkuhypyillä hitaasta laukasta, ja neloselle päädyn kautta kaartaessa Elmo veti päätä alas ja kuskia etukenoon. Tästä etupainoisesta kyntämisestä Elmo sitten kompuroikin melkein nenälleen pohjan hieman upottaessa jalan alta, ja katsoin parhaaksi kääntää ympyrän ennen neloselle jatkamista jotta pääsimme molemmat ensin tasapainoon. Laukka oli edelleen aivan liian hidasta, ja taas otettiin huono hyppy esteen juuresta. Kaareva linja vitoselle putkellettiin väärää tai ristilaukkaa, ja tiekin meni ihan mutkaiseksi ja vinoksi. Elmo totesi ettei tässä ole mitään järkeä ja juoksi vasemmalta esteen ohi. Uudella yrityksellä mentiin yli vaikka vasemmalle oli edelleen tunkua. Kaarteessa mentiin taas päätä alas vetäen, ja kutoselle ei laukkaa ollut paljon jäljellä. Yli räpellettiin silti. Laukka ei ollut sen oloista että okserista olisi menty kovin kauniisti yli, joten sisu meni kaulaan ja otin ponin seis. Jatkettiin tästä uudella yrityksellä kaarevalle linjalle kutosesta aloittaen, ja hengissä selvittiin esteiden yli mutta riittämättömässä laukassa ja mutkitellen. Olipahan siis aikamoinen pohjanoteeraus koko suoritus. Open palaute oli että laukka pitää vaan saada paljon paljon sujuvammaksi niin jää mutkittelut pois ja hypyt on helpompia. Jotenkin Elmon laukka tuntui selkään paljon paremmin etenevältä kuin se todellisuudessa oli, joten en vaan sitten rohjennut käskeä sitä riittävästi eteen. Esteen edessä kyllä huomasi että nytpä muuten tulee hyppy lähes paikaltaan mutta siinä vaiheessa tietysti oli jo myöhäistä.

Onneksi saatiin lopuksi tulla vielä kolmen esteen pätkä (4-6) uusintana.Vahingosta viisastuneena kannustin Elmoa sujuvampaan laukkaan, ja näpäytys raipalla pari askelta ennen ensimmäistä estettä siivitti Elmo reippaasti kohti estettä ja sujuvaan hyppyyn. Kaarevan linjan tie jäi taas hieman epämääräiseksi, mutta olin hereillä kertomassa vasemmalla pohkeella sekä vasemmassa kädessä olevalla raipalla että ohi ei mennä. Parempi hyppy nyt tähänkin kuin edelliskierroksella, mutta alas tultiin väärässä laukassa. Kaarteessa oli sellainen olo että kohta mennään kyljelleen kun poni suti väärää laukkaa päätä alas painaen ja kuskia irti satulasta kiskoen. Lävistäjäesteelle tultiin sitten ristilaukassa, mutta päätin että nyt ei nynnyillä vaan kyllä tuo pikkueste menee näinkin ja menihän se. Sen verran oli energiaa laukassa että hyppy ei ollut ihan kamala, ja esteen jälkeenkin Elmo oli vielä sen verran hyvällä pöhinällä menossa että jarrutusmatka meni aika pitkäksi. Vaikkei tämäkään vielä mallisuoritus ollut niin huomattavaa parannusta aiempaan rataan ja laukassa oli jo paljon parempi energia kunhan vaan hoksasin sitä ponilta vaatia.

Vaikka tunnin alussa ja lopussa esitimme sujuvampaakin tekemistä niin ratatehtävän notkahdus jätti tunnista epäonnistumisen maun. Tässä se ratsastustaito testataan kun alla ei olekaan Eetun kaltainen automaattivaihteistettu otus joka itsestään liikkuu sopivassa tempossa mutkittelematta eteenpäin, ja en kyllä nyt mielestäni tätä testiä oikein läpäissyt. Jäin liikaa varomaan Elmon edesottamuksia, ja siksi en ajoissa hoksannut lähteä ratsastamaan reippaasti eteen. Sinänsä Elmossa on oikein kivan esteponin ainekset olemassa, sillä hypätähän se osaa ja varman oloisesti menee kunhan vaan kuski tuo sen esteelle edes jotenkuten järkevästi. Haluan kyllä päästä ottamaan Elmolla vielä uudenkin yrityksen estetunnilla, sillä uskoisin sen kanssa olevan oikein kiva hypätä kunhan yhteistyötä tästä hioo.