Yllättävän sujuvaa hyppäämistä

Ennen sunnuntain kisoja päästiin vielä kertaalleen hyppäämään. Kisaratsuksi sain toivomani Eetun, mutta koska Eetu oli tänään kevyemmän päivän tarpeessa en päässyt enää sen kanssa viime hetken estetreeneihin varmuutta hakemaan. Sen sijaan sain tunnille tällä kertaa Potterin, jolla toki halusinkin päästä joku kerta hyppäämään mutta olin aika epäileväinen tunnin onnistumisen (ja oman satulassapysymisen) suhteen. Viimeksi Potterilla hypätessäni kun en saanut hevosta oikein millään käynnistymään, ja tämän seurauksena esteiden yli kiivettiin hyvin hankalilla pompuilla aivan juuresta niin että matalista korkeuksista huolimatta horjahtelin ja keikahtelin kyydissä miten sattuu. Ehdinkin jo tuolloin päätellä ettei minusta olisi Potterilla hyppääjäksi, mutta onneksi sain nyt tilanteen uudelleen arvioitavaksi.

Jo alkuverryttelyssä totesin Potterin olevan tänään reippaammalla päällä. Laukassa oli hauskaa humputella menemään kevyessä istunnassa, ja Potter lähti pyynnöstä hyvin eteen. Ei ollut lainkaan samanlaista tahmailua kuin viimeksi. Verryttelyhyppynä tultiin kaksi kertaa putkeen pientä ristikkoa. Open ohjeen mukaisesti pysyttelin koko ajan enemmän tai vähemmän kevyessä istunnassa, estettä kohti hieman lähemmäs hevosta istuen. Potteria sai kyllä muistaa aktivoida, mutta laukassa oli kuitenkin ihan hyvä energia ja ristikko ylittyi sujuvasti hyvästä ponnistuspaikasta. Tällaisissa hypyissä ei myöskään ollut mitään ongelmaa olla mukana toisin kuin niissä tahmalaukasta tehdyissä hitaissa pompuissa. Yhtä sujuvasti ylittyi myös toisen suunnan verryttelyesteenä hypätty pieni pysty, ja aloin ounastella ettei tunti ehkä olisikaan täyskatastrofi.

Seuraavaksi hypättiin 6-7 askeleen linja (piirroksessa esteet 2-3) sekä tämän perään lävistäjällä yhden askeleen sarja. Sisäänhyppy linjalle oli ihan onnistunut Potterin tullessa esteelle suhteellisen hyvin rullaavaa laukkaa ja venyttäessä yli asiallisesta ponnistuspaikasta. Linjan jälkimmäiselle osalle eli okserille ei kuusi askelta riittänyt, joten Potter otti esteen eteen seitsemännen pikkuaskeleen ja pomppasi yli hyvin hitaasta vauhdista. Tämä hyppy oli sitä vaikeampaa kategoriaa, joten kellahdin alastulossa eteenpäin ja kantapäät tuntuivat nousevan ainakin 20 cm ylöspäin. Videolla ei näytä läheskään niin pahalta vaikka itsestä kyllä tuntui että kippaan sieltä nokalleni maahan asti. Potter kuitenkin jatkoi tasaista vauhtiaan oikeaan suuntaan, ja kaarteessa pyrin taas hoputtamaan lisää kierroksia laukkaan. Sarjalle tultiin sisään ihan hyvällä hypyllä, mutta vauhti hidastui siinä määrin että väli jäi hiukan pitkäksi ja Potter joutui kiskaisemaan kakkososalle sen verran paikoiltaan että taas keikahdin hypyssä nokalleni. Taisin tässä vaiheessa päivitellä ääneen jotain tyyliin "ei täällä kestä kyydissä". Open ohje oli ratsastaa myös sarjavälissä napakasti pohkeesta eteen jotta Potter lähtisi sujuvammin kohti toista osaa. Tultiin samaa pätkää vielä toinen kierros, ja nyt sain Potterin venymään eteen niin että suora linja hurahti kuudella askeleella ja okserille Potter innostui venyttämään oikein pitkän hypyn. Ihan oppikirjan mukaisesti en tässä pitkähkössäkään hypyssä onnistunut olemaan mukana vaan hieman vielä horjahdin etukenoon. Myös sarja oli nyt sujuvampi, ja pääsin myös kakkososalle hyppyyn mukaan ilman keikahduksia. Pikkuhiljaa alkoi vaikuttaa siltä että olin pääsemässä kärryille siitä kuinka Potterin hypyissä pysytellään kyydissä.

Seuraavaksi otettiin yksittäishyppynä pitkästä aikaa esiinkaivettu noppamuuri. Potter tietysti vähät välitti siitä mikä laatikko edessä on ja hyppäsi varmasti muurin yli. Ekalla kierroksella ajauduttiin pohjaan, mutta toisella yrityksellä saatiin jo nätti hyppy kauempaa. Tämän jälkeen vuorossa olikin päivän rataharjoitus (esteet 1-6), joka hypättiin enimmäkseen 65-70 cm korkeudessa ensimmäisen esteen ollessa hieman matalampi. Rata alkoi hiukan nihkeästi kun ponnistuspaikat ajautuivat juureen sekä ykköselle että kakkoselle. Tässä ei kuitenkaan ollut nyt isompaa ongelmaa kun se mystinen palikka oli loksahtanut selkäytimessä paikoilleen niin että osasin myös tällaisissa hypyissä olla kippaamatta painopistettä eteen hevosen kaulalle. Väli kolmoselle ei onnistunut kuuteen askeleeseen, vaan taas jarruteltiin okserin eteen vielä pikkuaskel mukaan ja ehdin vauhdin hidastuessa esteen edessä todeta että tästä hypystä en selviä. Vaan vielä mitä, ei siinä mitään horjahdeltu ja keikahdeltu vaikka hyppy olikin sitä epämukavampaa laatua. Loppurata onnistuikin sitten varsin näppärästi, ja etenkin seitsemän askeleen linja pikkupystyltä noppamuurille oli oikein sujuva ja hyvä.

Lopuksi saatiin kukin hypätä vielä jokin tehtävistä oman valinnan mukaan, ja valitsin tietysti pysty-okseri-linjan joka oli radalla ollut heikoin osuutemme. En kuitenkaan saanut Potteria nyt riittävän sujuvaan laukkaan, vaan molemmille osille ajauduttiin melko juureen ja askelmäärä oli edelleen se seitsemän. Saatiin vielä uusintayritys heti putkeen, ja pitkällä sivulla usutin laukkaan lisää kierroksia. Pääty kaarrettin reippaassa laukassa ja näillä vauhdeilla sujahdettiin sisään linjalle hyvällä pitkällä hypyllä. Välissä kannustin Potteria vielä pohkeella ja runsailla ääniavuilla säilyttämään saman energian, ja niin hyvin Potter intoutui tähän vastaamaan että kuusi askelta meinasi käydä jo melkeinpä ahtaaksi (huomatkaa videon ääniraidalta myös Annen kannustukset ja eläytymiset!). Tässä vaiheessa pääsin kokemaan vielä lisää ahaa-elämyksiä kun tajusin että näin tosiaan Potteria voi ja pitää esteillä ratsastaa eli sopivalla hulabaloo-meiningillä. Aika huoletonta on hyppääminen kun voi vaan leijailla koko ajan kevyessä istunnassa ja usuttaa hevosta vauhtiin kohti estettä stressaamatta ponnistuspaikoista ja luottaen että yli mennään joka tapauksessa.

Olin totta kai hurjan tyytyväinen siihen että vastoin ennakko-odotuksiani osasin Potterilla hypätä ilman isompia kompurointeja. Jonkinlainen alitajuinen oivallus hyppyyn mukautumisesta tosiaan osui sinne tunnin alkupuoliskolle ja sen jälkeen eivät pomppuhypytkään tuottaneet ongelmia. Kun vielä Potter liikkui tänään ihan kohtalaisen hyvin eteen niin pääsin omakohtaisesti toteamaan sen että tämän hevosen kanssa homma helpottuu heti kun vaan löytyy riittävä laukka. Tähän tilanteeseen kun pääsee niin Potterhan on kaikessa varmuudessaan yksinkertaisesti loistava hyppykaveri.