Koulukisat odotettua paremmalla menestyksellä

Sunnuntaiaamun ohjelmassa oli kisastartti Jussin kanssa luokassa Helppo B:0. Luokka oli avoin oman seuran tuntiratsukoille, ja tässä sarjassa kisaili kuusi ratsukkoa mukaanlukien Anne ja Lore. Tämänkertainen tuomari oli minulle uusi tuttavuus, jonka arvosteltavaksi olikin oikein mielenkiintoista päästä kun kaikki aiemmat kisamme Jussin kanssa olemme menneet yhden ja saman henkilön tuomaroimana. Palellutin itseni sihteerinä aamun ensimmäisessä luokassa (pyörällä hikoillen tallille ja sitten pakkaseen istumaan maneesiin, ei kovin hyvä idea), ja Jussi puolestaan meni yhden radan alle ennen kuin oli minun vuoroni kiivetä satulaan. Totesin että tällä kertaa ei havaittavissa ollut minkäänlaista kisajännitystä.

Verryttelyaikaa meillä oli kolmen edeltävän ratsukon suoristusten ajan eli varsin sopivasti. Verryteltiin ensin vasempaan kierrokseen, ja Jussi oli alkuun aika jännittynyt ja epätasainen. Oikeaan kierrokseen sen sijaan homma lähti luistamaan, ja mielentilani alkoi muuttua varovaisen toiveikkaaksi. Jussi liikkui kohtalaisen hyvin pohkeen edessä, ja laukkakin tuntui rullaavan ihan mukavasti ja pyöreänä. Omassa ratsastuksessani toki oli pientä ylimääräistä puristusta ja rentouden puutetta kisatilanteesta johtuen, vaikka edelleenkään en myönnä varsinaisesti jännittäneeni. Ennen lähtömerkkiä ehdin vielä testailla aitojen sisällä pari laukannostoa sekä keskiravilävistäjää. Keskiravi ei ottanut irrotakseen vaikka muutoin Jussi liikkuikin edelleen suhteellisen hyvin ja jumimatta. 

Itse suoritus oli mielestäni ehdottomasti paras mitä olen Jussin kanssa tähän asti onnistunut kisoissa esittämään. Analysoidaanpa ensin radan hyvät elementit ja sen jälkeen ne ei niin hyvät sekä suoranaisen kehnot osa-alueet.

Arvostelupöytäkirja

Onnistumiset ja ilonaiheet:

Ei jumituttu radalla vaan Jussi liikkui suhteellisen aktiivisena ja pohkeen edessä. Toki meno olisi voinut olla energisempää ja lennokkaampaakin, mutta verrattuna aikaisempiin täysjumahtamisiin tämä oli erittäin huomattava parannus. Kun radalla ei ollut päähuolenaiheena se millä lihaksilla saan puskettua liimakavioratsun maaliin asti niin pystyi heti keskittymään paremmin huolellisiin teihin ja muihin yksityiskohtiin, ja olihan se nyt vaan kaikinpuolin paljon paljon kivempi ratsastaa ohjelma läpi pohkeeseen reagoivalla hevosella.

Tiet onnistuin tosiaan mielestäni ratsastamaan melko huolellisesti, eikä tällä kertaa tullut huomautuksia esimerkiksi liian suurista volteista.

Keskikäynti ei ollut aivan onnetonta etanointia vaan liikkeessä oli jopa jonkinlaista elastisuutta ja eteenpäinpyrkimystä (verrattuna aiempiin kisaratoihimme siis).

Laukannosto lyhyen sivun keskellä käynnistä oli se tehtävä mikä pelotti etukäteen, sillä viimeksi tämä nosto meni aivan pipariksi Jussin leikkiessä kuuroa niin että laukka nousi lopulta vasta seuraavassa kulmassa. Tunneillakin ovat laukannostot etenkin käynnistä olleet kompastuskivemme. Tänään kuitenkin Jussilla oli eteenpäinpyrkimystä siinä määrin että nostohan napsahti kohdilleen oikein näppärästi ja oikeaan pisteeseen. Tässä kohtaa en malttanut olla hihkaisematta ihan hiljaa itsekseni "jes". Nosto olikin tuomarin silmissä peräti seiskan arvoinen.

Keskilaukkalävistäjät olivat kenties ratamme parhainta antia. Jussi lähti ihanan tarmokkaasti eteen, mutta uralle ja raviinsiirtymiseen päästiin kuitenkin ihan tasapainoisesti. Ekasta keskilaukasta saimmekin seiskan, ja luultavasti myös toinen keskilaukka olisi ollut seiskan arvoinen mikäli Jussi ei olisi oikaissut kulmaa ennen lävistäjää.

Näihin jäi parantamisen varaa:

Ennen kaikkea oma istunta. Video on jälleen suhteellisen kamalaa katsottavaa kun pohkeet vispaavat harjoitusravissa aivan holtittomasti. Pitäisin tottakai pohkeet hiljaa jos osaisin, mutta valitettavasti tämän asian korjaaminen ei onnistu pelkällä tahdonvoimalla vaan vaatii aikamoista työstämistä useiden eri istuntapalikoiden osalta. Tuomari kommentoikin pöytäkirjaan että reidet pitäisi saada rentoutettua ja näin antaa hevoselle tilaa irtonaisempaan liikkumiseen. Lohduttaudun sillä että vaikka pohkeet lepattavatkin harjoitusravissa niin kyllä ne heiluu hevosen kyljistä irti enkä siis töki hevosta joka askeleella kannuksilla. Kyllä vaan Jussikin asiaa protestoisi jos moista esiintyisi. Myös ylävartalo ja kädet näyttävät olevan liiaksi liikeellä. Nämä heilumisongelmat tuntuvat aina erityisesti korostuvan Jussilla ratsastaessani, mihin pidän yhtenä syynä Jussin rungon leveyttä mikä estää minua saamasta lonkkia riittävän auki ja reisiä ja polvia irti satulasta.

Keskiravit jäivät hyvin vaisuiksi yritelmiksi. Kutoset saatiin kuitenkin molemmista. Ehkäpä satulassa istuen ratsastettu keskiravi vain lisää heilumistani ja puristamistani siinä määrin ettei Jussi viitsi pahemmin venyttää.

Keskikäynnissäkin alapohje heiluu rumasti edestakaisin. Ajattelin käynnin aikana että onpa hyvä kun Jussi etenee itse ja voin pitää pohkeen hiljaa tuuppimatta hevosta eteen, joten MITÄ IHMETTÄ se pohje oikein hommaa???

Jussi liikkui kyllä suhteellisen tasaisessa pyöreässä muodossa, mutta monin paikoin liian pitkänä ja matalana. Selkään meno tuntui ryhdikkäämmältä ja hevonen lyhyemmältä kuin mitä video sitten paljasti. Ohjia pidin kautta linjan liian pitkinä antaen Jussin nimenomaan valua liian pitkään muotoon. Etenkin lopputervehdykseen pituushalkaisijalla ravatessamme Jussi painui aaalaaas ja luultavasti kuolaimen alle, ja tästä etupainoisesta könöstä Jussi olikin kompuroida nenälleen pysähdykseen tullessamme.

Pysähdys ensimmäisen keskilaukan jälkeen myöhästyi pisteestä Jussin hieman jyrätessä siirtymisen jälkeen. Näin ollen sekä pysähdys että peruutus tulivat turhan vahvasti kädellä. Pysähdyksessä vilkaisin alaviistoon ja totesin että pahus vie siellä se L-kirjain on, pari metriä taakse siitä missä seisoimme. Peruutuskin oli aika jännittynyt ja rauhaton, vaikka yleensä peruutus on Jussin bravuuri. 

--

Heti suorituksen jälkeen olin melko tyytyväinen rataamme, päällimmäisenä riemu siitä että pahimmat jumit vältettiin ja laukkakin nousi täysin ongelmitta. En kuitenkaan osannut odottaa ihan niin korkeita pisteitä kuin mitä saimme, sillä tuloksemme oli peräti 62.0%! Ei lainkaan hullummat pisteet helppo B -tason ohjelmasta. Vielä yllättävämpää oli se että sijoituimme luokassa ruusukkeille asti eli toiseksi. En ollut sijoituksesta osannut edes haaveilla, sillä luokassa oli monta todella hyvää ratsukkoa joita vastaan en etukäteen kuvitellut meillä olevan mitään mahdollisuuksia.

"Ooh, ruusuke!"

Koska olimme startanneet luokan toiseksi viimeisenä pääsin oikein hevosella palkintojenjakoon. Jussi hauskuutti palkintojenjaossa ravistelemalla ruusukkeen saman tien irti suitsistaan ja katselemalla sitten hölmistyneenä että mikäs se tuohon tipahti. Tuomari kiinnitti ruusukkeen takaisin ja nyt Jussi antoi sen olla. Laukattiin ihan pieni ja rauhallinen kunniakierros ja sitten Jussi pääsi ansaitusti nauttimaan lounastaan sekä ulos tarhaan. Kyllä se vaan tänään hoiti oman osuutensa todella hienosti.