Mihin se liike taas katosi?

Seuramme toiset ja viimeiset koulukisat tälle keväälle päästiin menemään ulkokentällä. Nämä olivatkin minulle ensimmäiset ulkokisat Jussin kanssa. Luokkamme oli Helppo B:0, ja tavoitteena oli tehdä vähintään yhtä hyvä suoritus kuin viime kisoissa, mieluiten vielä korrektimmassa muodossa ja vähemmän kuolaimen alla. Jussi meni alle yhden radan helpommassa luokassa ja näytti kovin laiskalta ja hitaalta tänään. Niinpä olin varautunut siihen että verryttelyssä se olisi heräteltävä liikkumaan reippaasti eteen.

Verryttely ratsastettiin maneesissa, ja varasin aikaa ihan reilusti niin että ehdin ensin venytellä alkukäynnin aikana omat lonkkani ja sen jälkeen ratsastaa Jussin liikkeen toimivaksi. Jussilla ei todellakaan ollut mikään kaikista reippain päivä, mutta verryttelyn aikana se ei kuitenkaan varsinaisesti juminut. Silti taisi päästä käymään niin että sorruin liialliseen liikkeen ylläpitämiseen pohjeavuilla ja raipalla sen sijaan että hevonen olisi itse pyrkinyt eteen. Tavoitteeni oli avata liikettä ratsastamalla niin ravissa kuin laukassakin reippaasti eteen askelta pidentäen ja antaa Jussin aluksi mennä pidemmässä muodossa. Suunnitelma vaikutti toimivan ihan hyvin, sillä alun töksöttävä ravi pehmeni verryttelyn myötä joustavan ja letkeän oloiseksi liikkeeksi jossa oli helppo istua. Muotokin pysyi aika ryhdikkäänä ja lyhyenä, vaikkakin painui usein liian syväksi. Vasen laukka rullasi oikein mukavan oloisesti. Kohtalokkaaksi virheeksi taisi vaan koitua se että hämäännyin Jussin liikkuessa "ihan mukavasti" kuvittelemaan että homma toimii. Mitä sen sijaan olisi tarvittu olisi ollut todellinen herkistäminen pohjeavuille ja hevosen herättely esimerkiksi nopeilla siirtymillä sen sijaan että puksuteltiin mukavuusalueellamme samassa askellajissa.

Edellisen ratsukon aloittaessa vuoronsa siirryimme kentän päätyyn odottelualueelle. Tilaa oli tässä vain hyvin kapea kaistale jossa ei paljon eteen mahtunut ratsastamaan, vaan hissuteltiin miniravia ja jumittiin käynnissä. Tämä odotteluaika varmasti tappoi Jussilta viimeisenkin eteenpäinpyrkimyksen, ja raippakaan ei enää tällä valmistautumisalueella ollut mukana. Kun sitten päästiin radalle valmistautumaan suoritukseen tuntui Jussi hyytyvän niille sijoilleen ja tiesin mitä tuleman piti. Ennen lähtömerkkiä yritin vielä herätellä Jussia eteen pienellä laukkapätkällä sekä kevyttä ravia eteen ratsastamalla. Jussi jäi kuitenkin pahasti pohkeen taakse, ja muotokin valahti edestä pitkäksi ja matalaksi pilkkimiseksi. Eipä siinä muu auttanut kuin aloittaa suoritus näistä lähtökohdista, vaikka edessä oleva urakka puskea hevonen radan läpi tuntui lähes toivottomalta.

Koko suoritustamme leimasi siis alusta loppuun liikkumisen nihkeys ja hitaus pohkeelle. Keskiraveja ei Jussilta irronnut pätkän vertaa, vaan ainoa reaktio pohkeeseen oli hännän huiskinta. Ravivoltit ja kolmikaarisen kiemuran sain ratsastettua teiden puolesta ihan huolellisesti, mutta ravista puuttui kaikki aktiivisuus ja lennokkuus ja hevonen pilkki matalalla kaulalla kuolaimen alla. Kolmen askeleen käyntisiirtymisen jälkeen jouduin käyttämään kannusta aika reilusti ennen kuin sain Jussin viiveellä takaisin raviin.

"Keskiravi" eli askel ei pitene mihinkään suuntaan. Mutta huomatkaa istunta!

Kuvissa näyttää ihan kivalta kun ei näy miten hitaasti mennään.

Keskikäynnissä Jussi painui jos mahdollista vieläkin matalammaksi ja niskasta linkkuun, ja pelkäsin etten saisi sitä käynnistä enää mitenkään nostamaan laukkaa. Laukka kuitenkin nousi, vaikkakin hieman hitaasti ja tahmeasti. Oikeassa laukassa puskeminen jatkui, ja keskilaukkalävistäjälle ei juuri saatu askeleeseen eroa. Peruutuksessa mentiin vinoon ja sen jälkeen raviin päästiin vasta monen käyntiaskeleen kautta. Vasen laukka oli kenties ohjelman paras osuus, Jussi liikkui ehkä aavistuksen sujuvammin eteen ja itseäni helpotti tieto siitä että ohjelma olisi pian päätöksessä. Viimeiseen keskilaukkaan sain Jussin reagoimaan hieman eteen, ja saatiin tästä lävistäjästä jo peräti kuutonen. Lopputervehdykseen ravattiin vähän reippaammin, mutta Jussi yritti kovasti ennakoida pysähdystä ja pysähtyi lopulta vinoon. Selvittiinhän sitä taas tämäkin urakka läpi, mutta ei voi sanoa että radalla olosta olisi tänään päässyt nauttimaan.

Käynnissä pilkittiin kuolaimen alla (kuten suurin osa ohjelmasta muutenkin).

Vasen laukka oli radan parasta antia.

Lopputervehdykseen tultiin aavistuksen sujuvammassa ravissa.

Kyllä tämä vaan oli varsin onneton suoritus, ja huomattava notkahdus verrattuna viime kisojen rataan. Pisteitä saimme 59,6 %:n edestä, ja tuomarin palaute koski lähinnä sitä että liikkumiseen olisi tarvittu paljon lisää energisyyttä, irtonaisuutta ja venyvyyttä. Siinäpä se tiivistettynä olikin mikä tänään oli pielessä. Tällaisia ongelmiahan meillä on Jussin kanssa kisoissa perinteisesti ollut, ja oikeastaan olemme menneet kautta aikain vain kaksi sellaista rataa joissa Jussi on liikkunut hyvin ja olen voinut olla menoon tyytyväinen. Näitä hyytymisiä on sitten puolestaan nähty huomattavasti useammin, mutta ehdin turhan optimistisesti ajatella että pahimmista jumittumisista olisi Jussin kanssa päästy jo yli. Petollista on se että verryttelyssä Jussi tuntuu menevän ihan hyvin ja jumittamatta, mutta kaikki liike katoaa ja pohkeeseen reagointi lakkaa sillä hetkellä kun siirrymme kisaradalle. Ensi kerralla on ehdottomasti kokeiltava jotain muuta verryttelytaktiikkaa kuin perinteistä "tämähän menee ihan kivasti, puksutellaan nyt vaan leppoisasti kaula kaarella ympyröitä". Jotain millä saisi Jussin oikein säpäkäksi ja vähän "kuumumaan", jos sellainen nyt mitenkään on mahdollista tällaisen perusluonteeltaan hyvin rauhallisen hevosen kanssa. Ehdottomasti ainakin suoraan radalle aktivointitehtävistä ilman mitään käyntijumimisia juuri sitä ennen. Ope ehdotti herättelytehtäviksi laukannostoja suoraan peruutuksista ja muutoinkin nopeita siirtymisiä askellajista toiseen. Laitetaan siis nämä muistiin ensi kertaa varten. Harmillista että kisat meni tällä kertaa näin kehnosti, mutta nyt ei kannata liikaa jäädä siinä harmituksessa vellomaan vaan ottaa opiksi ja suunnata katse kohti tulevia koitoksia.




Noralle kiitos videosta!

Helppo B:0 ravissa nihkeillen ja laukassa sujuen

Radan parhaita sekunteja. Voi kun olisikin näyttänyt tältä myös ne loput viisi minuuttia...

Pitkästä aikaa koulukisat! Ohjelmana oli jälleen Helppo B:0 ja ratsuna tuttu kisakaveri Jussi. Kohtalaisen hyvä suoritus viime kisoissa sekä mukavasti sujuneet treenit antoivat aihetta uskoa että tällä kertaa voitaisiin tehdä ihan onnistunut rata, tosin Jussin tuntien olin kyllä varautunut radalla hyytymiseen.

Aloitettiin verryttely ulkokentällä, missä pyrin saamaan Jussin ensin liikkumaan reipasta ja rentoa ravia hieman pidemmässä ja matalammassa muodossa. Tämän jälkeen taivuttelin ympyröillä laukassa molempiin suuntiin. Maneesin puolelle pienempään verryttelytilaan siirryttyämme ratsastin vielä hieman väistöjä ja sulkuja sekä siirtymisiä. Etenkin ulkona Jussi tuntui liikkuvan ihan mukavasti eteen, mutta jälkeenpäin pohdin että reippaasta etenemisestä huolimatta Jussi ei kyllä varsinaisesti vastannut pohkeeseen. Tähän olisi ollut syytä puuttua heti niin olisi ehkä vältytty monelta ongelmalta, mutta suljin asialta silmäni kun hevonen tuntui kuitenkin "ihan hyvältä". Jussi oli hieman epätasainen edestä, minkä ajattelin johtuvan liiallisesta sisäohjaan tarraamisesta. Vaikken suoritusta varsinaisesti jännittänyt niin kisalataus taisi taas saada aikaan sen etten ratsastanut niin huolellisesti ja ajatuksella kuin olisi pitänyt vaan apujenkäyttö meni epämääräiseksi hosumiseksi. Kisalataus aiheutti myös sen etten osannut rentoutua istumaan vaan pompin ja hytkyin harjoitusravissa hevosta häiriten vaikka Jussi olikin jo alkanut liikkua pehmeämmin läpi selän.

Radalle päästyämme kävi tälläkin kertaa niin että Jussin reagointi pohkeeseen heikkeni entisestään ja jumitus alkoi. Vielä alkutervehdykseen tullessa meno vaikutti ihan toimivalta mutta jo pysähdyksestä liikkeelle lähteminen oli nihkeää ja ensimmäiseen keskiraviin ei irronnut oikein minkäänlaista pidennystä. Koko raviohjelma oli aika tuskaisaa Jussin ollessa pohkeen takansa ja muotokaan ei pysynyt ihan tasaisena vaan pariin otteeseen nakeltiin niskoja. Positiivista on kuitenkin se ettei Jussi lähtenyt pilkkimään kuolaimen alle ja turpa polviin. Oma keskittyminen meni pitkälti ravin eteenpäin puskemiseen, mutta näköjään onnistuin siitä huolimatta ratsastamaan ihan hyvät tiet ja taivutukset. Ravivoltti vasemmalle oli peräti seiskan arvoinen ja kolmikaarisesta kiemurasta tuli 6,5. Toisessa keskiravissa oli sentään pientä yritystä. Ohjelman pahin notkahdus ajoittui aivan raviohjelman loppuun, kun Jussille iski kakkahätä ja tapansa mukaan se halusi tällöin pysähtyä. Käyntiinsiirtyminen olisi kuulunut tehdä noin 10 metriä myöhemmin, joten siirtymä oli nyt pahasti ennakoitu ja hevonen melkein jumittui paikalleen ratsastajan jäädessä epätoivoisesti ja turhaan kaivamaan kannuksilla. Odotin käyntiinsiirtymisestä korkeintaan nelosta, mutta siirtymähän arvosteltiinkin yhtenä kokonaisuutena keskikäyntilävistäjän kanssa jolloin tästä koko paketista saimme peräti kutosen. Niinpä stoppailu ei rokottanut pistesaldoa niin paljon kuin ajattelin.

Nihkeältä tuntuneen raviohjelman sekä käynnissä jumimisen jälkeen löin jo hanskat tiskiin ja totesin että penkin alle meni, mikä ei välttämättä ollut huono asia sillä näin onnistuin ratsastamaan loppuradan rentoutuneemmin. Keskikäynti oli vielä turhan hidasta, mutta laukan Jussi nosti kuuliaisesti ja laukassa liikkuminen oli parempaa kuin ravissa. Ohjelman laukkaosuus tuntui ihan sujuvalta ja siitä saimme tänään vähän parempia pisteitäkin. Jussi laukkasi pyöreänä kohtuullisen mukavassa raamissa ja laukkavoltit pyörähtivät näppärästi kääntyen. Ensimmäisessä keskilaukassa ei Jussi vielä lähtenyt ihan kunnolla eteen, mutta toisella keskilaukkalävistäjällä oli jo parempi meininki. Silti tuomari toivoi vielä rohkeampaa eteenratsastusta, ja siirtymä keskilaukasta harjoituslaukkaan olisi saanut olla selvempi. Laukan jälkeen ravi eteni vihdoin mukavan oloisesti niin että saatiin kahdesta viimeisestä arvostelukohdasta seiskat paperiin.



Radan jälkeen teki mieli läiskiä kämmentä otsaan ja surkutella että kylläpä meni taas huonosti. Saamamme 62,4% tulos hämmästytti aika lailla, mutta selvästikään meno ei näyttänyt yhtä kehnolta kuin tuntui. Saimme itse asiassa pisteen verran enemmän kuin huhtikuussa samasta ohjelmasta eri tuomarilta, vaikkakin tällä kertaa rata oli mielestäni huonompi Jussin liikkumisen ollessa nihkeämpää ja epätasaisempaa. Jälkeenpäin tein videovertailuja ja totesin että aika samanlaiset nämä kaksi rataa loppujen lopuksi olivat, vaikka toki meno olikin hieman reippaampaa ja tasaisempaa kevään kisoissa. Tunneilla vaan Jussi on toiminut niin hyvin että kontrastina tämä tuntui aika isolta notkahdukselta. Toisaalta olemme jumittuneet kisaradalle pahemminkin, joten epäonnistumisen tunteesta huolimatta tämä taitaa olla jopa toiseksi paras tähänastisista kisasuorituksistamme. Turhauttavaa on että toistin jälleen juuri ne virheet joita olin tällä kertaa luvannut itselleni välttää: soudin ylävartalolla laukan mukana ja kenotin etukumarassa lantio taaksekääntyneenä. Eikös juuri keskiviikon tunnilla tullut selväksi että keskilaukka rullaa ihan eri malliin kun kääntää lantion oikeinpäin! Pohkeet pomppivat ravissa edelleen aivan hurjasti vaikka tunneilla olen kuvitellut niiden olevan nykyään edes vähän hiljempaa. Kisoissa ei näköjään saa kroppaa rennoksi ja irtonaiseksi sitäkään vähää.

Pisteemme riittivät tällä kertaa seitsemän lähtijän luokassa toiseen sijaan, joten jälleen kerran tuli se sininen ruusuke jota en tuntenut ihan kunnolla ansainneeni. Hyvät pisteet ja sijoitus kuitenkin muuttivat käsitystäni suorituksen tasosta, joten en ollut enää aivan niin syvissä epäonnistumisfiiliksissä. Voin joka tapauksessa todeta edistyneeni sen verran että kisaradat tämän vuoden puolella ovat olleet parempia kuin viime vuonna jolloin jumittiin radalla vielä perusteellisemmin eikä päästy helppo B -tasolla läheskään kuuteenkymmeneen prosenttiin. Yleisenä suuntauksena siis kehitystä tapahtuu vaikkakin kovin hitaasti ja välillä pientä takapakkia ottaen.

Koulukisat odotettua paremmalla menestyksellä

Sunnuntaiaamun ohjelmassa oli kisastartti Jussin kanssa luokassa Helppo B:0. Luokka oli avoin oman seuran tuntiratsukoille, ja tässä sarjassa kisaili kuusi ratsukkoa mukaanlukien Anne ja Lore. Tämänkertainen tuomari oli minulle uusi tuttavuus, jonka arvosteltavaksi olikin oikein mielenkiintoista päästä kun kaikki aiemmat kisamme Jussin kanssa olemme menneet yhden ja saman henkilön tuomaroimana. Palellutin itseni sihteerinä aamun ensimmäisessä luokassa (pyörällä hikoillen tallille ja sitten pakkaseen istumaan maneesiin, ei kovin hyvä idea), ja Jussi puolestaan meni yhden radan alle ennen kuin oli minun vuoroni kiivetä satulaan. Totesin että tällä kertaa ei havaittavissa ollut minkäänlaista kisajännitystä.

Verryttelyaikaa meillä oli kolmen edeltävän ratsukon suoristusten ajan eli varsin sopivasti. Verryteltiin ensin vasempaan kierrokseen, ja Jussi oli alkuun aika jännittynyt ja epätasainen. Oikeaan kierrokseen sen sijaan homma lähti luistamaan, ja mielentilani alkoi muuttua varovaisen toiveikkaaksi. Jussi liikkui kohtalaisen hyvin pohkeen edessä, ja laukkakin tuntui rullaavan ihan mukavasti ja pyöreänä. Omassa ratsastuksessani toki oli pientä ylimääräistä puristusta ja rentouden puutetta kisatilanteesta johtuen, vaikka edelleenkään en myönnä varsinaisesti jännittäneeni. Ennen lähtömerkkiä ehdin vielä testailla aitojen sisällä pari laukannostoa sekä keskiravilävistäjää. Keskiravi ei ottanut irrotakseen vaikka muutoin Jussi liikkuikin edelleen suhteellisen hyvin ja jumimatta. 

Itse suoritus oli mielestäni ehdottomasti paras mitä olen Jussin kanssa tähän asti onnistunut kisoissa esittämään. Analysoidaanpa ensin radan hyvät elementit ja sen jälkeen ne ei niin hyvät sekä suoranaisen kehnot osa-alueet.

Arvostelupöytäkirja

Onnistumiset ja ilonaiheet:

Ei jumituttu radalla vaan Jussi liikkui suhteellisen aktiivisena ja pohkeen edessä. Toki meno olisi voinut olla energisempää ja lennokkaampaakin, mutta verrattuna aikaisempiin täysjumahtamisiin tämä oli erittäin huomattava parannus. Kun radalla ei ollut päähuolenaiheena se millä lihaksilla saan puskettua liimakavioratsun maaliin asti niin pystyi heti keskittymään paremmin huolellisiin teihin ja muihin yksityiskohtiin, ja olihan se nyt vaan kaikinpuolin paljon paljon kivempi ratsastaa ohjelma läpi pohkeeseen reagoivalla hevosella.

Tiet onnistuin tosiaan mielestäni ratsastamaan melko huolellisesti, eikä tällä kertaa tullut huomautuksia esimerkiksi liian suurista volteista.

Keskikäynti ei ollut aivan onnetonta etanointia vaan liikkeessä oli jopa jonkinlaista elastisuutta ja eteenpäinpyrkimystä (verrattuna aiempiin kisaratoihimme siis).

Laukannosto lyhyen sivun keskellä käynnistä oli se tehtävä mikä pelotti etukäteen, sillä viimeksi tämä nosto meni aivan pipariksi Jussin leikkiessä kuuroa niin että laukka nousi lopulta vasta seuraavassa kulmassa. Tunneillakin ovat laukannostot etenkin käynnistä olleet kompastuskivemme. Tänään kuitenkin Jussilla oli eteenpäinpyrkimystä siinä määrin että nostohan napsahti kohdilleen oikein näppärästi ja oikeaan pisteeseen. Tässä kohtaa en malttanut olla hihkaisematta ihan hiljaa itsekseni "jes". Nosto olikin tuomarin silmissä peräti seiskan arvoinen.

Keskilaukkalävistäjät olivat kenties ratamme parhainta antia. Jussi lähti ihanan tarmokkaasti eteen, mutta uralle ja raviinsiirtymiseen päästiin kuitenkin ihan tasapainoisesti. Ekasta keskilaukasta saimmekin seiskan, ja luultavasti myös toinen keskilaukka olisi ollut seiskan arvoinen mikäli Jussi ei olisi oikaissut kulmaa ennen lävistäjää.

Näihin jäi parantamisen varaa:

Ennen kaikkea oma istunta. Video on jälleen suhteellisen kamalaa katsottavaa kun pohkeet vispaavat harjoitusravissa aivan holtittomasti. Pitäisin tottakai pohkeet hiljaa jos osaisin, mutta valitettavasti tämän asian korjaaminen ei onnistu pelkällä tahdonvoimalla vaan vaatii aikamoista työstämistä useiden eri istuntapalikoiden osalta. Tuomari kommentoikin pöytäkirjaan että reidet pitäisi saada rentoutettua ja näin antaa hevoselle tilaa irtonaisempaan liikkumiseen. Lohduttaudun sillä että vaikka pohkeet lepattavatkin harjoitusravissa niin kyllä ne heiluu hevosen kyljistä irti enkä siis töki hevosta joka askeleella kannuksilla. Kyllä vaan Jussikin asiaa protestoisi jos moista esiintyisi. Myös ylävartalo ja kädet näyttävät olevan liiaksi liikeellä. Nämä heilumisongelmat tuntuvat aina erityisesti korostuvan Jussilla ratsastaessani, mihin pidän yhtenä syynä Jussin rungon leveyttä mikä estää minua saamasta lonkkia riittävän auki ja reisiä ja polvia irti satulasta.

Keskiravit jäivät hyvin vaisuiksi yritelmiksi. Kutoset saatiin kuitenkin molemmista. Ehkäpä satulassa istuen ratsastettu keskiravi vain lisää heilumistani ja puristamistani siinä määrin ettei Jussi viitsi pahemmin venyttää.

Keskikäynnissäkin alapohje heiluu rumasti edestakaisin. Ajattelin käynnin aikana että onpa hyvä kun Jussi etenee itse ja voin pitää pohkeen hiljaa tuuppimatta hevosta eteen, joten MITÄ IHMETTÄ se pohje oikein hommaa???

Jussi liikkui kyllä suhteellisen tasaisessa pyöreässä muodossa, mutta monin paikoin liian pitkänä ja matalana. Selkään meno tuntui ryhdikkäämmältä ja hevonen lyhyemmältä kuin mitä video sitten paljasti. Ohjia pidin kautta linjan liian pitkinä antaen Jussin nimenomaan valua liian pitkään muotoon. Etenkin lopputervehdykseen pituushalkaisijalla ravatessamme Jussi painui aaalaaas ja luultavasti kuolaimen alle, ja tästä etupainoisesta könöstä Jussi olikin kompuroida nenälleen pysähdykseen tullessamme.

Pysähdys ensimmäisen keskilaukan jälkeen myöhästyi pisteestä Jussin hieman jyrätessä siirtymisen jälkeen. Näin ollen sekä pysähdys että peruutus tulivat turhan vahvasti kädellä. Pysähdyksessä vilkaisin alaviistoon ja totesin että pahus vie siellä se L-kirjain on, pari metriä taakse siitä missä seisoimme. Peruutuskin oli aika jännittynyt ja rauhaton, vaikka yleensä peruutus on Jussin bravuuri. 

--

Heti suorituksen jälkeen olin melko tyytyväinen rataamme, päällimmäisenä riemu siitä että pahimmat jumit vältettiin ja laukkakin nousi täysin ongelmitta. En kuitenkaan osannut odottaa ihan niin korkeita pisteitä kuin mitä saimme, sillä tuloksemme oli peräti 62.0%! Ei lainkaan hullummat pisteet helppo B -tason ohjelmasta. Vielä yllättävämpää oli se että sijoituimme luokassa ruusukkeille asti eli toiseksi. En ollut sijoituksesta osannut edes haaveilla, sillä luokassa oli monta todella hyvää ratsukkoa joita vastaan en etukäteen kuvitellut meillä olevan mitään mahdollisuuksia.

"Ooh, ruusuke!"

Koska olimme startanneet luokan toiseksi viimeisenä pääsin oikein hevosella palkintojenjakoon. Jussi hauskuutti palkintojenjaossa ravistelemalla ruusukkeen saman tien irti suitsistaan ja katselemalla sitten hölmistyneenä että mikäs se tuohon tipahti. Tuomari kiinnitti ruusukkeen takaisin ja nyt Jussi antoi sen olla. Laukattiin ihan pieni ja rauhallinen kunniakierros ja sitten Jussi pääsi ansaitusti nauttimaan lounastaan sekä ulos tarhaan. Kyllä se vaan tänään hoiti oman osuutensa todella hienosti.

Täysjumi kouluradalla

Eilen eli 13.10. vietettiin kansainvälistä epäonnistumisen päivää. En päässyt tätä teemaa juhlistamaan varsinaisena päivänä kun ei sattunut olemaan ratsastuspäivä (eikä myöskään työpäivä), mutta hei, vielä ehtii päivän myöhässäkin! Ohjelmassa oli siis seurakisojen Helppo B:0 Jussilla, ja kisanalustreenien perusteella en toki mitään kovin loistokasta menoa ollut osannut odottaakaan.

Kisat ei tällä kertaa jännittäneet tippaakaan. Sen verran on siis kisarutiinia ehtinyt viimeisimmän vuoden aikana karttua ettei koulukisoissa enää osaa jännittää (adrenaliinipöllyt pitää siis jatkossa tyytyä hakemaan henkensä kaupalla esteradoilta). Verryttelyssä (jonne tuli aika kiire kisojen ollessa aikataulusta edellä) nousi kuitenkin äkkiä tuskanhiki. Jussi oli aivan toivottoman jäykkä ja toivottoman tahmea, eikä pohkeeseen tuntunut saavan oikein minkäänlaista reaktiota. Jäin siis tehottomasti kaivamaan kantapäillä kylkiä yrittäen samalla epätoivoisesti taivuttaa rautakankea oikealle. Oikealla ohjalla käytiin aivan hurjaa vetokilpailua, kunnes tajusin siitä hieman hellittää. Muutenkin oli ratsastus liikaa edestä taakse. Keventelin ravissa ja yritin saada hevosta liikkumaan reippaasti eteen. Tein joitakin siirtymiä eri askellajien välillä sekä hieman takaosakäännöksiä, ja Jussi oli oikeastaan kaikille avuille hirmuisen hidas. Enpä onnistunut sitä kunnolla herkistämäänkään. Yritin miettiä mitä voisin tehdä toisin kun meneillään oleva toiminta ei vaikuttanut johtavan mihinkään hyvään, mutta en löytänyt tilanteeseen ratkaisua. Verkan loppua kohti Jussi alkoi kuitenkin jo vähän asettua ja taipua oikealle, ja ravissa liikuttiin hetkittäin pyöreämpänä. Kyllä tuli orpo olo saman tien kun jätin raipan pois radalle lähtiessä. Hevonen oli niin pahasti pohkeen takana että tiesin edessä olevan melkoinen urakka puskea se radan läpi. Radalla lähtömerkkiä odotellessa ehdin vielä hetken ratsastaa  tuomaripäädyssä pääty-ympyrällä sekä ottaa parit keskiraviyritykset. Ympyrällä Jussi liikkui hieman aktiivisempana ja pyöreämpänä, mikä tietysti antoi pientä toivoa radan suhteen. Keskiravia ei irronnut tässäkään vaiheessa joten enpähän joutunut sen osalta ainakaan pettymään ohjelman aikana.

Rata itsessään oli aika tuskaisa, ja kaikki keskittyminen meni hevosen eteenpäin punkemiseen. Keskiaskellajeja ei irronnut sitten yhtään, ja siirtymät alkutervehdyksestä raviin, käynnistä raviin ja käynnistä laukkaan olivat pahasti myöhässä kun hevonen ei vaan yksinkertaisesti reagoinut pohkeeseen. Asiaintilan ollessa tämä en sitten muistanut ratsastaa teitä tarpeeksi huolellisesti, vaan sorruin mm. sellaisiin tyhmiin virheisiin kuin liian isot voltit sekä ravissa että laukassa ja siirtymiset myöhässä pisteestä. Jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä ihan hyvin saanut ratsastettua huolellisemmat tiet ja hankkinut sillä jonkun pisteenpuolikkaan lisää jos vaan olisin viitsinyt vähän panostaa. Liikkuminen oli kaikin puolin tahmeaa ja ponnetonta, tosin videolla ei näytä niin kamalalta kuin selässä tuntui. Asetukset ja taivutukset oikealle jäivät puutteellisiksi. Hevosen muoto oli pitkä ja matala, ja välillä liikuttiin kuolaimen yllä, välillä taas onneksi hieman pyöreämpänä. Positiivista oli että radalla sain ainakin oman käsitykseni mukaan käteni pidettyä melko rentona ja kevyenä niin ettei tuntumassa ollut vetoa. Pahapa se olisikin ollut ohjassa roikkua kun hevonen olisi varmaan juminut entistä pahemmin. Olisin varmaan kuitenkin voinut yrittää nostaa Jussia edestä ryhdikkäämmäksi, nyt mentiin tosiaan hyvin matalana ja etupainoisena.

Arvostelupöytäkirja

Radan jälkeen oli aika synkät tunnelmat. Oma arvioni oli että tämä oli huonoin kouluratani Jussin kanssa tähän mennessä, vaikka on se toki juminut ennenkin. Kasailin siinä itseäni hevosen kanssa kävellessä ja mietiskelin mahtaisinko saada edes hyväksyttyä tulosta. Omasta mielestäni suorituksessa oli monta kohtaa joista voisi antaa korkeintaan nelosen. Ajattelin että ehkäpä sitten seuraavissa kisoissa voisin täysin oikeutetusti mennä C-ohjelman kun nyt tulisi B:stä ala-arvoinen. Kun sitten menin kansliaan tsekkaamaan pisteet niin ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen (tästä olisi pitänyt saada video!), sillä tuomarin mielestä suoritus oli ollut peräti 58,2%:n arvoinen. Täytyy tosin myöntää että myöhemmin radan videolta katsottuani aloin hieman paremmin ymmärtää tuomarin näkemystä, sillä ei meno nyt niin pahalta näyttänyt ulospäin kuin miltä tuntui. Tasan puolet liikkeistä oli arvosteltu 5,5:n arvoisiksi (mukaanlukien kaikki keskiaskellajit). Vitonen tuli pahasti myöhästyneestä laukannostosta. Yksi seiskakin paperista löytyi, nimittäin keskihalkaisija ja lopputervehdys, mikä olikin myös omasta mielestäni varsin sujuva. Yleisvaikutelmassa lennokkuus 5 ja kuuliaisuus 5,5, kun taas askellajeista, istunnasta+apujenkäytöstä ("varo ettet maiskuta") sekä teiden seuraamisesta kutoset. "Hevonen tänään melko vaisun oloinen, lisää energiaa & irtonaisuutta" - eipä tuota olisi voinut paremmin tiivistää. Kyllähän se mieli pakostakin vähän kirkastui kun pisteet olivat kuitenkin näin hyvät. Kovin korkealle ei tällä tuloksella tietenkään sijoituttu, voittajasta oltiin jäljessä 10,5 pistettä ja Annesta ja Perasta 2,5 pistettä, tosin melko tasaiselta näytti tuloslista kun kaikki lähtijät mahtuivat 15 pisteen sisään (puhun tosiaan pisteistä, en prosenteista). Haaveilin hieman tsemppipalkinnosta mutta se meni kaverille.

Ei tähän suoritukseen tyytyväinen voinut olla, eli harmittamaan jäi joka tapauksessa. Päätin että seuraavalla kerralla sitten paremmin, mutta tarkemmin ajateltuna en yhtään tiedä miten tämän tulen toteuttamaan jos Jussilla taas menen. Huomasin kyllä tänään verkassa oikein hyvin että nyt menee metsään ja rankasti kun hevonen ei reagoi pohkeeseen mutta en oikein tiennyt mitä olisin voinut asialle siinä tilanteessa tehdä. Tosiasia myös on että silloinkin kun saan tunnilla Jussin menemään hyvin päästään tähän yleensä siinä puolen tunnin kohdalla. Kisoissa taas verkkaamaan pystyy yleensä maksimissaan noin 15 min verran, ja tämäkin 10x20 m pikkupläntissä jossa on hankala löytää hevoselle kunnon eteenpäinpyrkimys. Jos olisin hyvä niin ei tässä olisi mitään ongelmaa, mutta kun en ole. Lisäksi Jussilla näyttää olevan tapana jumittua kisoissa aina todella pahasti, vaikka ei se tunnilla tuollainen ole. Yksi mahdollisuus on tietysti se että kisatilanteessa esim. puristan enemmän reisillä satulaan tai muuten hidastan hevosta istunnalla. Toki Jussi vaikuttaisi olevan samanlainen tahma kisoissa muillakin kuskeilla. Onko se oppinut että kisoissa voi/saa/kuuluu asiaan jumittaa? Kerran on Jussi mennyt minulla mielestäni hyvin kisoissa, ja samoissa karkeloissa se vieläpä voitti luokan toisella kuskilla - ja nämä olivat poikkeuksellisesti iltakisat. Onko iltapäivisin ja iltaisin työskentelmään tottunut Jussi niin aamukankea että työt ei luista tai maista aamuyhdeksältä suoraan aamukaurojen ääreltä revittynä ja tarhassa käymättä (edelleen, jos olisin hyvä ratsastaja ei tämä olisi ongelma)? Toisaalta en haluaisi antaa periksi vaan tahkota Jussin kanssa kisoissa niin kauan kunnes onnistuu, mutta toisaalta voisi olla hyvä idea kokeilla vaihteeksi toistakin ratsua eikä hakata päätä seinään aina uudestaan ja uudestaan.