Täysjumi kouluradalla

Eilen eli 13.10. vietettiin kansainvälistä epäonnistumisen päivää. En päässyt tätä teemaa juhlistamaan varsinaisena päivänä kun ei sattunut olemaan ratsastuspäivä (eikä myöskään työpäivä), mutta hei, vielä ehtii päivän myöhässäkin! Ohjelmassa oli siis seurakisojen Helppo B:0 Jussilla, ja kisanalustreenien perusteella en toki mitään kovin loistokasta menoa ollut osannut odottaakaan.

Kisat ei tällä kertaa jännittäneet tippaakaan. Sen verran on siis kisarutiinia ehtinyt viimeisimmän vuoden aikana karttua ettei koulukisoissa enää osaa jännittää (adrenaliinipöllyt pitää siis jatkossa tyytyä hakemaan henkensä kaupalla esteradoilta). Verryttelyssä (jonne tuli aika kiire kisojen ollessa aikataulusta edellä) nousi kuitenkin äkkiä tuskanhiki. Jussi oli aivan toivottoman jäykkä ja toivottoman tahmea, eikä pohkeeseen tuntunut saavan oikein minkäänlaista reaktiota. Jäin siis tehottomasti kaivamaan kantapäillä kylkiä yrittäen samalla epätoivoisesti taivuttaa rautakankea oikealle. Oikealla ohjalla käytiin aivan hurjaa vetokilpailua, kunnes tajusin siitä hieman hellittää. Muutenkin oli ratsastus liikaa edestä taakse. Keventelin ravissa ja yritin saada hevosta liikkumaan reippaasti eteen. Tein joitakin siirtymiä eri askellajien välillä sekä hieman takaosakäännöksiä, ja Jussi oli oikeastaan kaikille avuille hirmuisen hidas. Enpä onnistunut sitä kunnolla herkistämäänkään. Yritin miettiä mitä voisin tehdä toisin kun meneillään oleva toiminta ei vaikuttanut johtavan mihinkään hyvään, mutta en löytänyt tilanteeseen ratkaisua. Verkan loppua kohti Jussi alkoi kuitenkin jo vähän asettua ja taipua oikealle, ja ravissa liikuttiin hetkittäin pyöreämpänä. Kyllä tuli orpo olo saman tien kun jätin raipan pois radalle lähtiessä. Hevonen oli niin pahasti pohkeen takana että tiesin edessä olevan melkoinen urakka puskea se radan läpi. Radalla lähtömerkkiä odotellessa ehdin vielä hetken ratsastaa  tuomaripäädyssä pääty-ympyrällä sekä ottaa parit keskiraviyritykset. Ympyrällä Jussi liikkui hieman aktiivisempana ja pyöreämpänä, mikä tietysti antoi pientä toivoa radan suhteen. Keskiravia ei irronnut tässäkään vaiheessa joten enpähän joutunut sen osalta ainakaan pettymään ohjelman aikana.

Rata itsessään oli aika tuskaisa, ja kaikki keskittyminen meni hevosen eteenpäin punkemiseen. Keskiaskellajeja ei irronnut sitten yhtään, ja siirtymät alkutervehdyksestä raviin, käynnistä raviin ja käynnistä laukkaan olivat pahasti myöhässä kun hevonen ei vaan yksinkertaisesti reagoinut pohkeeseen. Asiaintilan ollessa tämä en sitten muistanut ratsastaa teitä tarpeeksi huolellisesti, vaan sorruin mm. sellaisiin tyhmiin virheisiin kuin liian isot voltit sekä ravissa että laukassa ja siirtymiset myöhässä pisteestä. Jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä ihan hyvin saanut ratsastettua huolellisemmat tiet ja hankkinut sillä jonkun pisteenpuolikkaan lisää jos vaan olisin viitsinyt vähän panostaa. Liikkuminen oli kaikin puolin tahmeaa ja ponnetonta, tosin videolla ei näytä niin kamalalta kuin selässä tuntui. Asetukset ja taivutukset oikealle jäivät puutteellisiksi. Hevosen muoto oli pitkä ja matala, ja välillä liikuttiin kuolaimen yllä, välillä taas onneksi hieman pyöreämpänä. Positiivista oli että radalla sain ainakin oman käsitykseni mukaan käteni pidettyä melko rentona ja kevyenä niin ettei tuntumassa ollut vetoa. Pahapa se olisikin ollut ohjassa roikkua kun hevonen olisi varmaan juminut entistä pahemmin. Olisin varmaan kuitenkin voinut yrittää nostaa Jussia edestä ryhdikkäämmäksi, nyt mentiin tosiaan hyvin matalana ja etupainoisena.

Arvostelupöytäkirja

Radan jälkeen oli aika synkät tunnelmat. Oma arvioni oli että tämä oli huonoin kouluratani Jussin kanssa tähän mennessä, vaikka on se toki juminut ennenkin. Kasailin siinä itseäni hevosen kanssa kävellessä ja mietiskelin mahtaisinko saada edes hyväksyttyä tulosta. Omasta mielestäni suorituksessa oli monta kohtaa joista voisi antaa korkeintaan nelosen. Ajattelin että ehkäpä sitten seuraavissa kisoissa voisin täysin oikeutetusti mennä C-ohjelman kun nyt tulisi B:stä ala-arvoinen. Kun sitten menin kansliaan tsekkaamaan pisteet niin ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen (tästä olisi pitänyt saada video!), sillä tuomarin mielestä suoritus oli ollut peräti 58,2%:n arvoinen. Täytyy tosin myöntää että myöhemmin radan videolta katsottuani aloin hieman paremmin ymmärtää tuomarin näkemystä, sillä ei meno nyt niin pahalta näyttänyt ulospäin kuin miltä tuntui. Tasan puolet liikkeistä oli arvosteltu 5,5:n arvoisiksi (mukaanlukien kaikki keskiaskellajit). Vitonen tuli pahasti myöhästyneestä laukannostosta. Yksi seiskakin paperista löytyi, nimittäin keskihalkaisija ja lopputervehdys, mikä olikin myös omasta mielestäni varsin sujuva. Yleisvaikutelmassa lennokkuus 5 ja kuuliaisuus 5,5, kun taas askellajeista, istunnasta+apujenkäytöstä ("varo ettet maiskuta") sekä teiden seuraamisesta kutoset. "Hevonen tänään melko vaisun oloinen, lisää energiaa & irtonaisuutta" - eipä tuota olisi voinut paremmin tiivistää. Kyllähän se mieli pakostakin vähän kirkastui kun pisteet olivat kuitenkin näin hyvät. Kovin korkealle ei tällä tuloksella tietenkään sijoituttu, voittajasta oltiin jäljessä 10,5 pistettä ja Annesta ja Perasta 2,5 pistettä, tosin melko tasaiselta näytti tuloslista kun kaikki lähtijät mahtuivat 15 pisteen sisään (puhun tosiaan pisteistä, en prosenteista). Haaveilin hieman tsemppipalkinnosta mutta se meni kaverille.

Ei tähän suoritukseen tyytyväinen voinut olla, eli harmittamaan jäi joka tapauksessa. Päätin että seuraavalla kerralla sitten paremmin, mutta tarkemmin ajateltuna en yhtään tiedä miten tämän tulen toteuttamaan jos Jussilla taas menen. Huomasin kyllä tänään verkassa oikein hyvin että nyt menee metsään ja rankasti kun hevonen ei reagoi pohkeeseen mutta en oikein tiennyt mitä olisin voinut asialle siinä tilanteessa tehdä. Tosiasia myös on että silloinkin kun saan tunnilla Jussin menemään hyvin päästään tähän yleensä siinä puolen tunnin kohdalla. Kisoissa taas verkkaamaan pystyy yleensä maksimissaan noin 15 min verran, ja tämäkin 10x20 m pikkupläntissä jossa on hankala löytää hevoselle kunnon eteenpäinpyrkimys. Jos olisin hyvä niin ei tässä olisi mitään ongelmaa, mutta kun en ole. Lisäksi Jussilla näyttää olevan tapana jumittua kisoissa aina todella pahasti, vaikka ei se tunnilla tuollainen ole. Yksi mahdollisuus on tietysti se että kisatilanteessa esim. puristan enemmän reisillä satulaan tai muuten hidastan hevosta istunnalla. Toki Jussi vaikuttaisi olevan samanlainen tahma kisoissa muillakin kuskeilla. Onko se oppinut että kisoissa voi/saa/kuuluu asiaan jumittaa? Kerran on Jussi mennyt minulla mielestäni hyvin kisoissa, ja samoissa karkeloissa se vieläpä voitti luokan toisella kuskilla - ja nämä olivat poikkeuksellisesti iltakisat. Onko iltapäivisin ja iltaisin työskentelmään tottunut Jussi niin aamukankea että työt ei luista tai maista aamuyhdeksältä suoraan aamukaurojen ääreltä revittynä ja tarhassa käymättä (edelleen, jos olisin hyvä ratsastaja ei tämä olisi ongelma)? Toisaalta en haluaisi antaa periksi vaan tahkota Jussin kanssa kisoissa niin kauan kunnes onnistuu, mutta toisaalta voisi olla hyvä idea kokeilla vaihteeksi toistakin ratsua eikä hakata päätä seinään aina uudestaan ja uudestaan.