Jussi-putki sen kuin jatkuu. Tällä kertaa tuli hieman kiire kun olin tallilla vasta kahtakymmentä vaille ja Jussi oli vielä tarhassa. Kymmentä vaille oli hevonen sisällä karsinassa mutta ehdittiinpä kuitenkin suunnilleen ajoissa tunnille.
Alkuverryttely mentiin kevyessä ravissa omaan tahtiin hevosia taivutellen. Jussi oli hieman reippaamman oloinen kuin edelliskerroilla, enkä siis joutunut yhtä paljon hoputtelemaan sitä eteenpäin. Mentiin alkuun aika lailla selkä alhaalla ja pää ylhäällä. Oma keskittyminen oli tunnin alkupuolella jostain syystä taas aivan hukassa, joten meno oli vähän sellaista päämäärätöntä humputtelua. Istuntaan tuli korjauksia lähinnä lantion asentoon liittyen, eli pitää varoa ettei kevennä kohti satulan takakaarta vaan suoraan alaspäin. Lantiota paremmin vartalon alle, selkä pois notkosta ja lonkkia auki takareisiä käyttäen sen sijaan että yrittää avata lonkankoukistajilla. Kun verryttelyn suunta vaihdettiin oikeasta vasempaan alkoi Jussi pyöristyä paremmin ja ravata joustavammin. Näyttäisi siltä että yleensä Jussin kanssa vaan jossain kohtaa tuntia alkaa homma toimia ja hevonen liikkua tasaisesti pyöreänä, vaikka alkuun voi olla aika kamalaakin pökkelöintiä. Aikansa kun ravailee pyytäen hevosta liikkumaan reippaasti ja vähän taivuttelee ympyröillä ja volteilla niin kyllä se siitä hyväksi tulee kunhan lämpiää. Tällä kertaa tämä vaihe siis ajoittui alkukeventelyiden loppupuolelle. Kauan en ehtinyt siinä fiilistellä kun otettiin jo pieni välikäynti, mutta onneksi hyvä vire säilyi hengähdystauon aikana.
Päivän varsinainen treeniaihe olivat lävistäjät. Aloitettiin ratsastamalla lävistäjiä käynnissä ja harjoitusravissa, ja ideana oli lävistäjän loppupuolella hieman väistättää uuden suunnan sisäpohkeella ja näin estää hevosen kaatuminen sisäpohjetta vastaan. Tämä tehtävä onnistui ihan kohtalaisen mukavasti, sillä Jussi väisti kumpaakin pohjetta hyvin ja väistön kautta sitä sai käynnissäkin pyöristymään. Pidätteet olisivat käyntiväistöissä saaneet mennä vielä paremmin läpi, ja erityisesti väistöissä on syytä kiinnittää huomiota siihen että oma lantio pysyy vartalon alla eikä selkä mene notkolle. Väistössä kun tuppaa istunta helposti jännittymään on seurauksena notkoselkä (ja notkoselkähevonen). Ravissa kuljettiin tässä vaiheessa tuntia oikein mukavassa pyöreässä muodossa, ja kuten olin jo alkutunnista todennut ei Jussi ollut tänään ihan niin eteenpäintyönnettävä. Toki ravia sai säännöllisin väliajoin olla aktivoimassa pohkeella tai kevyesti raipalla, mutta ei ollut sellaista jatkuvaa punkemista.
Seuraava lävistäjätehtävä oli muutaman askeleen käyntiinsiirtyminen lävistäjän puolivälissä. Siirtyminen käyntiin sujui melko hyvin, mutta siirtyminen takaisin raviin oli todella hidasta ja käveltiin aina vähintään pari askelta siitä kun aloin ravia pyytää. Open neuvo oli etsiä oma lantio paremmin vartalon alle tässäkin kohtaa, sillä notkoselkä vain jarruttaa hevosta siirtymisessä. Kun kiinnitin tähän huomiota enkä päästänyt alaselkää notkolle raviin pyytäessä alkoi siirtyminen sujuakin vähän sutjakkaammin. Tässä oli päivän (tai viikon) ahaa-elämys.
Lopuksi tultiin vielä laukkalävistäjiä. Odoteltiin omaa vuoroa pääty-ympyröillä ravaillen, ja kukin vuorollaan nosti laukan ja ratsasti lävistäjän laukassa. Uralle tultaessa jatkettiin vielä muutama askel vastalaukkaa uraa pitkin ennen raviin siirtymistä. Jussi oli laukannostoissa tänäänkin hidas (varmaankin taas jarrutin istunnalla tavalla tai toisella), mutta lävistäjät olivat oikein tasapainoisia ja laukka säilyi hyvin vielä urallakin. Kunhan vaan olin hereillä pohkeiden kanssa enkä lähtenyt tekemään rajuja muutoksia vartalon asennossa ei lävistäjällä tarvinnut olla huolissaan mahdollisesta raville tippumisesta. Raviin siirtyessä pyöreys tahtoi vähän kadota ja hevonen jarrutella liikaakin. Ope kehotti ratsastamaan heti siirtymästä paremmin ravia eteen ja hakemaan kulmassa asetuksen kautta hevosen taas pyöreämmäksi. Keskityin ehkä turhankin paljon laukan säilymiseen lävistäjällä, ja siirtymä tuli siinä sivussa vähän puolihuolimattomasti. Loppua kohti saatiin joku aika hyväkin siirtyminen josta päästiin ravissa pyöreänä eteen.
Omaa laukkalävistäjävuoroa odotellessa ehdittiin työskennellä harjoitusravissa pääty-ympyröillä, ja näillä ravipätkillä meno oli oikein toimivaa. Ravi oli jo suorastaan miellyttävää istua Jussin liikkuessa kivan joustavalla askeleella. Oikeaan kierrokseen pyysin ympyrällä pätkittäin loivaa sulkutaivutusta, vasempaan kierrokseen taas hieman väistöä ulos ympyrältä. Jussi tuntui olevan aika mukavasti apujen välissä, sillä taivuttelut ja etu- tai takaosan siirrot sekä temponvaihtelut ympyrällä sujuivat ihan näppärästi. Muoto oli hyvä, ja hevonen liikkuikin ihan aktiivisesti. Tästä olotilasta oli hyvä ottaa loppuun vielä keskiravia lävistäjällä keventäen. Ensimmäisellä keskiravilävistäjällä askel venyi varsin mukavasti, ja tuntui todellakin keskiravilta pelkän ravin tahdin kiihdyttämisen sijaan. Ope vielä muistutteli selkeämmästä kiinniotosta ja askeleen lyhentämisestä lävistäjän lopussa. Toinen ja viimeinen keskiravilävistäjä ei ollut aivan yhtä onnistunut, hevonen kyllä lähti eteen mutta askel ei tuntunut kunnolla venyvän. Loppuverkassa ratsastin vielä open kehotuksesta siirtymisiä ravin sisällä eli vuoroin pidennystä keskiravin suuntaan ja vuoroin kokoamista, ja olin kyllä tyytyväinen siihen miten hyvältä ravi tuntui ja kuinka vastaanottavaiselta Jussi vaikutti. Eihän siinä olisi malttanut tuntia lopettaa kun oli niin hyvä meininki.
Jussin kanssa on selvästikin menossa taas parempi jakso. En tiedä kummasta osapuolesta nämä vaihtelut yhteistyön toimivuudessa pääasiassa johtuvat, mutta juuri nyt toimii. Pitää vaan olla varovainen etten tahattomasti jarruttele hevosta istunnallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti