Kuten olin aavistellut (ja myös toivonut), pääsin jatkamaan sunnuntaina hyvin alkanutta työskentelyä Eetun kanssa. Tiesin kyllä jo etukäteen että tänään tuskin menisi yhtä hyvin, sillä onnistuneen tunnin jälkeen tulee aina vähän liikaa paineita ja odotuksia onnistua seuraavalla kerralla yhtä hyvin. Ihme ylipäänsä kuinka onnistun edes satunnaisesti niitä hyviä tunteja ratsastamaan, kun aina on joko itseluottamus nollassa epäonnistumisen jälkeen tai liikaa "paineita" onnistumisen jälkeen. Ja vianhan ei tarvitse olla iso kun se on päässä, varsinkaan siinä vaiheessa kun hevosen selkään nousee...
Tunnilla jatkettiin sunnuntaina aloitettua väistöteemaa. Hommaan otettiin nyt lisähaastetta ratsastamalla väistöt suorilla teillä. Aloitettiin käynnissä väistäen pituushalkaisijalta uralle, ja lisäksi sai omaan tahtiin ravailla sekä taivutella hevosia ympyröillä. Aloituskierros oli oikea, mihin suuntaan Eetu oli ylitaipumassa kaulasta sekä kaatumassa väistössä vasemmalle lavalle. Kuuliaisesti se väisti pohjetta sivulle, mutta tosiaan hieman vasemmalle puskien sekä jännittyneenä jäkittäen. Ympyröillä takaosaa ulos väistättäessä löytyi pientä myötäämistä niskasta, mutta vain hetkellisesti. Omaan ratsastukseen oli hankala löytää sellaista rentoutta ja pehmeyttä että Eetukin olisi rentoutunut. Aika perus-Eetua nähtiin, eli varsin täsmällistä pidätteiden ja pohkeiden kuuntelua mutta selkä alhaalla jännittyneenä liikkuen ja hieman alta pois kiirehtien.
Jossain kohtaa heitin raipankin matkasta kun kuvittelin että en sitä tarvitsisi sen enempää eteen- kuin sivulleliikkumisenkaan avuksi. Väärä arvio, sillä kun suunta vaihtui vasemmaksi ja väistö tehtiin vasemmasta pohkeesta keskihalkaisijalta uralle jumittui Eetu ihan täysin. Aivan kuin se olisi yhtäkkiä kuuroutunut pohkeelle, ja väistöä madeltiin noin viiden sentin miniaskeleilla hyvin hitaasti. Ope sekä Eetun kanssa enemmän töitä tehnyt ratsastaja totesivat siinä yhteen ääneen että jahas, Eetu meni taas ihan lukkoon. Ei ole kuulemma lainkaan tavatonta että vasemman pohkeen väistö on hyvin nihkeää, sillä niin vino on poni. Sain kentän laidalta raipan takaisin käteen ja Eetu muuttui kuin taikaiskusta. Raipalla ei todellakaan tarvinnut edes hipaista ponin kylkeä kun se äkkiä alkoikin taas herkästi reagoida niin eteenajavaan kuin sivullevieväänkin pohkeeseen. Mentiin hetki open täsmäohjauksessa volttia vasemmalle väistättäen takaosaa ulos ja vasemmalle asettaen, ja aina Eetun ottaessa kunnollisen ristiaskeleen ja myödätessä niskasta annettiin sen kävellä ja venyttää eteen muutama askel, sitten taas uusi pyyntö väistöön ja palkkioksi suoraan eteen. Ihmettelen vieläkin että oliko se sitten se raipan kädessä pitäminen mikä Eetun niin sai viritettyä, sillä mentiin voltilla todella hyvää energistä käyntiä hienossa muodossa ja väistöaskeleet ja asetukset tulivat pyynnöstä oikein kivasti. Eetu ei kuitenkaan vaikuttanut liian jännittyneeltä, sillä se malttoi pyöristyä ja ohjaa antaessa venyttää itseään eteen ja alas ylös jännittymisen sijaan. Voltilta otin vielä alkuperäisen tehtävänannon mukaisen väistön keskeltä uralle, ja tämäkin sujui nyt jo paremmin. Sitten Eetu sai hetkeksi vähän pidemmän ohjan ja pienen hengähdystauon.
Seuraavaksi tultiin väistöjä vuorostaan uralta kentän keskelle harjoitusravissa. Toinen pitkä sivu puolestaan ratsastettiin vastalaukassa. Jatkettiin vasenta pohjetta väistättäen, ja harmikseni en saanut ennen käyntitaukoa saavutettua olotilaa säilytettyä. Raviväistöt jäivät aika loiviksi, ja Eetu jännittyi taas yrittäen juosta alta pois. Omankin rentouden kanssa oli edelleen niin ja näin. Vastalaukka pitkällä sivulla oli nelitahtista ja kiireistä, ja ennen nostoa jännityttiin aika lailla Eetun ennakoidessa nostoa. Ennen väistöön palaamista pyörittelin ympyrän jos toisenkin väistättäen takaosaa vuoroin ulos, vuoroin aavistuksen sisään sulkutaivutukseen. Näiden kautta Eetu myötäsi taas niskasta ja kulki aina hetkellisesti pyöreämpänä ja paremmin kummankin pohkeen välissä. Viimeinen väistö uralta keskelle oli myös jo hieman rennompi ja parempi.
Lopuksi tultiin vielä samaa kuviota toiseen suuntaan, eli nyt kierroksena oli se vaikea vasen ja pääsin ympyröillä jumppaamaan Eetun jäykkää puolta. Väistössä uralta keskelle oli jokseenkin entiset ongelmat, ja tämä oli se suunta johon kaaduttiin menosuunnan puoleiselle lavalle. En löytänyt tähän ratkaisua joka ei olisi saanut menoa liian jännittyneeksi. Oikea vastalaukka tuntui jotenkin terävämmältä ja kolmitahtisemmalta kuin vasen, mikä oli hieman yllättävää Eetun vahvemman laukan ollessa yleensä vasen. Edelleen pyörittelin Eetun kanssa paljon voltteja ja ympyröitä joilla jatkoin vasemman asetuksen pyytämistä ja pätkittäin takaosaa hieman ulos väistättäen. Eetu oli tässä vaiheessa jo vastaanottavaisemmassa (ja luultavasti vetreämmässä) tilassa, joten se kyllä pyöristyi asetuksesta tai viimeistään väistätyksestä varsin helposti. Mentiin ympyrällä aika kivojakin pätkiä, mutta hyvä muoto ei säilynyt kovin pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Syytän tästä omaa rauhatonta kättä ja väärin ajoitettuja myötäyksiä.
Samaa vasemmalle jumppaamista jatkettiin vielä tovi loppuverryttelyssä. Asetus, kevyt väistätys, poni myötää, ratsastaja myötää (ainakin toivottavasti), muutama askel suoraan eteen ja käsi hiljaa, sitten uusi asetus jne. Eetun tullessa asetukseen ja taipuessa vasemmasta kyljestä muuttui ravi hieman hassun oloiseksi, ja ope totesikin että raviin tulee jopa pientä tahtirikkoa kun poni on niin jumissa. Selvästikin vasemmalle taipuminen oli Eetulle edelleen vaikeaa, mutta kiltisti se kuitenkin yritti melko kevyillä pyynnöillä eli ei jäkittänyt vastaan. Asetus tuli kyllä niskasta ihan hyvin mutta vasen lapa oli edelleen kaatumassa hieman sisään eli ihan kunnolla ei oikea kylki venynyt vieläkään. Eetu oli kuitenkin jo paljon taipuisampi ja halukkaampi pyöristymään kuin alkutunnista.
Yhteenvetona tunnista totesin että se rentous joka löytyi sunnuntaina oli tänään kadoksissa. Eetukaan ei sitten työskennellyt yhtä rentona ja tyytyväisenä. Toki tämänkertaiset tehtävät olivat haastavampia ja "jännittävämpiä", ja Eetulta joutui vaatimaan vähän enemmän. Lopputunnista vaikutti siltä että Eetu tosissaan yritti tehdä mitä pyydettiin ja venyttää jumissa olevaa kylkeä, mutta ihan kaikki palaset kropassa eivät vielä antaneet periksi. Pyöreys olisi varmaan säilynyt tasaisemmin jos olisin saanut käteni rauhallisemmaksi niin että poni voi koko ajan luottaa tuntumaan. Ulko-ohjan tuntuma tahtoo hävitä asetuksissa, ja myötäyksen ajoituksen kanssa olen hakoteillä niin että en aina ehdi tai tajua myödätä oikealla hetkellä. Toisaalta silloin kun myötään niin heitän ohjaa liikaa pois sen sijaan että tekisin myötäyksen tuntuman sisällä. Asettava ohja myös tuttuun tapaan ottaa ja päästää, mikä näkyi ajoittain varsin reilunakin ponin pään heilumisena puolelta toiselle. Kaiken lisäksi menen itse aivan etukumaraan samalla kun yritän houkutella ponia pyöristymään eteen-alas. Ollaan kyllä Eetun kanssa siitä "hauska" pari että molemmilla tuntuu olevan melko ylitsepääsemättömiä vinouksia, joten sen puoleen kyllä ymmärrän Eetua hyvin. Eetulla ei oikea kylki veny eikä pää käänny vasemmalle, kun taas kuskilla oikea kylki venyy liikaakin vasemman ollessa ihan kasassa. Kumpikin saattaa hetkellisesti suoristua silloin kun joku ulkopuolelta koko ajan asiasta muistuttelee, mutta oletustilana on toispuoleinen kenotus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti