Pitkästä aikaa jumppasarjaa

Syyskauden estetunteja ei lukujärjestyksen mukaan ole jäljellä kuin muutama, ja kun niistäkin ainakin kaksi tulee jäämään minulta väliin työmatkan takia niin tuppauduinpa mukaan perjantai-illan pienryhmän estetunnille paikkailemaan tilannetta. Viime kisojen jälkeen en ole hypännyt lainkaan joten olihan se jo korkea aika ettei taas rupea liikaa jännittämään esteillä. Ope oli ilokseni jakanut minulle Eetun, joten odotettavaissa oli oikein mukava tunti. Ryhmässä oli tällä kertaa peräti kuusi ratsukkoa, mukaan lukien Anne Peralla.

Tunti lähti reippaasti käyntiin, sillä heti alkukäyntien jälkeen aloitettiin suoraan laukassa. Olin aika hulabaloo-meiningillä liikkeellä ja viiletin menemään kevyessä istunnassa. Eetulla ei ollut mitään tällaista verkkaa vastaan ja se kiihdytteli pitkillä sivuilla oikein mielellään. Tuli se sentään päädyissä kiinnikin ihan hyvin, mutta asetukset ja taipumiset laiminlyötiin kyllä iloisesti. Vaihdettiin laukassa suuntaa hyppäämällä pienen lävistäjäristikon yli, mutta en saanut laukanvaihtoa onnistumaan hypyssä sillä vaihto olisi ollut vasemmasta oikeaan mikä on Eetulla aina pulmallista. Hetken oikeassa kierroksessa laukattuamme siirryttiin raviin ja tultiin keventäen ravipuomisarjaa. Puomien välit olivat melko lyhyet, joten Eetunkin ravia olisi saanut pikemminkin lyhentää kuin pidentää. Eetu oli laukan jälkeen hieman jännittynyt ja kiireinen, joten en saanut sitä tulemaan puomeille ihan tarpeeksi rauhallisesti. Mahduttiin kyllä väleihin mutta ope toivoi menoon vielä lisää malttia ja rentoutta. 

Estetehtävät aloitetiin ravilähestymisillä pienelle ristikolle pituushalkaisijalla. Ristikolta alas laukassa ja ennen päätyä siirtyminen käyntiin ja pysähdys. Pian linjalle lisättiin toinenkin ristikko innarivälillä. Tehtävässä ei meillä ilmennyt isompia ongelmia. Ponia sai ravissa hieman rauhoitella, ja alas sarjalta tultiin eetumaisesti aina vasempaan laukkaan. Hankala tällaisella suoralla linjalla oli lähteä oikeaa laukkaa hakemaan kun ei voi pahemmin ruveta johtamaan tai kääntämään hypyssä.  Jarrutusmatka esteiden jälkeen meni alkuun pitkäksi mutta tehtävän myötä alkoivat pidätteet mennä hieman paremmin läpi.

Jatkettiin edelleen samaa innarisarjaa, nyt lähestyen vuorotellen oikeassa ja vasemmassa laukassa, ja sarjan jälkeen kaarrettiin noin kuuden askeleen väli vinopystylle joko oikealle tai vasemmalle. Molemmilla puolilla oli siis samanlaiset pystyt samanlaisella kaarevalla tiellä ja suunnan valinta riippui siitä kummassa laukassa oltiin sarjan jälkeen. Sarjaan tuli jossain vaiheessa kolmaskin osa, ja esteet nousivat pikkuhiljaa. Olisikohan sarjan viimeinen pysty ollut lopulta noin 70 cm. Eetu laskeutui sarjalta edelleen 100-prosenttisesti vasemmassa laukassa, mutta joka tapauksessa ongelmani oli se etten selkään erottanut kumpaa laukkaa mennään (noloa!). Yleensä ope auttoi kertomalla laukan mutta olisihan se pitänyt itse erottaa. Meriselitykseksi tarjoan sitä että Eetun laukka on niin pieni ja tasainen että laukan puoli on suoralla melko hankalasti erotettavissa jopa silloin kun vilkaisee alas lapoihin. Kaarteessa puoleisuuden tietysti huomaa helposti, mutta nyt olisi pitänyt huomata jo suoralla tiellä ennen kaarretta. Olin joka tapauksessa valmistautunut menemään aina vasemmalle, joten ehdin kääntää vinopystylle ongelmitta vaikkei laukasta täyttä varmuutta olisi ollutkaan. Kertaalleen olin niin päättäväisesti menossa sarjalta oikealle että käänsin sinne oikeastaan vahingossa (videolla kuuluu kuinka totean "ups" tässä kohtaa) vaikka Eetu olikin vasemmassa laukassa. Päästiinpähän kertaalleen hyppäämään se toisenkin suunnan este, mitä nyt vasta- ja ristilaukassa lähestyen.

Vinopystyllä laukanvaihto vasemmasta oikeaan onnistui ilahduttavasti, sillä muistin jopa johtaa ja uskoisin apua olleen myös pystyn asettelusta hyvin lähelle seinää niin että Eetu automaattisesti ohjautui hypyssä oikealle. Silloin kuin ponnistuspaikka osui nappiin vaihtui laukka esteellä oikeaksi aivan tyylipuhtaasti, kun taas niillä kierroksilla joilla pystystä jäätiin kauas ja Eetu ponkaisi oikein pitkän hypyn vaihtui esteellä vain etuosa oikeaan laukkaan ja takaosa vasta ristilaukan kautta kaarteessa. Nähtävästi Eetu oli tänään sillä tuulella että hypätään ennemmin kaukaa kuin pikkuaskeleella juuresta, ja onnistuin tämän siitä hyvin lukemaan niin että hypyt kaukaa eivät päässeet yllättämään.

Lopuksi tultiin vielä pelkkää jumppasarjaa viiden esteen mittaisena. Ekat neljä estettä olivat innariväleillä ja viimeiseen väliin tuli yksi askel. Viimeinen este nostettiin meille 75 cm:iin. Näytti suhteellisen isolta, mikä johtunee ainakin osittain siitä että en ollut hypännyt moneen viikkoon. Ope kehotti ratsastamaan sisään sarjalle melko isoa laukkaa, sillä välit eivät olleet Eetulle aivan lyhyimmästä päästä. Hyvin Eetu venyi kaikkien esteiden yli, ja sarja sujui oikein nätisti molemmat kaksi kierrosta. Viimeisen kierroksen jälkeen ope huomautti että hypyissä kyynärpääni tahtoivat nousta irti kyljistä "tiputanssiin", eli ennemmin tulisi pyrkiä myötäämään eteenpäin kohti hevosen suuta kyynärpäiden leijailematta ylös. Huomasin tätä tiputanssiefektiä hieman itsekin hypyn aikana, ja pahiten se vaivasi sarjan viimeisellä osalla. Ehkä tämä "huima korkeus" jännitti alitajuisesti sen verran että yritin ikään kuin nostaa ponia liioitellusti esteen yli. Tökin siinä 75 cm pystyllä itseäni myös raipalla leukaan, eli ehkä käteni tosiaan menivät vähän hassusti. Hieman jäi kaivelemaan että tänään esiintyi tällainen virhe joka ei käsittääkseni ole minulle kovin tavanomainen.

Olisin voinut ratsastaa tänään ehkä vähän keskittyneemminkin ja huolellisemminkin, mutta hauskaa oli joka tapauksessa. Oli kiva hypellä pitkästä aikaa jumppasarjaa, ja Eetulla ylipäänsä on tietysti aina todella mukava hypätä. Oikein piristävä rennon ja iloisen fiiliksen tunti eli juuri sitä mitä tarvitsin tämän pienen estetauon jälkeen..

Videokuvaajia oli tänään paikalla peräti kaksin kappalein (kiitos Nora!), joten hyppelyitä pääsi jälkeenpäin analysoimaan usemmastakin kuvakulmasta.