Levottomat kädet vol. 502

Päätin tunkea näin kisojen alla ylimääräiselle tunnille, ja perjantai-illan pienryhmässä olikin sopivasti tilaa. Laitoin hevostoiveeksi Jussin, ja ope olikin tämän huomioinut. Jussi on siis toiveratsuni myös kisoissa. Kisaohjelmana on tällä kertaa Helppo B:0, ja Jussi on ehkä ainoa hevonen jolla kehtaan tätä ohjelmaa startata. Silti näen painajaisia niistä B:0:n keskiraveista ja -laukoista jo nyt. Tunnille lähtiessä oli pieniä onnistumispaineita kun kerran sunnuntaina meillä meni Jussin kanssa niin hyvin. Tällaiset paineet toki enteilevät aina huonoa.

Ratsastettiin melkeinpä koko tunnin ajan "neliökahdeksikkoa" eli toiseen päätyyn neliö vasemmassa kierroksessa ja toiseen oikeassa kierroksessa, ja vaihto neliöltä toiselle ratsastamalla kentän poikki puolesta välistä. Päädyt katkaistiin niin ettei menty uralla vaan käännettiin lyhyt sivu uran sisäpuolelta, ja myös pitkillä sivuilla oli tarkoitus pysyä uran sisäpuolella. Siinäpä olikin tekemistä kun sai jatkuvasti estää hevosen valumista ulos takaisin uralle. Poikittaishalkaisijalla treenattiin siirtymisiä, aloittaen käynti-ravisiirtymillä siten että toinen neliö ravattiin ja toinen käveltiin, siirtymiset aina kentän keskellä. Tämä ei ollut ihan omiaan laittamaan minun ja Jussin työskentelyä sujuvasti vauhtiin, sillä tunnetustihan käynti on se meidän (minun) ongelma-askellaji, ja lisäksi ravineliö tuli ratsastaa harjoitusravissa vaikka Jussi kulki tässä vaiheessa vielä selkä alhaalla kuskia pompottaen niin että olisin mieluummin keventänyt rentouden ja pyöreyden löytämiseksi. Käynnissä yritin soveltaa sunnuntain oppeja, eli pyrin kääntämään kulmissa hieman takaosakäännöstä ajatellen ja etuosaa johtaen ilman liiallista taivutusta. Lisäksi yritin saada asetusta läpi oikealta ja kiinnitin erityishuomiota oikean lavan kontrollointiin pohkeella. Ope kehotti ratsastamaan käyntiä aktiivisemmaksi, ja takaa eteen ratsastus kohti tuntumaa saikin Jussin pyöristymään. Asetuksissa oli tutusti liikaa ottaa-päästää-meininkiä, ja tämä näkyikin hevosen pään heilumisena puolelta toiselle. Aivan yhtä tutusti ope muistutteli käsien hiljaa pitämisestä. Ravineliöt mentiin kaula kaarella mutta selkä alhaalla, oli hankala istua.

Homma alkoi lutviutua paremmin siinä vaiheessa kun jatkettiin molemmat neliöt ravissa ja tehtiin kentän keskellä käyntiin siirtyminen vain muutaman askeleen ajaksi. Kova hiki tuli Jussin ravissa aktiivisesti mukana istuessa, mutta alkoi sentään kulkea jo paremmin, oltiin ehkä enemmän rehellisesti pyöreässä muodossa eikä vain nenä alas nyittynä. Siirtymisissä Jussi oli vähän hidas sekä pidätteelle että pohkeelle, joten sekä käyntiin että raviin siirtyminen tulivat pienellä viiveellä eikä saatu käyntiaskelia ihan täsmällisesti kentän keskelle. En saanut keskivartaloani pidettyä tarpeeksi jäntevänä ja "istuttua" hevosta käyntiin vaan Jussi sai aina siirtymisessä kiskaistua minut irti satulasta ja etukenoon. Myös ravissa olin tutussa etukumarassa, ja ope kehotti useaan kertaan tunnin aikana nostamaan ylävartalon pystyyn. Vinoudesta tuli myöskin tutut kommentit eli painoa satulassa enemmän vasemmalle ja vasen kylki pitkänä, oikea jäntevänä. Jossain vaiheessa ravatessa ope kysyi sen klassisen "miltäs se nyt tuntuu" (mikä siis yleensä takoittaa sitä että kulkee aika kivasti), ja vastasin että ihan kivalta mutta ehkä vielä vähän selkä alhaalla mennään kun pompottaa eikä ole ihan niin joustavan oloinen. Open mukaan ei ollut lainkaan hullumman näköistä menoa, ja täytyy myöntää että tässä kohtaa mentiinkin varmaan niitä tunnin parhaita pätkiä. Ope käski jättää tässä kohtaa hevosen rauhaan ravaamaan eteenpäin ilman jatkuvaa ohjalla ja pohkeella säätämistä - kun kulkee hyvin niin istu vaan kyydissä ja nauti matkasta. Videoltakin näkyy hyvin kuinka käsi ei vaan pysy hiljaa vaan vaivihkaa värkkää koko ajan jotain silloinkin kun kuvittelen pitäväni sen hiljaa. Hetki ravityöskentelyn lopussa kuitenkin liikuttiin ihan kivassa tilassa jossa hevonen oli rehellisemmin pyöreänä ja avuilla ja pääsin itse vähän rauhoittamaan ratsastustani. Ope kehotti ottamaan pitkällä sivulla pari askeleenpidennystä tästä hyvästä hetkestä, ja ihan hyvin pitenikin. Ohjeena oli pyytää pidennystä enemmän oikealla pohkeella koska sinne puolelle Jussi tahtoo vähän kaatua.

Neliökahdeksikolla työstettiin vielä laukkasiirtymisiä, eli laukka nostettiin kentän keskellä käynnistä, laukattiin yksi kierros neliöllä jonka aikana pyöräytettiin laukkavoltti lyhyelle sivulle ja kentän keskelle palatessa siirryttiin raviin. Laukassa oli ne tavanomaiset ongelmat, en saanut tuntumaa ihan rennoksi ja ulkokäsi kuulemma heijasi liikaa ees taas laukan mukana eli siellä ei ollut oikein kunnon tukea. Open kikkakolmonen olikin laittaa minulle pakkopaita jalustinhihnan vapaa pää käteen, josta sitten pyrin pitämään kiinni "vakaalla tuntumalla". Tämä sitten auttoikin jonkin verran ulkokäden vakaana pitämiseen, kun en tietysti voinut eteen tai ylös viedä kättä yhtään enempää ja taakse tai alas liikkumisenkin huomasi heti siitä että hihna löystyi. Tämän ulkokäden apukahvan kanssa laukkasin sitten molemmat kierrokset. En saanut edelleenkään kättä rennoksi mutta olipahan ainakin enempi paikoillaan. Laukassa ei ollut ihan tarpeeksi lennokkuutta ja aktiivisuutta, vaan oli vähän sellaista töks-töks-menoa. Ehkä jäin liikaa kiinni sisäohjaan estämään sisälavan liikettä, enkä myöskään onnistunut löytämään laukassa samanlaista istunnalla aktivointia ja kokoamista kuin viime sunnuntaina niinä "palaset loksahtaa kohdilleen" -hetkinä. Mentiin kyllä pätkiä ainakin kaulasta pyöreänä. Laukannostot sujuivat ihan näppärästi kuten Jussin kanssa aina, mutta raviin siitymisissä esiintyi kuskin satulasta irtoamista ja molempien etupainoisuutta. Joka tapauksessa siirtymän jälkeen päästiin jatkamaan aina tasapainoisessa ja tahdikkaassa ravissa koska Jussi on Mr. Tahti&Tasapaino. Vaikka kuinka yritin istua tiivistii siirtymisissä niin aina könähdin vähäsen. Loppua kohti parani kuitenkin.

Loppuun mentiin vielä hetki keskiraveja lävistäjillä. Ei mitään hurjan liitävää menoa esitetty, mutta askel kuitenkin piteni jonkin verran tahdin säilyessä ja opelta tuli kehuja. Menin ensin joitakin lävistäjiä satulassa istuen ja sitten pari kertaa keventäen kokeillakseni lähteekö paremmin jos en hölsky satulassa. Aika lailla yhtä hyvät pidennykset saatiin molemmilla tavoilla. Yksi varsin onnistunut lävistäjä tultiin oikein mukavan joustavassa ravissa niin että helppo oli istua alas pidennyksestä huolimatta. Kisaradalla pitäisi kyllä esittää sitten rohkeammat keskiravit kuin nämä. Lopun ravityöskentelyyn jätin ulkokäden apukahvan pois, sillä kuvittelin käsien kyllä ravissa pysyvän hiljaa. Video paljastaa jälleen muuta, vaikka kuinka kuvittelin pitäväni kädet rauhallisina.

Viimeistään loppukeventelyissä paljastui että tämä ei ollut mikään paras mahdollinen Jussi-tunti. Ei nimittäin päästy siihen samaan euforiaan kuin mitä loppuverkka onnistuneen (ja joskus vähemmänkin onnistuneen) tunnin jälkeen on usein tarjonnut. Ei ollut sellaista letkeyttä, keveyttä ja apujen välissä liikkumista tyyliin "menen vaikka solmuun jos pyydät". Vähän väkinäistä töksötystä, ja tuntumaan ei oikein löytynyt sellaista keveyttä ja joustoa kuin parempina päivinä. Pakko oli todeta että letkeä, pohkeen ja ohjan välissä oleva Jussi ei tänään löytynyt oikein koko tunnin aikana lukuunottamatta joitain lyhyitä pätkiä alkutunnin ravityöskentelyssä. Sunnuntain esityksestä tultiin siis alaspäin aika paljon, ja siksi oli vähän harmistunut olo tunnin päätteeksi. Ope (joka oli eri kuin sunnuntaina) antoi palautetta että ei tuo nyt pöllömpää menoa ollut ja itse totesin että jos tämä olisi ollut joku muu kuin Jussi niin olisin ollut tyytyväinen tällaiseen. En tiedä olisinko nähnyt tämänpäiväisen eri valossa jos alla ei olisi ollut sunnuntain supertunti. Toki keljutti jälleen oma huono ratsastus istuntavirheineen (taisin muuten puristaa reisillä ja polvilla koko tunnin, lonkat kun ei ole auki niin mitä voi istunnalta odottaa) sekä erityisesti ne levottomat kädet jotka nyppivät hevosta suusta. Tänään oli mukana liikaa yliratsastamista, yliyrittämistä ja hevosen pakottamista sen sijaan että olisin käyttänyt apuja harkiten, tarkoituksenmukaisesti ja rennosti. Jussihan on toki sellainen kone että menee huonosta ratsastuksesta huolimatta.

Videomateriaalia löytyy.