Kisoihin valmistautuminen jatkui Jussin kanssa. Laitoin tänään kannukset jalkaan ihan harjoituksen vuoksi, sillä muistaakseni olen kannuksia käyttänyt viimeksi huhtikuun koulukisoissa ellei taannoista western-kokeilua lasketa.
Alkutunnin tehtävät tähtäsivät hevosen suoristamiseen. Ratsastettiin pituushalkaisijaa, jonka puolessa välissä pyöräytettiin voltti tai useampi tarpeen mukaan, ja pitkillä sivuilla väistätettiin takaosaa uran sisäpuolelle asetuksen suuntaa vaihdellen. Aloitettiin käynnissä ja kohta jatkettiin ravissa. Käynnissä oli aika normimeininki, eli madeltiin pää ylhäällä. Parempia hetkiä saatiin tekemällä oikeaan kierrokseen sulkutaivutusta uralla, eli asetus oikealle läpi, oikea pohje läpi kontrolloimaan oikeaa lapaa ja samalla vasemmasta pohkeesta takaosa sisälle. Tätä sai tehdä aika voimakkailla avuilla jotta ylipäätään takaosan sai siirtymään, ja samalla joutui kunnolla jarruttelemaan ohjasta jottei hevonen kyntänyt alta pois. Aika jännittyneeksi meni taas istunta ja apujenkäyttö, mutta kai siinä jotain meni oikeinkin kun lopulta Jussi antoi oikealta periksi, pyöristyi ja tuntui ottavan takaosaa alle. Tässä tilassa vaan ei sitten pysytty kovin kauan uralle suoristamisen jälkeen. Ope kehotti nostamaan keulaa ylös ja pyrkimään hevosen lyhentämiseen ja takaosan aktivoimiseen. Ei haittaa vaikka ei hevonen pyöreänä säilykään ja nousee niskasta ylös, vaan pyöreänä liikkumista tulee hakea nimenomaan siitä edestä ryhdikkäänä kulkevasta hevosesta. Ei pidä tyytyä siihen että saa kaulan nypittyä kaarelle etupainoisesta laahustuksesta.
Ravissa pyrkimys oli sama eli ohjalla pidetään hevonen ryhdikkäänä ja lyhyenä ja aktivoidaan liikettä takaa eteen. Ei kuulosta vaikealta mutta sitä se tänään oli. Jussi kulki ravissakin selkä aivan notkolla ja pää ylhäällä, ja vastauksena apuihin kiskaisi päätään vaan entistä ylemmäs. Siinä oli aika hankala päästä rennosti ja pehmeästi ratsastamaan. Alkuun keventelin notkoselkäravissa ja yritin ratsastaa takaa eteen tasaisen tuntuman säilyttäen. Volteilla pyöristyttiin vähäsen. Kun meno alkoi tuntua hieman pehmeämmältä istuin harjoitusraviin ja väistätin takaosaa uralla. Edelleen oli takaosan siirto aika nihkeää, ja ajauduin kaivamaan pohkeella. Samalla istunta ja käsi jännittyivät, joten ei kai ole ihme jos ei Jussi kovin tyytyväisenä väistänyt kun oli hirveä puristus ja veto yhtäaikaa joka puolelta. Ope ohjeisti alkun pitämään asetuksen oikealle molempiin suuntiin, eli oikeaan kierrokseen mentiin sulkua ja vasempaan pohkeenväistöä. Huomiota piti kiinnittää erityisesti siihen että ei myödännyt oikeasta ohjasta ennenaikaisesti. Ravityöskentelyn loppuun mentiin myös vasemmalle sulkua muutaman kerran, ja lopulta saatiin ihan onnistuneitakin askeleita kun käytin kevyesti raippaa väistättävän pohkeen tukena.
Kaiken tämän vääntämisen ja kääntämisen seurauksena Jussi alkoi pikkuhiljaa kulkea vähän paremmin ja ravikin oli jo hieman joustavampaa istua, mutta kunnolla suoristumaan en sitä saanut eli edelleen oli oikea lapa ulos pullahtaneena ja asetus oikealle hankalaa. Saatiin sentään joitain hetkiä jolloin pääsin rentouttamaan kättä ja Jussi ravasi edestä kevyemmän oloisena ja pyöreänä. Nämä hetket vaan olivat harmillisen lyhyitä ja kohta taas töksötettiin jännittyneesti selkä alhaalla. Kaiken kaikkiaan oli sellainen olo että ratsastukseni oli aika kovaa ja väkinäistä, ja hevonen jännittynyt ja tyytymätön. Ohjasta pito meni jälleen aivan liikaa ohjasta vedoksi. En tiedä mistä johtuu että Jussilla oli tänään hieman epätyypillisesti tapana "paeta" ylöspäin eli nykäistä pää taivaisiin silloin kun ei avut miellyttäneet. Spekuloin että se saattoi ärsyyntyä kannuksista (joita en tarkoituksella kertaakaan käyttänyt mutta siellähän ne varmaan kuitenkin vähän vaikuttivat pohkeen jatkeena). Ehkä kuitenkin parempi että Jussi kerrankin antaa palautetta kovasta ja/tai epävakaasta kädestä nostamalla pään ylös eikä pakenemalla kaulaa kaarelle vetäen, meneepähän näin kuskille paremmin perille.
Laukan osalta hiottiin tänään nostoja sekä voltteja. Nostot tehtiin harjoitusravista ravaamalla ensin puolikas pääty-ympyrä ja nostaen laukka kentän keskellä ympyrän kaarella. Tarkoitus oli päästä nostamaan suoralla hevosella ilman takaosan liirailua mihinkään suuntaan. Laukassa jatkettiin sitten uraa pitkin toiseen päätyyn missä pyöräytettiin pitkiltä sivuilta voltit. Laukannostoihin oli hankala tulla sillä Jussi ennakoi nostoa todella voimakkaasti. Siinä oli hankala yrittää mitään väistätyksiä tai sisätakajalan aktivointia ennen nostoa kun Jussi tulkitsi kaikki avut laukka-avuiksi. Sitten kun ei saanutkaan vielä lähteä laukkaan oli seurauksena jännittyminen ja pään ylös kiskaiseminen. Parhaat nostot saatiin silloin kun en valmistellut juuri lainkaan vaan pikkaisen "yllätin" Jussin nostoavuilla. Välillä otin ylimääräisen ravikierroksen ympyrällä kun en halunnut tehdä nostoa hevosen ennakoinnista. Laukassa ope kehotti hakemaan "muhkeaa" liikettä Jussille sekä pitämään sen ohjalla melko lyhyessä ja korkeassa raamissa (mutta ohjasta vetoa välttäen). Olihan siinä joitain kivoja sekunteja jolloin laukka mukavan isolta ja joustavalta tuntuikin kunhan onnistuin ratsastamaan sopivasti takaosalta tuntumaa vasten, mutta enimmän aikaa laukkakin oli sellaista jähmeää töksötystä. Voltteja ei päästy menemään kovin rennosti kun koko ajan sai pelätä törmäystä vastakkaisella sivulla volttia ratsastavien kanssa, aika paniikissa sai olla kääntämässä ettei liirauduttu toisten tontille. Vasemmalle tuli helposti ylitaipumista, ja oikealle taas kaaduttiin sisälle kun ei oikea pohje ollut edelleenkään kunnolla läpi. Oikea laukka oli ehkä vähän vasenta toimivampaa.
Loppukeventelyissä Jussi liikkui jo hieman joustavamman ja rennomman oloisena, vaikka edelleen oltiin vinoja ja välillä hevonen nousi pois tuntumalta. Tässä vaiheessa pääsin itsekin vähän rentouttamaan ratsastustani. Ope pyöritytti vielä pari kierrosta voltilla missä etsittiin kunnon asetusta oikealle niin ettei hevosen niska pullahda oikealle vaan se kääntää päänsä niskan toimiessa "saranana". Rupesi siinä jo epätoivoisena naurattamaan kun ei vaan hommasta tahtonut tulla mitään. Voltilta uralle palatessa tosin tapahtui jotain, sillä Jussi pyöristyi aika mukavasti ja taisipa takaosakin tulla paremmin alle, joten kai tässä nähtiin jo jonkinlaista suoristumista. Kun hevonen nyt liikkui pyöreänä ja aktiivisena käski ope ratsastaa hieman keskiravia pääty-ympyrällä. Löytyihän sieltä sitten vähän isompaa ravia pyöreällä hevosella. Ongelmana vaan oli se että lähdin pidennystä pyytäessä itse ylikeventämään, ja käsi tuli rauhattomaksi kun yritin varmistella nenän säilymistä alhaalla. Päästiin kuitenkin lopettamaan tällaiseen vähän parempaan hetkeen jossa Jussi liikkui ihan rennon ja aktiivisen oloisena.
Tunnin jälkeen olin aika alakuloisissa tunnelmissa, sillä kokonaisuutena ajatellen tänään meni todella huonosti. Jo perjantain tunti oli viime sunnuntaita kehnompi ja nyt mentiin alaspäin vielä lisää. Todistettavasti minulta löytyy osaamista saada Jussi menemään oikein mukavastikin, mutta en vaan aina sitä onnistu kaivamaan itsestäni esiin. Joskus toimii ja joskus ei, ja tämän taustalla on varmaan monenlaisia psykologisia tekijöitä. Toki hevosellakin on niitä hyviä ja huonoja päiviä kuten ope tunnin päätteeksi lohdutteli. Eniten jäi kuitenkin surettamaan se kuinka kovakouraista oma ratsastukseni
tänään(kin) oli. Tietenkään aina ei voida työskennellä aivan höyhenenkevyillä
avuilla, vaan joskus pitää asioita vaatia vähän ronskimmin jotta saadaan hevonen toimimaan, mutta
kun tähän sitten yhdistyy se kuinka koko istunta ja erityisesti käsi
jännittyy aivan tönköksi niin lopputulos ei ole ollenkaan kiva ja
pelkään aiheuttavani hevoselle aivan kohtuutonta epämukavuutta omilla virheilläni.
Eipähän ole ainakaan mitään suuria paineita kisoihin. Kun katsoo keitä kaikkia samaan luokkaan on tulossa vaikuttaa siltä että vaikka ratsastaisin omaan tasooni nähden oikein hyvin niin taitaa tuloksena olla joka tapauksessa jumbosija. Mutta eipä sillä sijoituksella niin väliä (jonkunhan se viimeinen on oltava, ja minulla on siitä ainakin kokemusta) ja tavoitteenani olisikin rata johon voin itse olla tyytyväinen. Huonompi juttu vaan että ne kriteerit tyytyväisyyteen taitavat olla korkeammat kuin oma osaamistaso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti