Älä myötää miten sattuu

Parin Eetu-tunnin jälkeen tein paluun Jussin satulaan. Kummasti Jussi aina kasvaa korkeutta (ja leveyttä) sillä aikaa kun minä harrastan poniratsastusta. Tunnin ohjelmassa oli K.N. Specialin tehtävien harjoittelua. Kolmen viikon päästä olevissa kisoissa mennään siis tätä ohjelmaa. Pääsin tänään kuitenkin ratsastamaan Jussilla ilman minkään sortin kisastressiä, sillä vielä en ole kisaratsustani päätöstä tehnyt.

Ratsastettiin alkuun käynnissä huolellisia kulmia sekä pysähdyksiä. Jussin kanssa pysähdykset onnistuivat siinä mielessä hyvin, että se kyllä pysähtyi varsin pienestä merkistä sekä malttoi pääsääntöisesti seistä hyvin paikoillaan. Pää oli pysähdyksissä ylhäällä, mutta ei kyllä kovin pyöreänä menty muutenkaan. Kertaalleen Jussi sai päähänsä että nyt halutaan varmaan peruuttaa eikä meinannut millään uskoa että seisotaan vaan paikallaan ilman peruutteluita. Ravissa aloitettiin keventäen ja samalla ratsastettiin kisaohjelman teitä eli loivat kiemurat pitkille sivuille ja voltit lyhyille sivuille. Jussi tepsutteli alkuun lyhyttä mummoravia selkä alhaalla, ja ensisijainen tehtävä olikin saada se liikkumaan pidemmällä askeleella ja tarmokkaammin. Kunhan muistin pyytää sitä tomerasti eteen niin alettiin pikkuhiljaa liikkua enemmän oikeinpäin. Ongelmana oli jälleen se että unohduin kaivamaan jatkuvasti pohkeella sen sijaan että olisin kerrasta laittanut Jussin liikkumaan kunnolla ja sen jälkeen voinut jättää sen ravaamaan itsekseen ilman jakuvaa eteenpuskemista. Pohkeella eteen pyytäessä kädet muuttuivat helposti rauhattomiksi kun yritin samalla liikaa kontrolloida hevosen muotoa ja varmistella ettei se nouse ylös. Loivan kiemuran suhteen oli pieniä hankaluuksia oikean tien löytämisessä kun ei ollut kouluaitoja apuna määrittämässä tien kokoa. Alkuun keskityin liiaksi hevosen asettamiseen ja kaulan muotoon, ja seilailin kiemuran miten sattuu niin että kentän keskeltä tuli kiire kääntää takaisin uralle oikeaan paluupisteeseen. Sitten terästäydyin ja aloin ratsastaa kuviota hieman huolellisemmin. Kierros oli oikea, joten loivalla kiemuralla Jussi oli helppo asettaa ja taivuttaa vasemmalle, mutta asetuksen palautus oikeaksi ja kiemuraa seuraavan kulman ratsastus oli haastavampaa hevosen tunkiessa oikeaa pohjetta vasten. Pikkuhiljaa alkoi oikealle asetuskin volteilla työskentelyn ansiosta onnistua paremmin, ja viimeisellä kiemuralla tähän suuntaan ope jo kehui että asetuksen vaihto puolelta toiselle sujui kohtalaisen pehmeästi.

Käveltiin välissä hetki pitkin ohjin ja tultiin vielä harjoitusravissa loivia kiemuroita sekä voltteja vasemmassa kierroksessa. En oikein tiedä mitä tässä kohtaa tapahtui, mutta Jussi alkoi yhtäkkiä toimia aika kivasti. Ehkä asiaa auttoi se että ennen raviin siirtymistä hain hetken aikaa parempaa suoruutta voltilla, missä open ohjeesta pyrin asettamaan ulos oikealle ja samalla tuomaan etuosaa hieman sisään oikealla pohkeella. Tämä suoristus jäi mielestäni aika keskeneräiseksi, mutta joka tapauksessa raviin siirryttyämme Jussi liikkui saman tien tasaisesti pyöreänä ja edestä kevyenä, ja siinä määrin oli selkäkin ylhäällä että ravi oli jo ihan istuttavissa. Loivalla kiemuralla myös asetus oikealle toimi ihan kohtuullisesti. Ope muistutteli pitämään käden hiljaa ja tuntuman mahdollisimman tasaisena, ja välttämään ylimääräisiä "muuten vaan" -myötäämisiä. Sekä ratsastajan että hevosen pitäisi aina olla perillä siitä miksi kulloinkin myödättiin.

Hevosen muoto oli siis tässä vaiheessa varsin hyvä ja tuntuma mukavan kevyt, mutta edelleen raviin olisi kaivattu lisää lennokkuutta ja liikaa jouduin puskemaan hevosta eteen. Ope kyseli että miltä ravi tuntuu istua ja totesin että niin hyvältä kuin se nyt Jussilla voi olla. Hevosen liikkeessä oli kyllä jo joustavuutta, mutta siitäkin huolimatta sain laittaa oman keskivartalon kunnolla töihin, ja pohkeet tietenkin heiluivat aika reilusti. Ope kehotti ottamaa lantion paremmin vartalon alle ja avaamaan lonkkia niin että polvet saa kunnolla irti satulasta. Onnistuin hieman parantamaan asentoa nostamalla ylävartalon pystympään, ja kun yritin avata lonkkia niin paljon kuin mahdollista niin jopas liikkui Jussikin muutaman askeleen hienompaa ravia. Kuten opelle totesin niin merkittävä ongelma Jussin kanssa on siinä että se on niin leveä etten vaan pysty saamaan lonkkia tarpeeksi auki. Ehkä Jussi tosiaan liikkuisi paremmin jos saisin polven ja reiden enemmän irti satulasta ja samanaikaisesti lantion oikeaan asentoon. Nyt ei vaan lonkissa ole riittävää irtonaisuutta.

Lopuksi hiottiin vielä K.N. Specialin laukkakuvioita. Ohjelman mukaisesti tultiin oikeassa kierroksessa käynnistä raviin siirtyminen ennen kulmaa ja lyhyen sivun keskellä oikean laukan nosto sekä tästä pääty-ympyrä. Ympyrän jälkeen jatkettiin uraa pitkin ja laukasta raviin siirtyminen vapaavalintaisessa pisteessä. Jussi oli taas hieman ennakoimassa nostoa niin että ravi tahtoi mennä jännittyneeksi, ja noston jälkeen se puolestaan pääsi tunkemaan sisäpohjetta vastaan niin että ympyrä jäi liian pieneksi. Ympyrällä ope kehotti rauhoittamaan sisäkäden, sillä taas meinasi hevosen pää heilua puolelta toiselle. Suoralla uralla laukka rullasi paremmin kuin ympyrällä, ja varsinkin pitkän sivun alkuun saatiin ihan hienojakin laukka-askeleita. Sivun loppua kohti valuttiin vähän etupainoiseksi. Siityminen raviin oli kohtalaisen tasapainoinen kuten Jussilla aina, mutta turhan etupainoinen. Viimeinen kierros tätä tehtävää onnistui ihan kelvollisesti, sillä pääsin nostamaan laukan aktiivisesta ravista pyöreällä hevosella, ja älysin jo olla hereillä estämässä ympyrällä sisäänpäin tunkemista.

Vasempaan kierrokseen tultiin pari kertaa laukannosto kentän keskellä ja sitä seuraava pääty-ympyrä. Nostoissa oli pieniä hankaluuksia, sillä kentän poikki kääntäessä Jussi tunki oikealle kyljelle ulkoapuja vastaan, ja nostosta taas tahtoi karata liian aikaisin vasemmalle. Ei siis saatu oikein suoraa tietä, ja nosto itsessäänkin oli tähän kierrokseen hitaamman puoleinen. Ympyrällä laukka toimi tähän kierrokseen jo paremmin, tuntumaan löytyi vähän keveyttä ja rentouttakin ja laukka ei ollut ihan niin töks-töks. Suoralla uralla saatiin jälleen ne parhaat laukka-askeleet kun Jussi innostui askelta vähäsen venyttämäänkin. Oikein mukavaa laukkaa löytyi myös omaa vuoroa odotellessa toisessa päädyssä, missä laukkasin hetken pääty-ympyrällä ja Jussi liikkui samanlaisessa pyöreässä ja edestä kevyessä muodossa kuin ravissa alkutunnista. Tällaiset hetket tuppaa laukassa olemaan vähän harvinaisempaa herkkua. Loppuverkkaa en ehtinyt kovin kauan tehdä kun Jussi jatkoi vielä seuraavalle tunnille, mutta joka tapauksessa meno oli kuten alkutunnista eli periaatteessa ihan kiva pyöreä muoto mutta ravi ei ihan tarpeeksi aktiivista ja lennokasta.

Tunnista jäi tänään ihan kohtuullisen hyvä mieli. Ravissa oli varsin toimivia hetkiä jolloin Jussi liikkui hyvässä pyöreässä muodossa ja vieläpä pysyi siellä hyvin tasaisesti. Ongelmana läpi tunnin oli kuitenkin se että hevonen oli enemmän tai vähemmän pohkeen takana ja olin oikeastaan koko ajan muistuttelemassa sitä pohkeella ja maiskutuksella eteen sen sijaan että olisin voinut jättää sen liikkumaan itsekseen. Hitaus pohkeelle sekä se ettei hevonen ollut kunnolla suora ja lavoistaan kontrollissa aiheutti teiden ja siirtymisten epätäsmällisyyttä.

Tässäpä saakin nyt pohtia mitä hevosta toivon kisoihin. Jussin kun vaan saisin toimimaan kisoissa niin kuin tunnilla parhaimmillaan niin kylläpä kelpaisi. Tiedän kuitenkin jo kokemuksesta että kisoissa en sitä saa liikkumaan kunnolla ja rata menee kamalaksi hevosen eteenpäin työntämiseksi. Kuten tänään huomattiin niin jo tunnilla saattaa olla ongelmaa aktiivisen liikkumisen kanssa, ja jotta saisin kisoissa Jussin moottorin käyntiin vaadittaisiin tilaa huomattavasti enemmän kuin se 10x15 metrin verkka-alue maneesissa. Marraskuun kisoissa kun ulkokenttäkin on 99% varmuudella siinä kunnossa ettei siinä voi ravi- ja laukkaverryttelyä tehdä niin maneesin pikkupläntillä olisi jotenkin kaivettava hevosesta kunnon liike esiin. Jos ja kun tämä ei onnistu niin seurauksena on viime kisojen tapaan radalla pohkeen takana hiippaileva hevonen joka selkä alhaalla pompottaa ratsastajaa. Toinen tällä hetkellä harkinnan alla oleva kisaratsu on Eetu. Eetua en ehkä saa kovin pyöreänä liikkumaan, mutta olisihan se kiva mennä vaihtelun vuoksi rata jolla hevonen jopa liikkuu itsekin eteenpäin ja kuski voi eteenpuskemisen sijaan keskittyä täsmällisen ja siistin radan ratsastamiseen. Jussin kanssa pelataan kisoissa upporikasta ja rutiköyhää eli periaatteessa se voi mennä aivan todella hyvin, mutta todennäköisimmin menee todella huonosti. Eetusta taas tietää että se menee joka tapauksessa "ihan kivasti", ei superhienosti mutta ei ole täyskatastrofikaan. Onneksi tässä ehtii vielä hetken miettiä.