Onneksi Anne järjesti meille taas tunnin Tallinmäelle niin ei mennyt viikonloppu kokonaan ilman heppailuja. Kahden viikon päästä olevia estekisoja silmällä pitäen mentiin kavalettitehtäviä, ihan kunnolla hyppäämään ei päästy kun hevosilla oli jo tälle viikolle niin paljon hyppelyitä alla. Ratsukseni sain jälleen Ässän ja mielelläni sen kanssa harjoituksia jatkoinkin.
Aloitettiin tuttuun tapaan volttikahdeksikoilla käynnissä ja ravissa taivutellen hevosia ja väistättäen takaosaa hieman ulos. Vasempaan kierrokseen oli normaalit väistöongelmat, ja nyt on oikein demokuvakin siitä miten alan vääntää itseäni vinoon kun pitäisi tähän kierrokseen tehdä pohkeenväistöä.
Vasemman pohkeen väistätys näyttää tältä. Kiertymistä, vinoutta ja eteen lentävä ulkopohje. Ei ihme että tähän suuntaan väistöt aina takkuaa ratsusta riippumatta.
Uskoakseni tässä väistetään oikeaa pohjetta. Paremmalta näyttää tähän suuntaan.
Väistöissä keskittyessäni takaosan siirtoon alkoivat kädet nyplätä ja sahata ohjaa aivan huomaamatta, ja tästä tulikin opelta noottia. Keskityttiin siinä sitten aivan erityisesti käden pehmeänä ja hiljaa pitämiseen. Ohjeena oli että kun poni myötää ja pyöristyy pitää lopettaa ohjalla vaikuttaminen ja vain jättää kevyt tasainen tuntuma. Tässä vaiheessa nyplääminen tai liika veto ohjasta saa Ässän vain vetäytymään kuolaimen alle. Sitten taas kun nenä nousee ylös voi ohjalla vaikuttaa enemmän mutta nytkin tasaisella kädellä eikä nyppien, ja pääsääntönä ratsastus pohkeella takaa eteen eikä ohjalla edestä taakse. Olin selvästikin liian hidas reagoimaan kädellä muuttuviin tilanteisiin, sillä ponin pyöristyessä jäi ohjaan helposti liikaa painetta (pitäminen menee helposti vetämiseksi) tai liikettä, kun taas ponin pään noustessa ylös jäi ohja lerppumaan liiankin pitkänä. Tämä sitten näkyikin muodon epätasaisuutena. Yritin ratsastaa sillä asenteella että ihan sama missä asennossa ponin pää on kunhan ei nyt nypitä ohjasta, vaikka Ässä nypläyksestä tai vetämisestä palkitseekin kaulaa kaarelle vetämällä.
Käden tasaisuuteen keskittyminen vei tehokkaasti huomion pois muista asioista, joten istuin taas hienosti etukumarassa ja vinossa, ja pohjetta käyttäessä polvi ja kantapää nousivat ylös. Huomion siirtäminen näihin taas johti siihen että käsi alkoi nyplätä ohjaa. Raviverryttelyn loppua kohti meno kuitenkin näytti open mukaan jo tasaisemmalta.
Oikeaan kierrokseen ei hassumpaa (ainakaan tästä kuvakulmasta, mitä nyt kädet levällään)...
...mutta voltti vasemmassa kierroksessa paljastaa vartalon vinouden ja painon tippumisen oikealle.
Oikealle tuli helposti liikaa taivutusta kaulaan. Ulko-ohja ois kova sana.
Ei todellakaan menty koko ajan pyöreänä. Kuski kyllä pyöristää selkää mutta se nyt ei ole ehkä ihan mitä haluttiin.
Otettiin vielä ihan pienet pätkät laukkaa molempiin suuntiin ennen kuin aloitettiin kavalettitehtävät. Ei niin yllättäen laukassa kaikki toimi jälleen paremmin kuin ravissa. On se kumma miten laukassa osaan istua niin paljon paremmin kuin (kevyessä) ravissa.
Kivan näköinen hetki laukassa. Nasse-setä hyökkii kimppuun takavasemmalta.
Sitten päästiin kavalettitehtävien pariin. Olin tyytyväinen kun kuulin että mentäisiin tänään johtamisia ja laukanvaihtoja, sillä nehän eivät edellisellä yrityksellä Ässän kanssa ottaneet onnistuakseen. Ihan ensimmäisenä tultiin kuitenkin kentän keskellä pientä ristikkoa kaarevalla uralla, ja kohta lisättiin perään kaarre toiselle kavaletille. Laukkoja ei siis tässä kohtaa vaihdeltu ja tehtävä sujuikin ongelmitta molempiin suuntiin. Vaikka miniristikolla tai kavaletilla ei niin nuukaa olekaan "ponnistuspaikan" suhteen niin tuntui että tänään osuttiin paremmin sopivaan paikkaan kuin viimeksi ristikkoa Ässällä hyppiessä jolloin oltiin aina juuressa. Tänään Ässä oli ehkä paremmin pyrkimässä eteen ja lähti mieluusti ponnistamaan ristikon yli vähän kauempaakin ilman ylimääräistä miniaskelta.
Seuraavana vuorossa oli vanha tuttu kahdeksikko ristikon yli eli suunnan ja laukan vaihto joka hypyn aikana. Tämähän oli se tehtävä jossa viikko sitten tunaroin ihan täysin. Nyt aloitettiin samoilla sävelillä, eli laukka ei vaihtunut kumpaankaan suuntaan. Ope kehotti johtamaan kädellä sen sijaan että liioitellusti kippaa vartaloa menosuuntaan. Vähän johtamista sitten sainkin ujutettua mukaan, tosin nyt ohjaan tuli helposti liikaa vetoa ja ranne ei tahtonut pysyä jämäkkänä vaan koukistui mutkalle. Saatiin kuitenkin vaihto onnistumaan molempiin suuntiin joten joko suunnan tiedotus oikeasti parani tai sitten Ässä älysi tehtävän juonen.
Laukanvaihtoharjoituksia jatkettiin tulemalla kahden kavaletin suora linja lävistäjällä ja niiden jälkeen kaareva linja ja kolmas kavaletti (piirroksessa 2-4). Laukan oli siis tarkoitus vaihtua lävistäjällä viimeistään toisella kavaletilla jotta kaareva tie tulisi myötälaukassa. Selvitimme tämä tehtävän oikein nätisti heti ensimmäisellä yrityksellä, laukka vaihtui toisella kavaletilla siitäkin huolimatta että vaihto tuli vasemmasta oikeaan laukkaan eli Ässän hankalampaan suuntaan. Vastaava tehtävä tultiin vielä toiseen suuntaan mutta nyt aloittaen hypyllä matalan portin yli ja kaartaen kahden kavaletin lävistäjälinjalle jossa laukanvaihto jommassa kummassa hypyssä (piirroksessa 5-7). Ensimmäisellä kierroksella muuten hyvä mutta takapää jäi vaihtamatta ja tultiin lävistäjältä ulos ristilaukassa. Toisella yrityksellä suunnan tiedotus ja johtaminen onnistui paremmin jolloin laukka vaihtui toivotusti jälkimmäisellä kavaletilla.
Ranteet mutkalla.
Lopuksi tultiin kavalettirata piirroksen mukaan. Rata sisälsi siis kaikkiaan neljä laukanvaihtoa, ja kuin ihmeen kaupalla nämä osuivatkin meillä kohdilleen. Ensimmäisellä lävistäjälinjalla tultiin vähän liian kovaa ja kavalettien juureen, eikä laukka vaihtunut vielä lävistäjällä vaan vasta kaarevan tien jälkeen kolmannella kavaletilla. Muutoin oikein hyvä suoritus (video alla) ja olin tietysti tyytyväinen kun tänään vaihdot onnistuivat näin hyvin. Enää pitäisi saada sama tehtyä puomien noustessa kavalettikorkeudesta ylöspäin ja keskittymisen siirtyessä ponnistuspaikan sihtaamiseen sekä hengissä esteen yli selviämiseen.
Loppuverkkaan saatiin vielä vähän jännitystä kun kentälle oli ehtinyt luikerrella kyykäärme. Ravasin Ässällä pahaa aavistamatta lyhyttä sivua ja vasta ohittaessamme kyyn noin 20 cm päästä tajusin että siinä todella on ihan oikea käärme. Kyy se tosiaan oli sahalaitakuvioineen, onneksi ei kerinnyt purra Ässää jalkaan vaikka niin läheltä mentiinkin. Huh huh. Rohkeasti kuitenkin käytiin vielä "puskailemassa" loppukäynnit eikä näkynyt käärmeitä tai muita villieläimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti