Askelpituuden säätelyä ja erittäin epäonnistuneita johtamisia

Olin taas Annen kanssa kahden hengen tunnilla Tallinmäellä, ja ratsuna oli tälläkin kertaa Ässä. Tunnin aiheena oli puomi-kavalettiharjoituksia askelpituuden säätämisen ja laukanvaihtojen merkeissä eli erittäin tarpeellista ja tervetullutta treeniä.

Aloitettiin edelliskerran tapaan taivuttelemalla hevosia käynnissä volttikahdeksikoilla. Ässä ei ollut tänään samalla lailla automaattipyöreänä kuin viimeksi, vaan jäkitti menemään nenä taivaissa. Jossain vaiheessa hoksasin että osasyy tähän oli luultavastikin eri kuolaimet, sillä torstaina mentiin oliivikolmipalalla mutta tänään suussa oli perusnivelet. Ope ohjeisti jälleen pitämään käden mahdollisimman tasaisena ja ikäänkuin sivuohjamaisen mutta joustavan tuntuman, ja samalla ratsastamaan pohkeella kuolainta kohti. Tämä oli taas paljon vaikeampaa kuin teoriassa kuulostaa, ohja tahtoi välillä löystyä ja tuntuma kadota. Toisaalta taas pyrkimys tasaiseen tuntumaan johti helposti tilanteeseen jossa ohjassa oli vetoa. On se vaan käsittämättömän hankalaa pitää mutta ei vetää. Vasempaan kierrokseen Ässä oli tunkemassa volteilla sisäpohjetta vastaan kun taas oikeassa kierroksessa liirailtiin lapa edellä ulospäin. Pieniä pyöristymisen hetkiä saatiin silloin kun sain ponin hieman väistämään vasenta pohjetta.
 
Verryttelyä jatkettiin ravaamalla kolmen puomin suoraa linjaa siirtäen puomien väleissä käyntiin. Alkuun Ässä meinasi vähän jyräillä pidätettä vastaan ja huijata hiippailemalla ihan hidasta ravia sen sijaan että olisi rehellisesti siirtynyt käyntiin. Toistojen myötä poni alkoi kuitenkin kuunnella paremmin ja rupesin ehkä itsekin olemaan paremmin hereillä jarruttamassa välittömästi puomin jälkeen.

Tähän väliin otettiin ihan pieni pätkä laukkaa, ja tänäänkin palaset loksahtivat parhaiten kohdilleen laukassa. Tasaisen mutta joustavan tuntuman löytäminen laukassa oli huomattavasti helpompaa kuin ravissa tai käynnissä, ja Ässä laukkasi mukavan pyöreänä. Tässä vaiheessa sai vielä olla vähän punkemassa pohkeilla jotta laukka säilyi aktiivisena.

Puomilinjaa tultiin seuraavaksi ylittäen ensimmäinen puomi ravissa, jatkaen käyntiin siirtymisellä ja toinen puomi taas ravissa, sekä viimeiseen väliin laukannosto ja kolmannen puomin yli laukaten. Tätä taidettiin tulla vain kerta ja ihan onnistuneesti. Sitten vuorossa olikin sitä laukan säätelemistä. Aloitettiin "normaalilaukalla" mikä Ässälle tarkoitti kuutta askelta puomien väleihin. Ensimmäisellä kierroksella tultiin liian hidasta ja lyhyttä laukkaa kuudella ja puolella askeleella, mutta tästä viisastuneena tiesin antaa Ässän laukata hieman sujuvammin eteen ja päästiin linja nätisti kuudella askeleella molempiin väleihin. Aina linjan jälkeen jarruteltiin lyhyen sivun lopulla kulmaa kohti käyntiin ja linja tultiin seuraavalla kierroksella vastakkaisesta suunnasta. Kuuden askeleen laukalla taidettiin ottaa vielä onnistunut toisto ja sitten alettiin lyhentää seitsemään askeleeseen. Laukkaa lyhentäessä en aluksi muistanut ratsastaa riittävästi pohkeella, joten pidätteet ensimmäisen puomin jälkeen johtivat raville tippumiseen. Seuraavalla kierroksella kuitenkin tultiin jo onnistuneesti seitsemällä askeleella laukan säilyessä.

Seuraava tehtävä olikin laukan pidentäminen viiteen askeleeseen, ja taas möhlittiin eka yritys riittämättömällä laukalla. Ei muuta kuin vähän lisää kierroksia, kättä rennommaksi ja kevyt istunta puomien väliin niin menihän se viisikin ihan helposti. Näköjään kaikilla askelpituuksilla piti ensin ottaa se tutustumiskierros jolloin ei askeleet sopineet, ja vasta tämän jälkeen osasin korjata laukkaa sopivasti joko eteen tai taakse.

Tultiin linjaa vielä askelpituutta vaihdellen niin että ensimmäiseen väliin seitsemän askelta ja toiseen kuusi. Seuraava variaatio oli sama toisin päin eli aloitus kuudella ja sitten kiinni seitsemään. Muistaakseni näissä ei ollut mitään isompia ongelmia vaan päästiin tulemaan ihan mukavasti halutuilla askelmäärillä. Seitsemän askeleen välissä tosin taidettiin vähän huijata tulemalla pikkuisen mutkitellen niin että tilaa jäi enemmän.

Lopuksi siirryttiin vielä johtamis- ja laukanvaihtoharjoitukseen kentän keskellä olevalla ristikolla. Ristikon yli ratsastettiin kahdeksikkoa laukkaa vaihtaen. Alkuun ratsastin ristikolle aivan liian vinottain, ja ope neuvoikin että kannattaa tulla paljon suorempaan jotta pääsee hypyssä johtamaan uuteen menosuuntaan. Vinottain tullessa kun ei oikein johtamaan pysty. Korjattiin siis tie paremmaksi, mutta edelleenkään en onnistunut riittävästi tiedottamaan ponille suunnanvaihdosta ja laukka ei vaihtunut. Oikeasta laukasta vasempaan kyllä vaihdettiin mutta vasemmasta oikeaan ei. Johtava käsi vain nousi ylös sen sijaan että olisi johtanut oikeaoppisesti sivulle, ja rannekin meni tutusti mutkalle. Ylävartalo ja katse eivät kääntyneet toivotulla tavalla joten eipä tullut vaihtoa. Ajauduttiin ristikolle usein aika pohjaan ja kaikki keskittyminen tahtoi mennä ponnistuspaikan jännittämiseen sen sijaan että olisi kerinnyt kunnolla johtaa. Open ohjeilla sain vähän parannettua loppua kohti ja laukka vaihtui kerran tai kaksi myös vasemmasta oikeaksi, liekö sitten tuurilla vaiko johtamisyrityksen ansiosta. Paljon jäi kyllä parantamisen varaa, ja ope kehottikin harjottelemaan oikeaa johtamista vaikka ihan kotona. Kyynärpää kylkeen kiinni ja käden kääntämistä sivulle ranne suorana. Samalla katse horisonttiin eikä alas ja kevyt ylävartalon kierto käden mukana. Tämä liike pitäisi saada automatisoitua niin että se tulee selkäytimestä ratsaillakin kun on miljoona muuta keskittymistä vaativaa asiaa.

Täystumpelointi johtamistehtävässä jäi harmittamaan aika lailla, mutta ainakin tuli selväksi että tämä osa-alue vaatii paljon harjoittelua. Toki tiesin entuudestaan että laukanvaihdot esteillä ovat ikuinen kompastuskiveni. Tänään onneksi sain hyviä ja selkeitä neuvoja siihen miten johtaminen tulisi tehdä, joten ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä lisää harjoitusta ja toistoja alle niin ehkä sitä joku päivä voi surkeakin esteratsastaja kehittyä edes vähän paremmaksi.