Sähläystä puomeilla

Kisa-aamupäivän jälkeen ehdin kääntyä pikaisesti kotona ennen kuin palasin tallille omalle vakiotunnilleni. Ohjelmassa oli pitkästä aikaa puomeja, ja ratsuna niin ikään pitkästä aikaa Rappen.

Tunti jakautui tehtävien puolesta kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koostui työskentelystä ravipuomisarjoilla, joilla oli tarkoitus saada hevonen liikkumaan pyöreänä sekä lyhyttä aktiivista ravia "ylöspäin". Tehtävä ei onnistunut ihan toivotulla tavalla, sillä vaikka hetkellisesti saatoin saada Rappenin pyöristymään asetusten kautta voltilla tai ympyrällä oli puomisuoralla pyöreys auttamattomasti kateissa. Lönkyteltiin toki puomien yli mutta eipä siinä ravissa ollut oikein sitä toivottua aktiivisuutta. Rappen tuntui olevan vähän hitaalla vaihteella vielä tässä vaiheessa tuntia, ja kuski itse oli liikenteessä kisojen jälkeisellä hälläväliä-asenteella. Ope neuvoi pyytämään ympyröillä erityisesti sisäpohkeella eteen ja aktivoimaan sisätakajalkaa. Oikeaan kierrokseen Rappen oli kovasti tunkemassa lapa edellä sisälle, ja napakka sisäpohje auttoikin yhtäaikaa sekä tähän että aktiivisuuden puutteeseen.

Ravipuomitehtävän ohessa verryteltiin myös hieman laukassa nostaen laukka puomisarjan jälkeiseltä lyhyeltä sivulta ja laukaten pitkän sivun alkuun ja loppuun voltit. Kierros oli vasen, mikä laukka onkin Rappenilla muistaakseni vahvempi. Volteilla laukka tuntui ihan toimivalta ja hallitulta, mutta pitkä sivu siinä välissä meni vähän kiireiseksi ja nelitahtiseksi.

Seuraava harjoitus oli tunnin varsinainen "esteratsastustehtävä", jossa kaarrettiin pitkältä sivulta laukassa kentän keskellä olevan puomin yli. Puomin yli ratsastettiin kumpaankin kierrokseen sekä puoliympyrän kaltaisella tiellä jatkaen samaan kierrokseen, sekä vinommalla lähestymisellä vaihtaen suunta ja laukka puomin päällä. Tultiin ensin oikeassa kierroksessa, jossa ongelmaksi koitui Rappenin puskeminen sisäpohjetta vastaan niin että ajauduttiin aivan puomin oikeaan reunaan. Vasta kun älysin ruveta kääntämään uralta puomille hieman myöhemmin ja vähemmän kaarevasti päästiin paremmin keskelle puomia. Vasemmassa kierroksessa lähestyminen oli hieman helpompaa. Vaikeutena oli myös hieman kiireisen mutta samalla löysän oloinen nelitahtisählälaukka josta puuttui kunnon liitovaihe. Tästä laukasta Rappen pudotti helposti kiitoraville heti jos ei askel sopinut puomille juuri nappiin, ja välillä jopa silloinkin kun askel olisi osunut nappiin. Olisin saanut olla paremmin hereillä pohkeen kanssa puomin edessä pitääkseni laukan yllä. Kaiken keskittymisen mennessä ponnistuspaikan kyttäämiseen sekä raville tippumista jännätessä en ehtinyt kunnolla kiinnittää huomiota johtamiseen ja puomilla uuteen suuntaan kääntämiseen silloin kun näin olisi pitänyt tehdä, joten silloinkin kun laukka säilyi puomilla jäi se aina vaihtumatta. Nämä johtamistehtävät on minulle aina vaikeita, ja sitten kun yhtälössä on mukana ratsu jolla ei puomille pääse tulemaan tasapainoista ja kolmitahtista laukkaa niin eipä se siitä ainakaan helpommaksi muutu. Kovin montaa toistoa ei tehtävän eri variaatioita (kaareva tie ilman vaihtoa, suunnanmuutos laukanvaihdolla sekä näiden kahden eri yhdistelmät mm. kahdeksikkona) ehditty tulla, ja kertaakaan en saanut laukkaa vaihtumaan puomilla. En vaan joko ehtinyt johtaa, tai sitten nykäisin kättä lähinnä ylöspäin sivulle viemisen sijaan. Lähimpänä onnistumista oltiin viimeisellä yrityksellä, jolloin suunta vaihtui vasemmasta oikeaan ja onnistuin johtamaan sen verran että Rappen vaihtoi etujalat oikeaan laukkaan, mutta takaosan jäädessä kyydistä jatkettiin puomin jälkeen ristilaukassa.

Loppuverryttelyssä tehtävänä oli saada hevoset venyttämään ravissa läpi selän mahdollisimman pitkälle eteen ja alas. Tähän pyrittiin ratsastaen melko pitkällä ohjalla ja sisäkädellä asetukseen johtaen. Tämä onnistui meiltä päivän tehtävistä parhaiten, sain aina hetkellisesti Rappenin venyttämään toivotulla tavalla pyöreänä eteen ja alas. Tasaisesti se ei siellä pysynyt, vaan nousi aina välillä ylemmäs. Tässäkin kohtaa liikuttiin aika ponnetonta ravia, ja ope neuvoikin ratsastamaan takaosaa aktiivisemmaksi jotta Rappen myös säilyisi pyöreänä alhaalla. Pohkeesta siis ravia eteen heti hevosen myödättyä eteen-alas eikä vasta siinä vaiheessa kun se on jo noussut sieltä pois. Sain myös ohjeeksi varoa menemästä itse liikaa "eteen-alas" eli keventämästä liian etukenossa. Hevosen hakeutuminen eteen ja alas ja itsensä kantaminen tässä muodossa vain hankaloittuu jos ratsastaja siirtää omaa painopistettä liiaksi eteen ja heilauttaa koko ratsukon sitä myötä turhan etupainoiseksi.

Kyllä sai huomata että viime aikoina on tullut harrastettua todella vähän mitään esteratsastusta etäisesti muistuttavaakaan. Olin aika ulalla lähestymisissä laukkapuomille puhumattakaan niistä laukanvaihtoyrityksistä. Rappenin pitäisi kuulemma olla melko näppärä tällaisissa laukanvaihtotehtävissä, mutta toisaalta ei tällaisia harjoituksia ole kuulemma ylipäänsä juuri viime aikoina tunneilla tehty. Enpä ole kyllä oikein koskaan saaanut Rappenin kanssa yhteistyötä toimimaan este- tai puomiharjoituksissa, tällä hevosella kun on tosiaan laukassa ja sitä myötä lähestymisissä vähän omat haasteensa joita en ole onnistunut ratkomaan. Tukea pitäisi olla ohjalla riittävästi jotta Rappen jaksaa kantaa laukkaa kunnolla, mutta jos taas ohjaan jää yhtään liikaa kiinni ollaankin puomin tai esteen edessä äkkiä ravilla. Samalla pitäisi pohkeesta ratsastaa laukkaa riittävän aktiiviseksi ylöspäin ilman että lähdetään vain mukeltamaan mahanalus jalkoja täynnä kovaa eteenpäin. Tänään sain laukan hetkittäin ihan hallitun ja kolmitahtisesti rullaavan oloiseksi ympyröillä laukatessa, mutta puomille lähtiessä paketti hajosi täysin. Jäi harmittamaan että ei puomia ylitetty kuin muutama kerta kunnolla laukassa ja että ne vaihdot jäivät kokonaan esittämättä.

Askelpituuden säätelyä ja erittäin epäonnistuneita johtamisia

Olin taas Annen kanssa kahden hengen tunnilla Tallinmäellä, ja ratsuna oli tälläkin kertaa Ässä. Tunnin aiheena oli puomi-kavalettiharjoituksia askelpituuden säätämisen ja laukanvaihtojen merkeissä eli erittäin tarpeellista ja tervetullutta treeniä.

Aloitettiin edelliskerran tapaan taivuttelemalla hevosia käynnissä volttikahdeksikoilla. Ässä ei ollut tänään samalla lailla automaattipyöreänä kuin viimeksi, vaan jäkitti menemään nenä taivaissa. Jossain vaiheessa hoksasin että osasyy tähän oli luultavastikin eri kuolaimet, sillä torstaina mentiin oliivikolmipalalla mutta tänään suussa oli perusnivelet. Ope ohjeisti jälleen pitämään käden mahdollisimman tasaisena ja ikäänkuin sivuohjamaisen mutta joustavan tuntuman, ja samalla ratsastamaan pohkeella kuolainta kohti. Tämä oli taas paljon vaikeampaa kuin teoriassa kuulostaa, ohja tahtoi välillä löystyä ja tuntuma kadota. Toisaalta taas pyrkimys tasaiseen tuntumaan johti helposti tilanteeseen jossa ohjassa oli vetoa. On se vaan käsittämättömän hankalaa pitää mutta ei vetää. Vasempaan kierrokseen Ässä oli tunkemassa volteilla sisäpohjetta vastaan kun taas oikeassa kierroksessa liirailtiin lapa edellä ulospäin. Pieniä pyöristymisen hetkiä saatiin silloin kun sain ponin hieman väistämään vasenta pohjetta.
 
Verryttelyä jatkettiin ravaamalla kolmen puomin suoraa linjaa siirtäen puomien väleissä käyntiin. Alkuun Ässä meinasi vähän jyräillä pidätettä vastaan ja huijata hiippailemalla ihan hidasta ravia sen sijaan että olisi rehellisesti siirtynyt käyntiin. Toistojen myötä poni alkoi kuitenkin kuunnella paremmin ja rupesin ehkä itsekin olemaan paremmin hereillä jarruttamassa välittömästi puomin jälkeen.

Tähän väliin otettiin ihan pieni pätkä laukkaa, ja tänäänkin palaset loksahtivat parhaiten kohdilleen laukassa. Tasaisen mutta joustavan tuntuman löytäminen laukassa oli huomattavasti helpompaa kuin ravissa tai käynnissä, ja Ässä laukkasi mukavan pyöreänä. Tässä vaiheessa sai vielä olla vähän punkemassa pohkeilla jotta laukka säilyi aktiivisena.

Puomilinjaa tultiin seuraavaksi ylittäen ensimmäinen puomi ravissa, jatkaen käyntiin siirtymisellä ja toinen puomi taas ravissa, sekä viimeiseen väliin laukannosto ja kolmannen puomin yli laukaten. Tätä taidettiin tulla vain kerta ja ihan onnistuneesti. Sitten vuorossa olikin sitä laukan säätelemistä. Aloitettiin "normaalilaukalla" mikä Ässälle tarkoitti kuutta askelta puomien väleihin. Ensimmäisellä kierroksella tultiin liian hidasta ja lyhyttä laukkaa kuudella ja puolella askeleella, mutta tästä viisastuneena tiesin antaa Ässän laukata hieman sujuvammin eteen ja päästiin linja nätisti kuudella askeleella molempiin väleihin. Aina linjan jälkeen jarruteltiin lyhyen sivun lopulla kulmaa kohti käyntiin ja linja tultiin seuraavalla kierroksella vastakkaisesta suunnasta. Kuuden askeleen laukalla taidettiin ottaa vielä onnistunut toisto ja sitten alettiin lyhentää seitsemään askeleeseen. Laukkaa lyhentäessä en aluksi muistanut ratsastaa riittävästi pohkeella, joten pidätteet ensimmäisen puomin jälkeen johtivat raville tippumiseen. Seuraavalla kierroksella kuitenkin tultiin jo onnistuneesti seitsemällä askeleella laukan säilyessä.

Seuraava tehtävä olikin laukan pidentäminen viiteen askeleeseen, ja taas möhlittiin eka yritys riittämättömällä laukalla. Ei muuta kuin vähän lisää kierroksia, kättä rennommaksi ja kevyt istunta puomien väliin niin menihän se viisikin ihan helposti. Näköjään kaikilla askelpituuksilla piti ensin ottaa se tutustumiskierros jolloin ei askeleet sopineet, ja vasta tämän jälkeen osasin korjata laukkaa sopivasti joko eteen tai taakse.

Tultiin linjaa vielä askelpituutta vaihdellen niin että ensimmäiseen väliin seitsemän askelta ja toiseen kuusi. Seuraava variaatio oli sama toisin päin eli aloitus kuudella ja sitten kiinni seitsemään. Muistaakseni näissä ei ollut mitään isompia ongelmia vaan päästiin tulemaan ihan mukavasti halutuilla askelmäärillä. Seitsemän askeleen välissä tosin taidettiin vähän huijata tulemalla pikkuisen mutkitellen niin että tilaa jäi enemmän.

Lopuksi siirryttiin vielä johtamis- ja laukanvaihtoharjoitukseen kentän keskellä olevalla ristikolla. Ristikon yli ratsastettiin kahdeksikkoa laukkaa vaihtaen. Alkuun ratsastin ristikolle aivan liian vinottain, ja ope neuvoikin että kannattaa tulla paljon suorempaan jotta pääsee hypyssä johtamaan uuteen menosuuntaan. Vinottain tullessa kun ei oikein johtamaan pysty. Korjattiin siis tie paremmaksi, mutta edelleenkään en onnistunut riittävästi tiedottamaan ponille suunnanvaihdosta ja laukka ei vaihtunut. Oikeasta laukasta vasempaan kyllä vaihdettiin mutta vasemmasta oikeaan ei. Johtava käsi vain nousi ylös sen sijaan että olisi johtanut oikeaoppisesti sivulle, ja rannekin meni tutusti mutkalle. Ylävartalo ja katse eivät kääntyneet toivotulla tavalla joten eipä tullut vaihtoa. Ajauduttiin ristikolle usein aika pohjaan ja kaikki keskittyminen tahtoi mennä ponnistuspaikan jännittämiseen sen sijaan että olisi kerinnyt kunnolla johtaa. Open ohjeilla sain vähän parannettua loppua kohti ja laukka vaihtui kerran tai kaksi myös vasemmasta oikeaksi, liekö sitten tuurilla vaiko johtamisyrityksen ansiosta. Paljon jäi kyllä parantamisen varaa, ja ope kehottikin harjottelemaan oikeaa johtamista vaikka ihan kotona. Kyynärpää kylkeen kiinni ja käden kääntämistä sivulle ranne suorana. Samalla katse horisonttiin eikä alas ja kevyt ylävartalon kierto käden mukana. Tämä liike pitäisi saada automatisoitua niin että se tulee selkäytimestä ratsaillakin kun on miljoona muuta keskittymistä vaativaa asiaa.

Täystumpelointi johtamistehtävässä jäi harmittamaan aika lailla, mutta ainakin tuli selväksi että tämä osa-alue vaatii paljon harjoittelua. Toki tiesin entuudestaan että laukanvaihdot esteillä ovat ikuinen kompastuskiveni. Tänään onneksi sain hyviä ja selkeitä neuvoja siihen miten johtaminen tulisi tehdä, joten ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä lisää harjoitusta ja toistoja alle niin ehkä sitä joku päivä voi surkeakin esteratsastaja kehittyä edes vähän paremmaksi.