Pyöräilinpä taas reippaasti tunnille Virpiniemeen missä edelliskertojen tapaan minua odotteli ihana Sulo-herra. Sulo löytyi iltatorkuilta karsinan pohjalta ja vaikutti uniselta ja poissaolevalta vielä siinä vaiheessa kun talutin sitä maneesiin.
Mentiin jälleen ihan reilun mittainen alkuverryttely kaikissa askellajeissa hakien hevosia avuille ympyröiden ja väistöjen kautta. Alkuun tuntui kuin sekä hevonen että ratsastaja olisivat olleet hieman nukuksissa, Sulo ei oikein asettunut ja taipunut kunnolla mutta syynä tähän lienee se etten tarpeeksi tomerasti vaatinutkaan. Käveltiin kyllä ihan sopivan aktiivista käyntiä, ja lähdin hakemaan Suloa kuulolle eilistä harjoitusta mukaillen eli ympyrällä takaosaa ulos väistättäen. Väistätyksen kautta Sulo pyöristyikin hetkellisesti. Ravissa oli myös alkuun hieman humputi humputi -fiilistä, ja ope toivoi energisempää liikkumista pienen hiippailuravin sijaan. Kun terästäydyin ratsastamaan jämäkämmin pohkeella eteen ja pitämään ohjat tuntumalla sekä itseni ryhdikkäänä meno paranikin ja taas saatiin hetkiä jolloin Sulo myötäsi niskasta ja pyöristyi rennon oloisena. Sitten taas pyöreys katosi kun sähläsin jotain. Ope muistutteli tuttuun tapaan ylävartalon ryhdistä ja jalkojen pitkänä säilyttämisestä. Polven ja kantapään nouseminen ylös pohjetta käyttäessä juontaa kuulemma myöskin juurensa kireisiin lonkkiin jotka eivät aukea tarpeeksi. Järkeenkäypää mutta enpä ollut aiemmin tullut tätäkään hoksanneeksi.
Tehtiin vielä kunnon laukkaverryttely molempiin suuntiin. Alkuun humputeltiin hirvimoodissa pää ylhäällä, mutta ei tarvittu muuta kuin ohjat käteen ja tasainen joustava tuntuma, pientä aktivointia pohkeella ja puolipidätteitä istunnalla niin johan alkoi kulkea oikein kivasti. Mentiin hienossa pyöreässä muodossa ja laukka oli aktiivisen ja lennokkaan oloista (saatiin koko ajan väistellä hitaampia heppoja) mutta täysin kontrollissa ja hallittua eikä mitään kiireistä kaahotusta. Ope kehui että hevosen liikkuuminen näyttää siltä kuin pitääkin, mutta vielä huomiota omaan istuntaan. Toki istunnan kanssa oli jälleen laukassa paljon helpompaa kuin ravissa, ja luultavasti siinä ainakin osasyy siihen miksi hevonenkin toimi laukassa paremmin. Vasempaan kierrokseen laukatessa Sulo tuntui hieman roikkuvan sisäohjassa eli siellä oli pientä vetokilpailua menossa, mutta muuten vaikutti hevonen olevan oikein hyvin avuilla ja olisihan siinä voinut taas laukkailla vaikka koko illan kun meno tuntui niin hyvältä.
Tunnin varsinaisena tehtävänä olivat pohkeenväistöt. Väistöjä mentiin siksakkina uralta sisälle sekä samantien suoristuksesta takaisin, ja uralta taas heti uuteen väistöön eli kulmia lukuunottamatta oli tarkoitus olla koko ajan väistössä johonkin suuntaan. Väistöt aloitettiin käynnistä, ja ohjat käteen kerätessä Sulo tuli heti kivasti pyöreäksi ja kuulolle mutta väistöjen myötä tämä tila kadotettiin joksikin aikaa. Sulo kyllä väisti ihan kiltisti eikä sitä tarvinnut pohkeella punkea, mutta pyöreäksi se ei tullut kun väistättäessä omaan ratsastukseen tuli liikaa jännityksiä mukaan. Ope toivoi isompia ristiaskeleita sekä aktiivisempaa käyntiä väistön aikana, ja tähän suuntaan sainkin korjattua kunhan vaan olin hereillä pohkeiden kanssa. Välillä meinattiin väistää takaosa edellä, joten tätä sai tarkkailla myös. Kuten odotettavissa oli, oikean pohkeen väistätys oli helpompaa ja luontevampaa, mutta vasenta väistäessäkin onnistuin välttämään kaikkein övereimmät vartalon vinokiertymiset kun Sulo väisti niin tottelevaisesti.
Samoja siksak-väistöjä tultiin vielä harjoitusravissa. Alkuun tuntui samalta kuin käynnissä eli väistettiin kyllä mutta nenä ylhällä hieman jännittyneenä ja ravi meinasi sammua väistössä turhan paljon. En tiedä mitä sitten tapahtui kun jossain vaiheessa vaan homma alkoi toimia paremmin, Sulo väisti hyvillä ristiaskelilla ja lähti väistöön melkeinpä pelkästään painoa menosuuntaan siirtämällä. Tässä vaiheessa Sulo alkoi taas pyöristyä kunnolla ja raviin tuli heti erilainen fiilis. Tuntui että hevonen tuli nyt oikeasti ohjan ja pohkeen väliin ja siltä oli helppo pyytää mitä vain. Olihan siellä kyydissä myös eri helppo istuakin kun hevosen selkä tuli pyöreämmäksi. Sulo pyöritteli kuolainta suussaan joten ohjan päässä oli koko ajan aika paljon liikettä, mutta silti sain pidettyä tuntuman suhteellisen tasaisena enkä ainakaan toivoakseni ehtinyt hirveästi ohjaa nyplätä kun piti keskittyä väistöihin. Näin saatiin lopetettua muutamaan oikein mukavaan väistöön.
Lopuksi vielä kevennettiin hetki eteen-alas, ja kun Sulo oli alkanut toimia hyvin väistötehtävän myötä oli se myös loppuverkassa oikein letkeän ja mukavan oloinen ratsastaa. Mentiin pyöreänä ja kaula venyi hieman eteen -alas kun annoin ohjaa pidemmäksi. Tätä ravailuakin olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään, on se vaan hieno tunne kun hevonen liikkuu oikein päin ja rentona avuilla. Toki Sulo on mennyt ihan kivasti aiemmillakin kerroilla, mutta tänään jokin loksahti vielä paremmin kohdilleen. Ehkäpä ratsastin tällä kertaa vähän napakammalla otteella ja uskalsin pyytää enemmän kun hevonen oli jo siinä mielessä tuttu että liika varovaisuus ("hui, vetääköhän se herneet nenään jos otan ohjasta yhtään voimakkaammin") jäi matkasta.
Open palaute tunnin jälkeen oli että Sulohan kulki tosi hyvin, mutta istunnassa riittää haasteita. Tänään ei jostain syystä tunnin aikana tullut niin paljon piiskausta istunnasta kuin edellisillä kerroilla, mutta tiedän kyllä että samat virheet olivat mukana tänäänkin. Näistä puutteista huolimatta yhteistyö Sulon kanssa sujui niin mukavasti että tästä tunnista jäi aivan harvinaisen hyvä mieli sekä pieni toivonpilkahdus että ehkäpä minä osaan kuitenkin ratsastaa edes ihan vähäsen. Ihanaa! Lisää tällaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti