Aamun kisojen jälkeen ehdin huokaista hetken ennen kuin lähdin takaisin tallille vakiotunnilleni. Kannatti jaksaa lähteä, sillä sain mennä Jussilla. Syksyn ekat koulukisathan on jo kahden viikon päästä, eikä varmaan ollut open vaikea arvata että Jussilla olen niihin aikeissa osallistua. Kilpailukutsun ollessa vielä julkistamatta ei luokasta ole tällä erää tietoa, mutta eiköhän se ole joku B-ohjelma mitä mennään. K.N.Specialia toivoisin.
Tunnin teemana oli hevosten suoristaminen ja kulmien ratsastus. Tätä työstettiin katkaisemmalla kenttä päädyistä niin että lyhyitä sivuja ei puksuteltu valmiiksi kulutettua uraa pitkin vaan käännettiin radan poikki jo aikaisemmin. Kulmissa oli tarkoitus kääntää hevosia takaosakäännöstä ajatellen ulkoavuilla ja johtavalla ohjalla. Idea oli siis päästä rehellisesti kääntämään hevosta ulkoa sisäänpäin sen sijaan että yritetään tuuppia sitä kulmaan sisältä ulospäin. Lisäksi lyhyille sivuille ratsastettiin noin 15 metrin voltit, ja pitkillä sivuilla haettiin vähän askeleenpidennystä keskiaskellajien suuntaan.
Oma olotilani oli jokseenkin unelias kisahulabaloon ja lyhyiden yöunien ansiosta. Ehkäpä tästä oli hyötyä sen suhteen että en sortunut niinkään yliratsastamiseen ja liikaan säätämiseen kuin mitä Jussin kanssa yleensä helposti käy. Jussikin oli alkuun nukuksissa, ja käynnissä meno oli aika jähmeän oloista. Jussi kyllä reagoi eteen pohkeesta, mutta käynti tuntui menevän vain lyhyeksi ja kiireiseksi pitkän ja tarmokkaan sijaan. Pohkeella eteen ratsastaessa Jussi veti ajoittain kaulaa kaarelle, mutta tunsin kyllä itsekin ettei liikuttu mitenkään läpi selän oikein päin. Ravissa meno oli kuten tavallista huomattavasti sujuvampaa. Ohje oli että oman harkinnan mukaan voi mennä joko kevyessä tai harjoitusravissa. Jussi kyllä liikkui kaulasta pyöreänä, mutta selvästikin aivan selkä alhaalla joten kevensin vielä tässä vaiheessa. Mentiin ensin vasemmassa kierroksessa, joten Jussi kyllä taipui ja asettui volteilla liiankin kanssa mutta ulkolapa tahtoi olla pullahtamassa karkuun. Ope neuvoi asettamaan ensin aavistuksen ulospäin eli oikealle, sekä ottamaan ulkopohkeella oikean lavan kontrolliin. Olinpa taas lahjakkaasti unohtanut ulkoavut ja keskittynyt vain taivuttamaan sisäohjalla ja -pohkeella, mutta kun sain sitten näillä vinkeillä hevosen kunnolla ulko-ohjalle sekä ulkolavan kuriin niin jopas Jussi suoristui ja muoto ja liikkuminen paranivat heti.
Oikeaan kierrokseen vaihdettaessa Jussi oli jo siinä määrin suora että sitä pääsin tähänkin suuntaan ihan kääntämään ulkoavuilla ilman että kaaduttiin oikea lapa edellä sisään. Ope vinkkasi myös että jos hevonen meinaa tunkea sisäpohjetta vastaan voltilla niin voi siirtää aavistuksen verran molempia nyrkkejä vasemmalle (oikeaa kättä hieman sään yli). Tämä tuntuikin olevan varsin toimiva kikka suoruuden hakemisessa. Tässä vaiheessa Jussi liikkui jo todella kivan oloisesti, selkäkin oli nyt pyöreämpänä niin että harjoitusravissa oli hyvä istua. Pitkillä sivuilla ratsastin hieman askelta pidemmäksi, ja tällöin kevensin ihan suosiolla. Ihan mukavasti Jussi tuntuikin pidentävän, meno ei ollut kipi-kipi-kiirehtimistä vaan ravi tuntui varsin letkeältä ja elastiselta pidennyksissä ja liike tuli uskoakseni hyvin läpi selän. Pidennyksestä oli myöskin helppo lyhentää ja koota istumalla alas ja pidättämällä kevyesti ohjalla. Ohjastuntuma oli kaikin puolin aika mukavan oloinen, ei vetoa kummankaan taholta. Käteni olivat ehkä vielä ajoittain liikaa liikkeessä turhaan varmistelemassa hevosen muotoa, mutta ei niin pahasti kuin monesti muulloin ja aika tasaisella tuntumalla edettiin. Kädet sain myös pidettyä hyvin kannettuna hevosen liikkuessa vakaassa pyöreässä muodossa. Pohkeen käytöstä ope muistutteli läpi tunnin, eli ei kantapään nostamista ylös hevosen kylkeen vaan jalka pitkänä ja rentona ja puristus hevosen kylkeen pohkeen sisäsyrjällä. Muita istuntakorjauksia tänään olivat ryhdin parantaminen tuomalla lapaluita enemmän yhteen, sekä harjoitusravissa vartalon jousto enemmän ylhäätä alas "putoillen" kuin edestä taakse liikkuen. Oikeaa kylkeä sai taas itsekin jäntevöittää samalla kun pyrki kontrolloimaan hevosen oikeaa kylkeä.
Laukassa työskenneltiin ensin vasempaan kierrokseen. Tähän suuntaan ei päästy ihan samanlaiseen rentoon ja tasaiseen ohjastuntumaan ja vaivattomaan menoon kuin ravissa, vaan laukka oli hieman lyhyttä ja töksähtelevää. Pitkillä sivuilla askelta pidentäessä saatiin paremman oloisia pätkiä jolloin laukka tuntui elastisemmalta. Tuntui että näissä onnistuin jotenkin käyttämään istuntaa oikein liikkeen aktivoimiseen ja kulmassa taas kokoamiseen, ja näin esitimme oikein hyviäkin laukka-askeleita. Voltilla meno oli jännityneempää, mutta kokonaisuudessaan parani loppua kohti. Oikeassa kierroksessa laukkatyöskentely oli varsin toimivaa, ja opelta tulikin kehuja hyvästä muodosta. Istunta, pohje ja ohja tuntuivat pelaavan hyvin yhteen. Laukka oli aika mukavasti säädeltävissä niin pidempään askeleeseen kuin kootummaksikin. Tuntumakin säilyi varsin kevyenä, mikä ei laukassa yleensä Jussin kanssa oikein toteudu. Loppua kohti Jussi teki muutaman kerran oman tulkintansa pidättävistä avuista ja pudotti raville jos en ollut samalla riittävän hereillä pohkeen kanssa.
Lopuksi vielä kevennettiin hetki ravissa, ja meno oli edelleen varsin vaivattoman oloista. Kunhan vaan itse vähän ryhdistin istuntaa ja aktivoin ravia pohkeella tuntui meno todella hyvältä. Ihan kamalasti en kuitenkaan enää viitsinyt Jussia prässätä vaan annoin sen ravata hieman eteen-alas venyttäen.
Opelta tuli loppuun kehuja että meno näytti oikein mukavalta. Mukavalta se tuntuikin, alkukankeuksien jälkeen kun palaset loksahtivat paikoilleen niin meno oli jo tunnin alkupuoliskolla yhtä hyvää kuin mitä tavallisesti pääsen Jussin kanssa kokemaan loppuraveissa koko tunnin työstämisen jälkeen. Käyntityöskentelyssä oli edelleen ongelmia, mutta laukassa sujui varsinkin oikeaan kierrokseen jopa yhtä hyvin kuin ravissa. Onnistumisen avaimia oli uskoakseni ulkoapujen hoksaaminen alkutunnista ja sitä kautta hevosen suoristuminen ja kummankin ohjan ja pohkeen väliin löytyminen. Ehkä tosiaan myös oma raukea olo karsi yliyrittämisen ja yliratsastamisen sekä auttoi rentouden löytämisessä. Ope kommentoikin että kädet olivat tänään paljon paremmin hiljaa, ja avut olivat enimmäkseen tarkoituksenmukaisia eli olin saanut selvästi vähennettyä ylimääräistä pohkeella kaivamista ja ohjasta nypläämistä. Minun kannattaisi siis ilmeisesti nousta hevosen selkään aina tällaisessa "väsynyt mutta onnellinen" -olotilassa sen tavanomaisen "väsynyt ja ylikierroksille stressaantunut" -olotilan sijaan.
Eipä siis ollut ollenkaan hassumpi ratsastuspäivä kun ensin sai hypätä kisoissa hienolla Peralla ja sitten vielä kokea koulutunnilla onnistumisen elämyksiä hienon Jussin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti