Heikko esitys miniesteillä

Reilun viikon ratsastustauon jälkeen oli taas mukava päästä satulaan. Ratsuksi sain pitkästä aikaa Peran, ja ohjelmassa oli "miniesteitä". Arvoin hetken laitanko turvaliivin päälle vai en, mutta lopulta laitoin vaikka tuntikuvaus ei kovin hurjia hyppelyitä luvannutkaan.

Alkuverkkana mentiin hetki kevyttä ravia sekä laukattiin kevyessä istunnassa vasempaan kierrokseen. Ravissa Pera oli aika epätasainen edestä, protestoi varmaan levotonta kättä vastaan. Eteenpäinpyrkimyksessä oli toivomisen varaa, ja kun olin lähtenyt liikenteeseen vain lyhyen esteraipan kanssa niin homma meni tuloksettomaksi pohkeella kaivamiseksi. Myöhemmin tunnin aikana pyysinkin pidemmän raipan kun hevonen tuntui olevan niin pahasti pohkeen takana. Aluksi ratsastelin liian pitkällä ohjalla ja sainkin kehotuksen lyhentää ohjaa ja sitä kautta myös hevosta. Ope kehotti myös kantamaan kädet hiljaa sekä aktivoimaan hevosen takaosaa terävämpään raviin. Laukassa oli vähän samat sävelet, laukkaa olisi pitänyt saada lyhyemmäksi ja terävämmäksi. Lähdin kuitenkin ratkaisemaan tätä väärästä päästä ottamalla liikaa ohjasta, kun parempaan tulokseen olisi päästy ratsastamalla pohkeella takaa ohjaa vasten. Kaiken kaikkiaan lyhentäminen tuntui hankalalta kun ei jalustimilla seisoessa päässyt istuntaa niin tehokkaasti hyödyntämään, mutta joitain parempia askeleita saatiin kuitenkin mukaan. Kantapää tahtoi kuulemma painua liian alas ja etenkin oikea pohje työntyä sitä myötä liian eteen.

Laukkaverryttelyä kevyessä istunnassa. Pera näyttää ihan ponilta.

Oikea pohje tahtoi jatkuvasti tunkea liian eteen. Tässä ollaan jo lähdössä ensimmäiselle esteelle.

Ensimmäisenä estetehtävänä tultiin lävistäjäristikkoa jolla laukanvaihto oikeasta vasempaan. Ensimmäisellä kierroksella lähdettiin hyppyyn melko kaukaa enkä ehtinyt johtaa juuri ollenkaan, ja laukka jäi vaihtumatta. Toisella kierroksella vaihto onnistui kuin ihmeen kaupalla vaikka hyppy tulikin kömpelösti ihan juuresta. Ope kehotti rauhoittamaan apujenkäytön viimeisillä askeleilla ennen estettä, nyt mukana oli ihan liikaa hösäämistä niin kädellä kuin jalallakin.

Seuraava tehtävä oli kuuden askeleen kaareva linja vasemmassa laukassa, jälkimmäisellä esteellä vaihto oikeaan. Tämä sujui muuten ihan nätisti mutta taaskaan ei vaihto onnistunut. Etupää taisi vaihtaa ja takapää vasta kaarteen aikana kovan ähellyksen jälkeen. Johtaminen tahtoi jälleen mennä käden ylös nykäisemiseksi oikeaoppisen alas ja sivulle johtamisen sijaan. Ope kommentoi että oikea pohje ei ole läpi vaan hevonen tunkee aika voimakkaasti sitä vastaan.

Kaarevalla linjalla katse on jo seuraavalle esteelle. Ohjastuntuma katoaa esteen päällä.

Yksittäistehtävänä tultiin vielä suora linja joka alkoi yhden askeleen sarjalla ja jatkui viiden askeleen välillä ristikolle. Ensimmäinen kierros meni täysin puihin kun Pera kompasteli juuri ennen ensimmäistä estettä, ja räpiköitiin kavalettien yli miten sattuu. Toinen kierros tultiin tasapainoisemmin ja sujuvammin, tosin Pera tunki viimeisen esteen jälkeen varsin voimakkaasti oikealle sisäpohjetta vastaan.

Pera kompuroi juuri ennen sarjan ensimmäistä osaa ja tuloksena oli hassu räpiköinti esteen yli.

Onnistuneempi sisääntulo sarjalle.

Päivän radat

Lopuksi yhdistettiin tehtävät kahdeksi erilaiseksi radaksi. Esteet pysyivät edelleen aivan pikkuruisina (max 40 cm). Valtavan suuriin ongelmiin ei näillä korkeuksilla ajauduttu, mutta laukat eivät lävistäjäesteillä vaihtuneet edelleenkään (ja miksi olisivat vaihtuneet kun en edelleenkään osannut johtaa oikein). Korjailtiin sitten kaarteissa joko etupää ensin ja takapää perässä -vaihdolla tai raviaskeleen kautta. Muutenkaan ei meno tuntunut ihan niin sujuvalta ja vaivattomalta kuin olisin toivonut. Toisella radalla meinasi sarjaväli käydä aavistuksen ahtaaksi, ja viimeinen kaareva linja harpottiin viidellä askeleella kun en ollut alkuunkaan hereillä ottamassa hevosta kiinni esteen jälkeen. Laukkakin vaihtui vasta siinä kaarteen aikana vitoselta kutoselle, joten ei ollut mikään hirmuisen hallittu ja kaunis kaarre. Tultiin tämä tie vitoselta kutoselle vielä lopuksi sakkokierroksena, jolla Pera lähti hyppyyn vitoselle aika kaukaa ja edelleenkään en saanut sitä ajoissa kiinni kuuteen askeleeseen. Laukka kyllä vitosella vaihtui mutta se taisi olla ihan Peran omaa ansiota. Tähän kuitenkin lopetettiin tältä erää.

Minirataa hyppäämässä.

Viimeistä kertaa sisään kaarevalle linjalle, hyppy lähti vähän kaukaa.

Loppuverkassa Pera liikkui jo energisemmin kuin alkutunnista...

...mutta kävi hetkittäin kuolaimen alla. Kuskilla ihana etukumara ja kädet sylissä - tämä oli kuvien perusteella istuntani koko alku- ja loppuverkan ajan...

Kokonaisuudessaan tunnista jäi aika huono fiilis, ratsastin itse todella huonosti tänään ja täyskatastrofilta vältyttiin vain koska esteet oli niin olemattoman pieniä. Oli vähän sellainen olo että muuta en tehnytkään kuin virheitä joita sitten hevonen sai paikkailla. Mietiskelin tunnin jälkeen että omaa ratsastusta pitäisi vielä paremmin rauhoittaa estettä lähestyessä, nyt tahtoi varsinkin pohje vaikuttaa koko ajan vaikka hevonen jo tarpeeksi laukkasikin, ja kädetkin värkkäsivät hermostuneesti estettä lähestyessä. Istunnallakin saatoin välillä tuupata hevosta eteen. Sopiva laukka vaan ensin pyörimään ja sitten estettä kohti istutaan hiljaa ja annetaan hevoselle työrauha.

Laukanvaihdot ovat edelleen tuskaisen vaikeita kun johtava käsi vain nyppäisee hevosta suusta ylöspäin. Taidettiin koko tunnilla saada vain kaksi onnistunutta vaihtoa suoraan hypyssä, ja nekin sellaisissa huonommissa hypyissä joissa en itse ehtinyt hevosta johtamisyrityksillä häiritä. Hypyissä ohjat valuivat liian pitkiksi, ja jo senkin puoleen oli tietysti hankala päästä johtamaan kunnolla. Loppua kohti suorituksemme tuntuivat hieman sujuvammilta, ja Pera alkoi liikkua energisemmin ilman jatkuvaa eteenpyytämistä. Olisi varmaan kannattanut käyttää alkuverryttey paremmin hyödyksi ja etsiä jo sen aikana hyvä terävä laukka sekä ratsastaa oikea pohje kunnolla läpi. Ponnistuspaikoista ei näillä korkeuksilla pitäisi stressata mutta stressasin vähän silti. Kyllä huomaa että olen hypännyt paljon poneilla ja muuten pienilaukkaisilla ratsuilla kun koko ajan tuntui kuin ponnistuspaikka olisi jäänyt kamalan kauas vaikka se olikin loppujen lopuksi juuri sopiva.

Ennen tuntia olin vähän arvellut että kahden viikon päästä koittavien seuraestekisojen 60 cm luokka olisi minulle turhan pieni (mutta seuraava luokka eli 80 cm jo ehdottomasti liian iso). Tunnin jälkeen oli taas sitten sellainen olo että 60 cm voi olla jopa liiankin haastava kun ratsastus on tällaista tunarointia. Ehkä tämänpäiväiseen esitykseen vaikutti jossain määrin se että alla oli yli viikon tauko ratsastuksesta. Peralla olen kyllä huomattavasti onnistuneempiakin estetunteja ratsastanut. Rustasinpa kuitenkin nimeni kisailmoittautumislistaan, ja pitkän pähkäilyn (Pera vai Rappe vai enkö mene ollenkaan) tuloksena kirjoitin hevostoiveeksi Peran. Toivottavasti sen kanssa pääsisi vielä ennen kisoja yhteistyötä hiomaan.