Alkuverkassa keskityttiin tänään hevosten kääntämiseen ulkopohkeella sekä kevyellä johtavalla ohjalla avustaen. Ideana siis estää ulkolavan pullahtaminen karkuun, sekä välttää esteradalla kaarteissa sisäohjassa roikkuminen ja sitä kautta hevosen liikkeen jarruttaminen. Ehkä hieman yllättäen kääntävä ulkopohje tuntui toimivan paremmin vasempaan kierrokseen, kun taas oikealle kääntyessä ulkolapa meinasi liirata karkuun. Aikaisemmin kun se on ollut se oikea pohje jota vasten Peran on tuntunut nojailevan, mutta nyt tunku oli vasenta vasten. Aika voimakkaallakin pohkeella sai Peraa ratsastaa molemmilta puolin jotta sai sen kääntymään ja taipumaan kunnolla. Eteenpäin sai myös liikettä aktivoida, ja jäin kyllä liiaksi puristamaan ja kaivamaan pohkeella. Ope muistutteli jalan pitkänä ja rentona säilyttämisestä pohjetta käyttäessä.
Laukkaverkka tehtiin este- ja kevyttä istuntaa vuorotellen. Ohjeet oli minulle samat kuin viimeksi eli hevosen keulaa ylös, laukka terävämmäksi ja lyhyemmäksi sekä painetta takaa ohjalle. Tämä pyrkimys tosin johti kohdallani yliratsastamiseen, eli sekä pohje että ohja säätivät jotain koko ajan ja yhtäaikaa. Ope käskikin rauhoittaa apujenkäyttöä, minkä jälkeen yritin järkevöittää pohjeapuja pois jatkuvasta naputuksesta sekä ottaa pidätteitä istunnalla ja tasaisemmalla ohjastuntumalla.
Kovin teräväksi en laukka onnistunut vielä ratsastamaan, kuten oli todettavissa ekoilla verkkahypyillä. Tultiin pientä pystyä lävistäjällä oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen. Esteen edessä oli pohja mennyt aika pehmeäksi ja upottavaksi, ja kun ei ponnistuspaikkojen sihtaaminenkaan oikein osunut nappiin niin veltosteltiin esteen yli miniaskeleella juuresta. Ymmärrettävästi Pera ei upottavalta pohjalta halunnut ponkaista kaukaa kun laukka oli niin ponnetonta. Tällaisessa ei-niin-sujuvassa hypyssä en ehtinyt/muistanut johtaa ollenkaan joten laukka jäi vaihtumatta.
Seuraava verkkatehtävä oli pystyn ja okserin suora linja 20 m välillä. Nyt sain Peran laukkaan jo vähän paremmin kierroksia ja kun ei laukanvaihtojakaan tarvinnut miettiä sujahdettiin tämä tehtävä ihan näppärästi. Väli tahtoi olla jopa vähän ahdas viidellä askeleella, joten pistin mieleen että myöhemminkään ei tässä välissä kannata ainakaan eteen ratsastaa. Hypättiin vielä viimeisenä yksittäistehtävänä tunnin "erikoisesteet" eli muuripaloilla varustettu lävistäjäpysty sekä sen perään suoralla uralla pieni portti. Lävistäjäesteellä unohtui taas johtaminen ponnistuspaikkaa jännittäessä, ja laukka jouduttiin vaihtamaan ravin kautta. Portille saatiinkin sitten hyvä lähestyminen ja ponnistuspaikankin onnistuin näkemään hyvissä ajoin.
Ratatehtäviä tultiin kahta eri versiota, molemmat viiden esteen mittaisena. Ensimmäisellä radalla oli korkeutta n. 50-60 cm. Aloitus oli lävistäjäpystylle kuten verkassa, ja taas tultiin miniaskeleella juureen laukan vaihtumatta. Paikka olisi ollut ihan hyvä ilman miniaskeltakin, mutta ilmeisesti Pera taas arkaili mössöpohjaa eikä laukassa ollut tarpeeksi energiaa. Itse pikkaisen sukelsin tässä kohtaa kun hyppypaikka olisi tosiaan ollut aika ideaali jo siitä kauempaa. Isommalle esteelle olisi tästä tullut ehkä kielto mutta minikorkeuksilla Pera menee kiltisti yli. Tämän räpellyksen jälkeen yritin ratsastaa laukkaan vähän lisää energiaa, ja 20 m linja olikin jo ihan sujuva. Taas oltiin ajautumassa hiukan lähelle okseria, ja jouduin ottamaan pienen pidätteen juuri ennen estettä. Parempi olisi tietysti ollut kiinniotto heti pystyn jälkeen ja sen jälkeen vapaampi laukka okserille. Lävistäjäpysty (4) hypättiin taas melko läheltä, ja siinä hötäkässä unohdin TAAS johtamisen. Laukanvaihto vei aikansa kun en ihan heti saanut Peraa raviin, se sai minua kiskottua irti satulasta etukenoon. Laukan vaihduttua lähestyminen porttipystylle oli jälleen tasapainoinen ja hyvä.
Viimeisenä tultiin toinen lyhyt rata, ja esteitä hieman nostettiin arviolta 65 cm:iin. Pieniä olivat edelleen ja hyvä niin. Aloitus porttipystyllä oli ehkä hieman unelias, ja se tunnin kompastuskivi eli lävistäjäpysty mössöpohjalla tultiin vieläkin miniaskeleella. Tällä kertaa laukka kuitenkin vaihtui joko vahingossa tai Peran oman järkeilyn tuloksena (juu unohdin johtaa). Toinen lävistäjäpysty muuripaloilla onnistui paremmin, hyppypaikka osui kohdilleen ja pääsin ohjaamaan vähän vasempaan reunaan jolloin pieni johtaminen oikealle tuotti halutun laukanvaihdon. Pera tosin lähti puskemaan oikealle sen verran että kurvista okserille tuntui tulevan aika tiukka, mutta ulkopohkeella kääntäen onnistuttiin tulemaan linjalle hyvin ilman että laukka sammui kaarteessa. Hyppy okserille olikin ehkä tunnin sujuvimpia. Harmi vaan että näin ison hypyn seurauksena väli pystylle oli jäädä ahtaaksi kun en ollut ajoissa ottamassa kiinni heti okserin jälkeen. Aika lähelle pystyä tultiin, mutta mentiin kunnialla yli. Pera on aika mato vinksauttamaan itsensä pienten esteiden yli ihan pohjastakin.
Yhteenvetona totesin että pitkän sivun suuntaisesti hypättävät esteet olivat helppoja lähestyä ja niille osuttiin hyviin ponnistuspaikkoihin. Lävistäjäesteet tuottivat ongelmia, osasyynä ehkä se että Pera tahtoo vähän liirailla milloin millekin sivulle ja silloin lähestymisestä tulee hankalampaa. Ope kommentoikin että hevonen ei ole ihan täysin apujen välissä mikä aiheuttaa liirailua ja kiemurtelua. Lähestymisvaikeudet lävistäjäesteillä aiheuttivat sen että sopivaa hyppypaikkaa oli hankala nähdä, ja kun kaikki keskittyminen meni sen jännittämiseen hyppääkö hevonen kaukaa vai läheltä unohtuivat johtamiset jokseenkin kokonaan. Juuresta hypätessä ei Pera omin päinkään yleensä oikein vaihda. Useilla esteillä tuntui siltä että ponnistupaikka ajautui vähän turhan lähelle, mutta videolla tämä ei niinkään pistänyt silmään vaan enimmäkseen paikat näyttää ihan kelvollisilta ottaen huomioon matalat estekorkeudet. Video paljastaa myös sen että aika pitkää ja rauhallista laukkaa mentiin edelleen, ja sitä vieteriä ja säpäkkyyttä olisi saanut olla enemmän. Tuntui kuitenkin siltä että laukassa oli ehkä hieman enemmän terävyyttä kuin viimeksi, ja puomitkaan eivät nyt kolisseet alas vaikka välillä juuresta hypättiinkin.
Kyllä me Peran kanssa varmaan se 60 cm kisarata läpi selvitetään, mutta kovin tyytyväinen en ole tähän omaan suorittamisen tasooni. Liikaa on ylimääräistä sähellystä ratsastuksessa vieläkin, enkä onnistu ratsastamaan Peraa niin aktiiviseen laukkaan ja niin hyviin ponnistuspaikkoihin kuin haluaisin. Isommilla esteillä oltaisiin vaikeuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti