Volttien pyörittelyä pikkuponilla

Kävin korvaamassa sunnuntaina väliin jäävän tunnin jo etukäteen tuppautumalla mukaan tiistai-illan ryhmään. Tuntivarauslappuseni oli tosin hukkunut niin ettei ope ollut hoksannut laittaa minulle hevosta, mutta onneksi tunnilla oli muuten vain kuusi ratsastajaa ja päivä muutenkin melko hiljainen joten ratsuja löytyi vielä. Lähinnä poniosastoa oli tarjolla ja valitsin riemusta hihkuen Oskun. Olen Oskulla mennyt kerran aikaisemmin ja tykkäsin kovasti. 

Hämärtyvässä syysillassa loppuu digikameran kapasiteetti kesken. Tämä on tunnin ainoa edes vähäsen terävämpi kuva.  Selvästi näkyy tälläkin kuvanlaadulla kuinka kuskin vartalo kiertyy vasemmalle ja kädetkin on levällään.

Tunnilla hiottiin tänään voltteja oikein urakalla. Pitkille sivuille ratsastettiin kolme volttia per sivu, käynnissä aloittaen ja pian myös ravissa. Aloitettiin oikeasta kierroksesta mikä oli Oskun jäykempi puoli. Asetusta sai pyytää läpi ihan topakalla ohjasotteella ennen kuin mitään tapahtui, mutta pikkuhiljaa poni alkoi asettua ja jopa myödätä niskasta. Osku oli volteilla kaatumassa lapa edellä sisäänpäin, tosin tämä voi johtua ihan siitä että oma painoni roikkui tuttuun tapaan oikealla. Näin pienen ja kapoisen ratsun selässä oman vinouden havaitsi tavallistakin selvemmin, ja opekin kehotti useita kertoja tunnin aikana minua siirtämään itseäni satulassa hieman vasemmalle. Painon jakautumisen tarkkailu taisi hieman auttaa myös volttien ratsastuksessa niin ettei Osku enää tunkenut yhtä paljon sisälle. Muihin asioihin keskittyessä paino pääsi sitten lipsahtamaan takaisin oikealle. 

Vasempaan kierrokseen Osku olisi suorastaan ylitaivuttanut kaulaa volteilla, takaosan liiratessa samalla vasemmalle ja etuosan karatessa lapa edellä ulos oikealle. Jonkin verran sain tätä korjattua sisä- ja ulkopohkeen yhteistyöllä. Alkuun vasen kierros yliasettumisineen tuntui jopa hankalammalta ratsastaa kuin oikea jäykkä oikea.

Varsinkin ravissa Oskua sai asetusten kautta hieman pyöristymään volttien aikana, tosin kovin tasaisena ei muoto säilynyt vaan kohta nenä nousi taas ylös. Oskun lyhyt kaula sekä tasaistakin tasaisempi ravi aiheuttivat sen että monesti luulin ponin liikkuvan kivasti pyöreänä, mutta kun vilkaisin alas ponin niskaan huomasin että ei sitä oikeasti kovin pyöreänä oltukaan vaan korkeintaan vähän niska linkussa. Toisaalta Osku liikkui varsin rennon oloisena, ja vähitellen tuli myös paremmin avuille niin että voltit ja asetukset molempiin suuntiin sujuivat varsin näppärästi ja kuuliaisesti. Väliin mahtui myös niitä oikeasti parempia pätkiä jolloin poni tuntui liikkuvan ihan aidosti pyöreämpänä eikä vain niskaa hieman linkkuun niksauttaneena. Silloin oli menossa sellaista fiilistä kuin kuuluukin eli pohkeella ja istunnalla pääsi hyvin kontrolloimaan kääntymistä ja taipumista, kun taas ohjalla saattoi vaan kevyesti "kerätä" ponin etuosan mukaan. Osku tosin on näitä tapauksia jotka saa minut veivaamaan ohjista kaulan pyöristymisen toivossa, ja ope saikin useita kertoja muistutella käsien hiljaa pitämisestä. Varsinkin asetuksissa sisäohja toimi liikaa ottaa-päästää-periaatteella. Ohje oli että asetus melko sitkaalla sisäohjalla koska ponikin on sellainen sitkaan puoleinen asettumaan. Ohja pääsi myös helposti liian pitkäksi jolloin tasainen tuntuma tietenkin katosi, ja tämä on varmaan yksi syy siihen että poni ei säilynyt tasaisesti pyöreässä muodossa. 

Osku olisi saanut myös ravata paremmin eteen. Itsestäni tosin tuntui koko ajan että tempo oli ihan sopivan reipas, joten en muistanut pyytää parempaa liikkumista kuin open asiasta muistuttaessa. Videolta totesin jälkikäteen että ope oli oikeassa ja meno olisi saanut olla paljon reippaampaa. Oskuhan ei ole mikään laiska, joten liikkeen riittämättömyys oli kiinni ihan vain siitä että en hoksannut ponilta enempää pyytää. Eteenratsastus sai Oskun hieman jännittymään ja nostamaan päätä ylös, sekä minut automaattisesti veivaamaan kädellä nenän alhaalla säilyttämiseksi. Isompaa ravia olisi tullut pyytää rauhallisesti yksi askel kerrallaan ja samalla käden hiljaa säilyttäen. Enemmän ratsastusta pohkeella takaa eteen eikä ohjalla edestä taakse.

Oskun pienessä ja tasaisessa askelluksessa oli helppo istua rennosti ja löytää istuntapalikat paikoilleen. Kehuja tuli oikeasta vartalon asennosta, ja itsekin tunsin kuinka kerrankin oli tasapainoisen oloinen istunta jossa lantion ja ylävartalon asennot olivat kohdillaan. Lantion oikeasta asennosta kertoi ehkä myös se kuinka poikkeuksellisen hyvin tunsin istuinluuni satulaa vasten. Tätä varmaan edesauttoi pieni ja kapea poni jonka selässä lonkat oli helppo pitää riittävästi auki. Tällaisen istunnan kun onnistuisi säilyttämään myös niiden pomputtavammin liikkuvien hevostekin kyydissä niin oltaisiin jo pitkällä. 

Tunnin loppua kohti tekemisen rentous hieman kärsi. Ilta pimeni tunnin aikana nopeasti ja Osku alkoi pälyillä kentän ulkopuolella pimeydessä vaanivia mörköjä. Tämä söi ponilta keskittymistä ja rentoutta. Samaan aikaan siirryttiin jatkaamaan voltteja laukassa. Laukassa ei tosiaan saavutettu samaa rentoa olotilaa kuin ravissa, tosin tiesin jo etukäteen odottaa että laukka ei Oskulla ole yhtä toimiva askellaji kuin ravi. Laukka oli hiukan kiireisen oloista mutta samalla ei takaosasta tarpeeksi rullaavaa ja aktiivista. Oli sellainen töks-töks-nelitahtifiilis, ja helposti tiputtiin raville ennen aikojaan. Aloitettiin oikeassa laukassa, ja tässä kierroksessa asetus voltilla tahtoi jäädä puutteelliseksi. Sisäohja valui aina liian pitkäksi ja jouduin vetämään kättä reiteen kiinni ponin asettamiseksi. Ohjaa lyhyemmäksi ja kättä kannetummaksi siis. Laukassa levottomien käsien lisäki myös pohje häsläsi liikaa kun yritin ylläpitää ja aktivoida kunnon laukkaa. Ope kehottikin välttämään jatkuvia pyyntöjä pohkeella ja jättämään ponin rauhaan pohjeavun käyttämisen jälkeen.

Viimeisenä tultiin vielä voltit vasemmassa laukassa. Pitkän sivun ensimmäinen voltti onnistui aina parhaiten, laukka tuntui hitusen rullaavammalta ja poni saattoi vähän jopa myödätä niskasta. Uralle palatessa homma lähti leviämään, ja ennen viimeistä volttia tipahdettiin raviin ainakin parilla eri kierroksella. Tehtävän lopuksi sai laukata vielä pääty-ympyrällä, ja tätä hyödyntäen sain Oskua aavistuksen rentoutumaan ja pyöristymään laukassakin. Haasteena vaan oli herkkä raville tippuminen jos erehdyin tekemään puolipidätteitä ilman riittävän nopeaa pohjetta. 

Ehdittiin ottaa loppuun vielä hetki kevyttä ravia. Alkutunnista en ollut kevyttä ravia mennytkään, ja huomasin kyllä nyt kuinka istunnan kasassa pitäminen kevennyksen yhteydessä oli jälleen ihmeen vaikeaa. Ope huomautteli kevennyksen mukana liikaa liikkuvasta alapohkeesta, vaikka harjoitusravissa istuessa pohje kyllä pysyi nätisti paikoillaan. Ponikaan ei kevyessä ravissa toiminut yhtä hyvin, ja lopuksi ratsastinkin hetken harjoitusravissa jolloin sain Oskun vielä pyöristymään ennen loppukäyntejä. Ravikin taisi olla nyt laukkojen jälkeen energisempää, joten ihan kivan oloiseen hetkeen päästiin työskentely lopettamaan.

Tunnista jäi hyvä mieli, sillä Osku oli tälläkin kertaa aivan ihku ja mainio. Tällaiset pikkuponit on vaan aina ja ikuisesti lähellä tämän tädin sydäntä. Ravissa meno oli tänään ajoittain ihan toimivan oloista (tosin parhaat pätkät eivät sattuneet videolle tai sitten meno yksinkertaisesti tuntui selkään paljon paremmalta kuin se oikeasti oli), vaikka paljon petrattavaakin vielä jäi.