Jännitystä satulan molemmin puolin ja sininen ruusuke

Syyskauden onneksi viimeisissä estekisoissa ratsunani oli Pera ja estekorkeutena 60 cm arvostelulla 367.1. Ei siis huiman isoja esteitä mutta se ei tarkoita sitä etteikö olisi jännittänyt.

Peralla oli samassa luokassa toinenkin kuski jonka ratsastusvuoro oli ensimmäisenä, ja niinpä Pera oli jo hyvin verrytelty sekä tutustunut radan esteisiin kun kiipesin sen satulaan. Verryttelymme olikin minimaalisen lyhyt, eli kävelyiden lisäksi pari kierrosta laukkaa sekä kaksi hyppyä molempiin suuntiin. Kisatunnelma antoi selvästikin Peralle lisää virtaa ja toisaalta sai sen jännittyneeksi, ja kyllä alkoi kintut nousta eri malliin kuin tunnilla. Nyt liikkumisessa oli sitä paljon puhuttua terävyyttä ja hevosta sai pikemminkin vain jarrutella kuin hoputtaa eteenpäin. Toisaalta Pera ei tainnut olla kovin hyvin kuulolla kun keskittyminen suuntautui lähinnä jännittävän ympäristön havainnointiin. Siinä meitä oli sitten kaksi hermoilijaa yhdessä. Verkkahypyt vasemmassa laukassa olivat ihan ok, tosin pääsin myös toteamaan että kisa-Pera ponkaisee hypyt helposti kaukaakin toisin kuin arki-Pera joka harrastaa juuresta hyppäämistä. Oikeassa kierroksessa hypyt olivat vähän epäonnistuneita, ensin loikattiin kaukaa ja olin hieman jäljessä, kun taas toisella kierroksella hyppy oli ihan hyvä mutta Pera kompastui alastulossa. Näillä kuitenkin mentiin. Mietiskelin omaa vuoroa odottaessa että Peran kaltainen hermoilija tarvitsisi kisoihin tuekseen kuskin joka itse pysyy tyynen rauhallisena ja antaa hevoselle sopivasti tehtäviä joihin keskittyä säpsyilyn sijaan.

Rata alkoi hyvillä, sujuvilla hypyillä ja laukatkin vaihtuivat komeasti esteen päällä. Ehkäpä Peran kisaskarppaus sisältää myös automaattivaihdot, sillä en muista ehtineeni juuri johtamisia ajatella. Laukassakin oli juuri sopivasti imua esteille. Nätti meno jatkui neljän ensimmäisen esteen ajan, kunnes vitosesteen lähestymisessä tuli joku outo katkos. Pera vähän jarrutteli ja kiemurteli, mutta pohjetta kylkeen vaan niin yli mentiin. Kutoselle hyppy oli vähän laaka, ja Pera kolautti kavioitaan kevyesti puomiin. Ei onneksi pudonnut. Pitkähkön hypyn jälkeen olisi pitänyt ottaa laukkaa heti kiinni jotta väli seuraavalle esteelle ei kävisi ahtaaksi suunnitellulla kuudella askeleella. Enpä muistanut tätä tehdä lainkaan, enkä myöskään laskea askeleita joten ahdasta tuli. Perusradan viimeinen este ponkaistiin näin ollen melko juuresta, ja siinä hötäkässä tultiin vielä alas ristilaukassa. Tätä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä suremaan kun piti kääntää tiukka oikotie toisen vaiheen ekalle esteelle eli kasille, ja siinä pienessä kaartessa Pera korjaili myötälaukkaan. Hankalasta tiestä huolimatta kasille saatiin hyvä hyppy, mutta laukka ei vaihtunut. Pera kuitenkin pelasti tilanteen komealla vaihdolla lennosta. Kyllä se näköjään puhtaat vaihdot osaa tehdä sille päälle sattuessaan, vaikka tunneilla ei muka osaa vaihtaa etu- ja takapäätä yhtä aikaa. Vaihdon ansiosta pääsin kääntämään sujuvasti vitos- ja kutosesteiden välistä. Vitosen ja kolmosen välistäkin olisin periaatteessa pystynyt kääntämään, mutta tein nopean päätöksen nynnyillä kiertämällä kolmosen takaa. Eipähän päässyt laukka sammumaan, mutta kaarteessa Pera sekoili jalkojensa kanssa omia aikojaan ja kohti ysiä puksutettiin iloisesti ensin ristilaukassa ja sitten väärässä laukassa. Alastulossa jatkettiin väärää laukkaa, mutta taas Pera esitti hienon puhtaan vaihdon ja kympille päästiin kurvaamaan ihan tasapainoisesti. Videolta katsottuna tie olisi voinut olla pienempikin. Esteen jälkeen Pera lähti painaltamaan toista päätyä kohti oikein vauhdilla ja tässä kohtaa tuntui että hevonen ei ollut enää ihan kunnolla käsissä, mutta mitä sitä jarruttelemaan kun aikaa vastaan ratsastetaan. Päädyssä mentiin taas kaarre ristilaukalla, ja kun vauhtiakin oli jonkin verran niin pehmeällä pohjalla alkoi jo pelottaa että ollaanko kohta kyljellään. Itse kökin tässä(kin) kohtaa "hienossa" etukumarassa niin että en vahingossakaan päässyt tasapainottamaan laukkaa istunnalla. Ennen suoran linjan ensimmäistä estettä Pera ehti korjata myötälaukan, ja linja sujui nyt helposti viidellä askeleella (en laskenut taaskaan kuin vasta videolta jälkikäteen). Sitten oltiinkin helpotuksekseni jo maalissa.

Virheetön ja suhteellisen nopea suorituksemme riitti tänään kakkossijaan. Luokan voittajalle jäimme ajassa yli viisi sekuntia, mutta myös ero kolmanneksi sijoittuneeseen oli sen viitisen sekuntia. Koska olin ratsastanut luokan toiseksi viimeisenä, pääsin kätevästi palkintojenjakoon ihan hevosen kanssa. Peraa tosin tuntui jännittävän vielä palkintojenjaossakin, joten sen kanssa kunniakierroksen laukkaaminen ei ollut erityisen rentouttava kokemus.

Puhtaasta suorituksesta ja sijoituksesta jäi tietysti hyvä mieli, tosin omaan ratsastukseeni en ollut mitenkään supertyytyväinen ja hyvä suoritus oli pitkälti Peran ansiota. Tuumin että 60 cm oli meille tänään ihan oikea luokka. Aika pitkälti jätin hevosen selviytymään esteillä yksin, joten kasikymppi tuskin olisi mennyt jännittyneellä Peralla ihan yhtä helposti. Nyt lisää harjoitusta alle ja ehkäpä uskallan kevätpuolella hypätä kisoissa 70-80  cm luokan.

Loppuun vielä kisavideo. Taaskaan meno ei näytä yhtä vauhdikkaalta kuin kyydissä tuntui...