Tehtiin alkuun lyhyt verryttely kevyessä ravissa tempoa vaihdellen ja hevosia taivutellen. Pera tuntui olevan suhteellisen hyvin hereillä ja liikkui eteen aika mukavasti. Luultavasti kuitenkin olisin saanut jo tässä vaiheessa viritellä sitä terävämpään ja lyhyempään askeleeseen. Verryttelynä hypättiin ristikko vasemmasta laukasta kahteen kertaan. Lähestymiset ja ponnistuspaikat onnistuivat aika nappiin, mutta esteen jälkeen sai olla tarkkana jotta hevonen jatkoi suoraa linjaa eikä liirannut oikealle.
Seuraavaksi hypättiin 23 m linja, jolla ensimmäinen este oli mustavalkoinen portti. Esteet olivat maksimissaan 50 cm. Sujuva meno jatkui, väli oli juuri passeli kuudella askeleella ilman että tarvitsi sen kummemmin ratsastaa eteen, ja "erikoisestettä" Pera ei tainnut edes vilkaista. Ennen ratatehtäviä tultiin vielä toinenkin suhteutettu väli eli kaareva linja pystyltä (numero 3 perusradalla) lävistäjäokserille (4) kuudella askeleella. Tämäkin onnistui ihan näppärästi, ponnistuspaikat osuivat hyvin kohdilleen ja okserilla jopa laukka vaihtui, tosin Pera oli taas tunkemassa oikealle heti esteen jälkeen. Laukkaa olisi kuitenkin pitänyt saada kaarteissa terävämmäksi ja aktiivisemmaksi, nyt tultiin esteille hieman hitaan ja velton oloisessa laukassa.
"Perusratana" tultiin kuuden esteen tehtävä noin 50-60 cm korkeudessa. Tässä vaiheessa aloinkin sitten jännittää sen verran että ratsastuksesta tuli taas vähän sähläystä. En tiedä mikä jännitti kun ei se ollut ainakaan esteiden korkeus. Hypättiin radalla useimmat esteet mielestäni aika juuresta, tosin videolla ponnistuspaikat näyttävät paremmilta kuin selkään tuntuivat. Kolmoselle tultiin liian löysää ja pitkää laukkaa sekä lisäksi ihan pohjaan, jolloin Pera kolautti puomin alas. Molemmat suhtetutetut linjat olivat aika hyvät kuudella askelleella (tosin okserille tultiin pikkaisen turhan lähelle), mutta laukanvaihto ei onnistunut sen enempää ykkösellä kuin nelosellakaan. Enpä kyllä oikein edes muistanut johtaa, joten ihmekö tuo. Rata ei ollut niin sujuva kuin olisin toivonut, ja suurimpana syynä tähän lienee juuri terävyyden ja säädeltävyyden puuttuminen laukasta.
"Uusintaradalle" esteitä vähän nostettiin noin 65 cm korkeuteen. Ensimmäiselle esteelle pääsin ratsastamaan aika mukavaa laukkaa, mutta sen jälkeen laukan ylläpito unohtui kaarteissa. Taas otettiin puomi alas, sillä kolmoselle tultiin aivan juureen niin ettei hevonen pystynyt riittävästi esteen yli nousemaan. Olisi kuulemma pitänyt saada edeltävässä kaarteessa laukka terävämmäksi jotta olisi voinut joko pikkaisen lyhentää askelta ennen estettä tai ratsastaa eteen hieman pidempään hyppyyn. Juuressa oltiin myös okserilla, tosin tällä kertaa laukka vaihtui. Kaiken kaikkiaan meno oli liian uneliasta, ei tällaisella uusinnassa pitkälle pötkittäisi. Okserille käänsin kolmosen ja nelosen välistä, mutta muuten tässä ei oikein uusintaratafiilistä ollut.
Kaikki esteet ylittyivät tänään varman oloisesti, olivathan korkeudet hyvin maltillisia. Pera hyppäsi kiltisti kaiken, eikä ottanut herneitä nenään niistäkään kerroista kun ajauduimme aivan esteen juureen. Laukka vaan ei vielä tänäänkään ollut tarpeeksi terävää, mistä sitten johtuivat ajoittaiset hankaluudet ponnistuspaikkojen kanssa sekä puomien alas kolistelut. Varsinkin tällä upottavalla pohjalla hypätessä ongelmat kyllä korostuvat jos ei liikkessä ole tarpeeksi "vieteriä". Itsekään en ollut riittävän hereillä ratsastamassa laukkaa aktiivisemmaksi, vaan unohduin matkustelemaan esteiden välissä. Peran pitkä laukka kun helposti antaa sen vaikutelman että liikettä on riittävästi, joten terävyyden puuttumista ei selkään aina oikein hoksaa. Ope tuumikin että kaarteissa voisi lähteä oikein usuttamaan Peraa eteen jotta saa vähän painetta ohjalle, ja estettä lähestyessä voi sitten vaan kasata energistä laukkaa hieman lyhyemmäksi. Ehkäpä voisin kokeilla kevyttä istuntaa silloin kun esteiden välissä on pidempi tie ratsastettavana. Toivon mukaan pääsen vielä keskiviikon estetunnilla hiomaan näitä juttuja Peran kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti