Ratti hukassa mutta silti kivaa

Repe viime kesänä ottamassani kuvassa.

Lauantaista tuli tuplaratsastuspäivä, sillä tavanomaisen viikonloppumaaston lisäksi innostuin mukaan myös aamupäivän kavaletti-/estetunnille Tallinmäellä. Vaken kanssa tänään oli maaston ja vasta huomenna hyppyjen vuoro, joten tälle tunnille luvassa oli jokin yllätyshevonen. Sehän olikin sitten Repe, eli pääsin kokeilemaan 7-vuotiaaksi kääntyvää eestiläisruunaa. Ainakin koon (ja rodun!) puolesta ratsu oli siis juuri sopiva. Ratsastimme tunnin maneesissa, jonne käppäilimme räntäsateessa kilometrin matkan. Autoja meni ohitse suorastaan harvinaisen paljon, mutta Repe suhtautui niihin onneksi rauhallisesti.

Maneesilla Repe oli ensin vähän jännittynyt ja tuijotteli päätyjä jonkin verran, mikä ilmeisesti on sille ihan tyypillistä. Ohjattavuuden totesin heti aluksi aika puutteelliseksi, eli päädyissä puskettiin kylkimyyryä kaula mutkalla. Ympyröille kääntäessä sai olla todella tarkkana että ulkopohje oli napakasti mukana, sillä muutoin Repe vain puski lapa edellä eteenpäin eikä alkuunkaan haluttuun suuntaan. Tämä poni siis todellakin vaati ratsastajalta tarkkaa ja tomeraa ratsastusta eikä huolimatonta humputtelua. Menimme ensin hieman maapuomeja ratsastaen kahden puomin linjalla siirtymisiä ravin ja käynnin välillä sekä lopulta laukannostoja. Hankalinta oli laukannosto käynnistä puomien välissä, sillä en aina saanut Repeä ajoissa laukkaan ennen kuin puomi jo tuli vastaan. Pääsääntöisesti poni kuitenkin kuunteli niin pidätettä kuin pohjettakin siinä määrin että saimme asianmukaiset siirtymiset tehtyä.

Seuraavana vuorossa oli noin 20 metrin suora linja kavaletilta pienelle ristikolle. Repe yritti jumittaa liikkeellelähdöissä, mutta kun sen sai kentän keskeltä liikkeelle ja laukkamaan (tämä vaati välillä tarmokasta raipankäyttöä) rullasi laukka reippaasti eteenpäin. Tykkäsin Repen laukasta kovastikin, sillä siinä oli pyörivyyttä ja askeleessa pituutta ja letkeyttä. Tällaisella laukalla on esteille helppo lähestyä. Ponnistuspaikat löytyivätkin Repen kanssa helposti, ja pikkuiset esteet ylittyivät oikein sujuvasti. Suoralla linjalla Repe ensin vähän jarrutti ja jäi pohkeen taakse niin että askel pääsi lyhenemään jälkimmäistä estettä kohti, mutta kun muistin vähän kannustaa sitä etenemään säilyi laukan energia paremmin koko linjan ajan ja turha viimeinen askel jäi pois. Hypättiin yksittäin vielä pientä jumppatehtävää lävistäjällä, eli innarina maapuomi-pikkupysty-kavaletti-sarjaa. Sain Repen käännettyä estelinjalle ongelmitta, mutta maapuomille ei askelta saatu aivan osumaan. Repe ottikin jonkin raviaskeleen puomin ylityksessä, mutta pystyn ja kavaletin se selvitti oikein näppärästi.

Lopuksi saimme hypätä pienen radan kahteen kertaan. Repe piti saada ensin käynnistettyä riitävän reippaaseen laukkaan, mutta tämän jälkeen se eteni mukavasti ja pienet esteet ja kavaletit ylittyivät sujuvasti. Kaarteet päädyissä tosin olivat aivan järkyttävää kylkimyyryä ulos asettuen, mutta sain kuin sainkin Repen ohjattua estelinjoille ja sitten kun este oli suoraan nenän edessä olikin meno helppoa ja mukavaa. Repe tuntui toimivan vähän samalla idealla kuin Vake: tuntumaa mahdollismman kevyeksi ja ohjalla tilaa sekä laukkaa tarpeeksi alle niin hyvin menee. Muistinkin aika hyvin rentouttaa käsiä ja antaa Repelle ohjaa niin että se sai laukata ja edetä kunnolla. Toisella ratakierroksella tolpalliset esteet nousivat jonnekin 70 sentin tuntumaan, ja nämäkin Repe ylitti oikein hienosti. Varsinkin viimeisellä lävistäjäsarjalla kavaletilta pystylle (5a-5b) oli todella sujuva ja tasapainoinen fiilis, ja Repe vaihtoi hypyssä hienosti laukankin. Ope oli esityksiimme oikein tyytyväinen, ja olinpa oikeastaan itsekin vaikka päätyjen ratsastus olikin kaukana kauniista. Täytyy muistaa Repen koulutustaso, ja siihen nähden tämä oli varsin asiallista menoa. 

Repestä jäi positiivinen vaikutelma ohjausvaikeuksista huolimatta, ja mikä ettei voisin hypätä sillä joskus toistekin. Periaatteessa Repe oli aika samantyyppinen ratsastaa kuin Vake ja Elmo, joten siinä mielessä se tuntui "omalta". Repen jälkeen tosin Vake tuntuu varmasti mukavan helpolta ja toimivalta, sillä tällainen raaempi ratsu vaatii tietenkin kuskilta huomattavasti enemmän kuin kokenut konkari jonka kanssa perusasiat kuten kääntyminen onnistuvat aivan itsestään. Ihan terveellistä testata välillä oman perusratsastuksen toimivuutta Repen kaltaisella ponilla joka ei ole mikään automaatti vaan rokottaa kaikista apujenkäytön porsaanrei'istä.