torstai 1. tammikuuta 2015

Vastalaukka-angsti

Uudenvuodenpäivän kunniaksi olin maaston jälkeen ratsailla vielä toistamiseen, sillä illalla oli vielä vakiotunti. Luulin saavani uudestaan Rapen, mutta sain sittenkin Peran. Naureskelin etukäteen että ainakin laukkaamisen pitäisi olla helpompaa kuin Rapella, mutta siinähän kävikin niin että ohjelmassa oli vastalaukkaa ja sen kanssa kävi sitten aika köpelösti.

Aloitimme tunnin loivilla takaosakäännöksillä ratsastaen käynnissä ympyröiden pienennystä sulkutaivutuksen kaltaisesti. Minä ja Pera saimme tehtävän ideasta yllättävänkin hyvin kiinni. Onnistuin istumaan satulassa vinoon kallistelematta, ja niin Pera pystyi esittämään hyvät käännökset takaosan ympäri. Pienenä hienosäätönä ope kehotti pitämään sisäkäden lähellä kaulaa sen sijaan että lähdin johtamaan kädellä sivulle, ja näin sain estettyä sisälapa edellä käännökseen kaatumisen. Pera oli aluksi hieman jännittynyt käännösten aikana eikä aivan pehmeästi myödännyt niskasta. Vika löytyi tietenkin ohjan toisesta päästä, eli kädet jännittyivät käännöksissä liikaa. Kun rentoutin tuntumaa alkoi Pera liikkua käännöksissä pyöreämmällä ja rennommalla niskalla.

Takaosakäännösten jälkeen työskenneltiin hetki ravissa. Peralla oli tänään melko hyvä energia, liekö peruja jännittävästä eilisillasta raketteja kuunnellen. Tämän energian ansiosta ravia oli oikein mukava ratsastaa, vaikka Peralla olikin samalla myös nurkkien tuijottelupäivä. Oikeassa kierroksessa jäin vahingossa liian kiinni sisäohjaan, mutta vasemmalle ravatessa palikat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään ja Pera liikkui todella kivassa tasaisessa muodossa. Aika harvinaista että joku hevonen toimii minulla vasempaan kierrokseen paremmin kuin oikeaan! Tätä ravia olisi voinut fiilistellä pidempäänkin, mutta ravityöskentely jätettiin tänään aika pieneen rooliin.

Sitten päästiin "itse asiaan" eli laukannostoihin, joita tehtiin ympyrällä. Siihen loppui helppous. Aloitimme oikeassa kierroksessa myötälaukannostoilla nostaen laukan käynnistä ja laukaten maksimissaan puolikkaan ympyrän ennen paluuta käyntiin. Tässä vaiheessa tuli ilmi että Pera oli loppujen lopuksi aika pahasti pohkeen takana, sillä se lähti laukkaan vitkutellen eikä tarpeeksi terävästi. Niinpä pyöreys katosi nostoissa, ja itse laukkakin oli aika löysää. Laukasta käyntiin Pera kyllä siirtyi oikein näppärästi ilman raviaskelia. Kohta tehtävän vaikeusastetta lisättiin nostamalla vuoroin myötä- ja vuoroin vastalaukka. Vastalaukannosto ympyrällä, iiks! Eipä sen niin vaikea tehtävä olisi pitänyt olla kun alla oli kuitenkin Peran kaltainen osaava hevonen, mutta silti vastalaukka ei oikeassa kierrroksessa noussut yhtikäs millään. Suurin ongelma oli se että nostot eivät lähteneet terävästi pohkeen merkistä, vaan Pera jäi aina vähän jumimaan ja pääsi "leviämään" huolellisen valmisteluni jälkeen. Yritin aktivoida käyntiä, mutta nostot jäivät edelleen sen verran hitaiksi ja nostoapuni sen verran epämääräiseksi tuuppaamiseksi että Pera pääsi aina nostamaan myötälaukan. Lopulta helpotimme tehtävää niin että nostin vastalaukan suoralle uralle pitkän sivun alusta. Valmistelin noston ratsastamalla kulman jälkeen pari askelta vastataivutusta, ja sitten annoin vasemmalla pohkeella nostoavun. Valmistelu onnistui nappiin, ja nyt Pera teki tunnin parhaan laukannoston hienosti painoa takaosalle ottaen. Näin saatiin se yksi onnistunut vastalaukka edes suoralle uralle.

Samoja laukannostoja tehtiin ympyrällä myös vasemmassa kierroksessa. Nyt Pera liikkui myötälaukassa kuin unelma, ja teki nostotkin jo täsmällisemmin ja pyöreämmin. Vastalaukat valmistelin oikein huolella ratsastaen ympyrällä vastataivutusta, ja sain kuin sainkin vastataivutuksesta nostettua vastalaukan vaikka edelleen Pera viivytteli nostossa. Tyytyväisyyteni haihtui kuitenkin hyvin pian, sillä noston jälkeen olisi vielä pitänyt saada hevonen laukkaamaan ympyrällä vastalaukkaa tasapainoisesti. Meidän vastalaukkamme oli kaikkea muuta, eli epämääräistä sisälapa edellä kaatumista josta Pera aina tipautti raville vähän ennen aikojaan. Yritin aina uudestaan ja uudestaan, mutta Pera alkoi tiputtaa laukan pois vieläkin aiemmin, ja teki usein niin että meni vastalaukkaa vain pari askelta ja vaihtoi sitten nopeasti ravin kautta. Turhauttavinta oli se, että syy oli aika ilmiselvä mutten pystynyt sille mitään tekemään. Vastalaukan noustua en nimittäin saanut istuttua suorassa ja tasapainossa, vaan kallistuin hurjasti vasemmalle ja koko istunnan vakaus ja jäntevyys katosi aivan täysin. Ei voi oikein vaatia että hevonen esittäisi mukisematta kauniin vastalaukkaympyrän kun selässä istuu heiluva ja vino perunasäkki. Tarrauduin myös liiaksi ulko-ohjaan niin että käänsin asetuksen liian vahvasti ulos, ja ope kehottikin antamaan ulko-ohjalla enemmän tilaa oikean etujalan laukata. Tästä en kuitenkaan apua saanut, vaan Pera pikemminkin tiputti laukan pois heti kun noston jälkeen hölläsin ulko-ohjaa. Vastalaukan vaikeus sai minut turhautumaan niin että meno muuttui loppua kohti jo epätoivoiseksi tuuppaamiseksi. Pisteet Pera-paralle kärsivällisestä yrittämisestä. Lopuksi otimme vielä tähänkin kierrokseen onnistuneemman suorituksen nostamalla vastalaukan pitkälle sivulle. Heti kun saimme mennä suoraa uraa niin pystyin istumaan suorassa ja vakaasti, ja vastalaukka uralla oli aivan eri helppoa verrattuna ympyrällä menoon.

Eipä paljon lohduttanut että kaikki muu kuin vastalaukka sujui tänään mukavasti. Vastalaukat olivat nimittäin suuremman luokan katastrofi, ja jälleen kerran saa syyttää istuntaa siitä ettei hevonen pysty suorittamaan haluttuja asioita. Tämä oli jo kolmas tunti peräkkäin kun minulla on eri hevosten kanssa ollut jokin merkittävä laukkaongelma: Elmo ei nostanut laukkaa, Rappe ei pysynyt laukassa ja Peraa en saanut menemään ympyrällä asiallista vastalaukkaa. Kaikkien näiden takana lienevät epäilemättä samat perusongelmat ratsastuksessani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti