Laukka hallintaan ja askeleet sopimaan

Keskiviikon tunnilla jatkettiin toinen kerta putkeen esteitä, ja toiveeni mukaisesti sain jatkaa Elmolla. Ohjelmassa oli saman teeman mukaisia harjoituksia kuin viimeksi, eli suoria linjoja ja oikeiden askelmäärien ratsastamista.

Aloitimme hypyt viime viikolta tutulla 17 metrin linjalla ristikolta toiselle oikeassa laukassa. Tähän olisi haluttu näin aluksi kuusi laukkaa, eli lyhentää olisi pitänyt aika reilusti. Elmon kanssa oli ihan samaa ongelmaa kuin viimeksi eli laukkaa ei oikein saanut lyhennettyä ja koottua ilman että poni pudotti raville. Yksi tekijä tässä oli selkeästi vinous, sillä kun onnistuin open ohjeiden mukaisesti pitämään oikean lavan suorassa oikealle asettaen ja oikeaa ohjaa kaulaa vasten painaen pääsimme linjan kuudella askeleella ja laukassa pysyen. Harmillisesti vaan en saanut tätä onnistunutta suoritusta enää toistettua, vaan Elmo pääsi linjalla vinoksi ja seurauksena oli viisi laukka-askelta tai ei laukkaa ollenkaan.

Seuraavana vuorossa oli 14 metrin linja neljällä askeleella. Tämänkin kuvittelin vaativan laukan lyhentämistä, mutta kun esteet olivat vasta ristikoita eikä hypätty vetosuuntaan ei asia ollutkaan ihan näin. Viideskin askel tuppasi väkisin tulemaan mukaan joka kerta, mutta ei kuitenkaan ajauduttu liian lähelle jälkimmäistä estettä. Ensin en siis saanut laukkaa kiinni ja sitten en puolestaan eteen, höh. Kun esteet nostettiin pieniksi pystyiksi ja linjaa tultiin toiseen suuntaan eli tallille päin alkoi Elmo imeä laukassa eteen, ja neljä askelta onnistuikin jo helposti.

Seuraavaksi pääsimme jo hyppäämään viiden esteen pätkän, eli 17 metrin linjan, lävistäjäesteen ja 14 metrin linjan yhteen putkeen. Kaikki esteet olivat pieniä pystyjä. Elmo oli nyt kovasti pörhäkkänä menossa, ja jo estelinjalle kääntyessä se alkoi kiskoa edestä pidätteitä vastustaen. Ope kehotti ratsastamaan laukkaa takajalkojen päälle ja edestä kevyeksi, sekä istumaan napakasti satulassa eteen sukeltelematta. En kuitenkaan hoksannut lähteä ratsastamaan laukkaa "kasaan" läheskään tarpeeksi päättäväisesti, vaan annoin Elmon rymytä menemään aivan liian etupainoisena ja niinpä se pääsi molemmilla linjoilla leviämään pitkäksi. Energiaa ponilla riitti nyt ihan kiitettävästi, ja tällaisella imulla molemmat linjat jäivät toivottoman ahtaiksi. Annoin vaan ponin mennä posottaa mielensä mukaan enkä muka mitenkään ehtinyt ottaa sitä väleissä kiinni ja laukkaa kasaan. Saimme sakkokierroksen 14 metrin linjalle, mutta edelleen Elmo joutui välissä kiemurtelemaan vinoon jotta neljäskin askel mahtui jotenkin mukaan.

Hyppäsimme vielä saman tehtävän pidennettynä versiona johon lisättiin loppuun 17 metrin linja toisesta suunnasta. Nyt otin onkeeni open ohjeista siinä määrin että keskityin tosissani pitämään Elmon kasassa ja lyhyenä, ja istua napotin satulassa tuoden ponnistuspaikat rauhassa lähelle estettä. Jotain muutosta Elmon laukassa nyt tapahtui, sillä viisi askelta mahtui ensimmäiselle 17 metrin linjalle oikein nätisti ja suorana. Lävistäjäpystyllekin tultiin hallitusti ja maltilla, ja Elmopa vaihtoi nyt hypyssä hienosti laukankin. Hankalalla 14 metrin linjalla laukka pysyi edelleen sen verran lyhyenä ja kuski päättäväisenä että ei tullut ahdasta ollenkaan. Viimeisessä kaartessa poni pääsi sitten jotenkin leviämään käsistä niin että viimeisellä linjalla valuttiin taas pitkäksi ja etupainoiseksi, ja laukkakin pääsi vaihtumaan vinosti roiskaistussa hypyssä vääräksi. Tällaisella menolla tuli välistä heti ahdas. Harmi, että muuten hyvin sujuneen radan päätteeksi tuli vielä tällainen huonompi linja. Saimme kuitenkin onneksi uusia tämän viimeisen linjan. Ratsastin koko matkan ensimmäiselle esteelle painoa taakse ja etuosaa ylös tavoitellen, ja nyt onnistuin yhdistämään pidätteen ja pohkeen niin että Elmo laukkasi tasapainoisesti ja hallitusti suorat viisi askelta esteeltä toiselle hyvään paikkaan ja jatkoi vielä viivasuoraan esteen jälkeenkin. Näin saatiin tunnin päätteeksi ihan nappionnistuminen.

Tunnin tärkeä opetus oli siis se että Elmoa täytyy vaan uskaltaa pitää vähän vastaan eikä antaa sen rymytä holtittomasti etupainoisena. Laukan ratsastaminen on esteillä todellakin kaiken perusta ja tavoite on hyvin pitkälti sama kuin koulutunnillakin eli painon kokoaminen takaosalle. Tänään kyllä huomasin selkeän eron siinä millaista oli meno kun lopulta sain Elmon laukkaamaan paremmin takaosan päällä ja edestä ryhdikkäämpänä. Onpa kyllä mainiota että Elmo on tätä nykyä näinkin virkeä, eli kun se esteillä innostuu niin enemmän saa pidellä kuin puskea eteenpäin. Kun energiaa kerran löytyy omasta takaa niin laukkaa pystyy hieman kokoamaankin. Vielä loppuverryttelyssäkin Elmo oli niin pörheää ponia että kyllä se oli todellakin saanut hyppäämisen riemusta pienen virtapiikin. Tänään oli siis kivaa niin ratsastajalla kuin ponillakin.