Pikkuhyppyjä hieman hutiloiden

Helmikuun ratsastuskerrat jäivät harmittavan vähäisiksi kun flunssan takia peruuntui pari tuntia ja muilta kiireiltä ei ole lisätunneille ehtinyt (voin kertoa että väitöskirjan teko "silleen kevyesti oman työn ohessa" on oikeasti maailman huonoin idea). Syntymäpäivän kunniaksi päätin kuitenkin hemmotella itseäni ylimääräisellä estetunnilla, ja mikäs sen mukavampaa kuin että sain jälleen ratsukseni Eetun.

Alkuverryttelyksi ravailtiin ympyrän uralla kahden yksittäisen maapuomin yli. Eetu oli Eetuksi suhteellisen rennon oloinen. Myös laukassa verryteltiin kaarevilla teillä puomin ja pienen kavaletin parissa niin että ensin ylitettiin puomi lyhyellä sivulla uran sisäpuolella, tästä käännettiin pieni ympyrä puomin ympäri uralle palaten ja jatkettiin uraa pitkin pitkän sivun alkuun mistä käännettiin puoliympyrän kaari kentän keskellä olevan kavaletin yli. Tehtävä sujui ihan näppärästi, mitä nyt pariin kertaan viimeinen askel ennen puomia jäi hieman lyhyeksi ja kavaletilla ope varoitteli lähtemästä ylävartalolla liikaa mukaan "hyppyyn". Edettiin kuitenkin ihan hyvässä ja tasaisessa rytmissä ja kääntäminen ulkopohkeella tuntui toimivan hyvin.

Seuraava tehtävä oli oikeassa laukassa suora linja johon kuului viiden askeleen väli maapuomilta ristikkoesteelle. Tästä jatkettiin vielä puoliympyrällä kavaletille (kuvassa puomi, ristikko ja kavaletti numerot 3-5). Ekalla kierroksella tultiin puomille miniaskeleella, ja kun en välissä lähtenyt ratsastamaan eteen tämän jarruttelun jälkeen jäi etäisyys ristikolle hieman pitkäksi ja ponnistus lähti melko kaukaa. Pitkässä hypyssä Eetu onnistui tietysti taas vaihtamaan laukan vasemmaksi. Toisella kierroksella puomille tuli ponnistuspaikan sihtailua vieläkin enemmän, mutta nyt tiesin ratsastaa eteen niin että viisi askelta riittivät hyvään ponnistuspaikkaan. Hypyssä yritin pitää vasenta pohjetta takana ja näin estää Eetua heittämästä takaosaansa vinoon, mutta laukka vaihtui edelleen vasemmaksi. Kumma miten pari viikkoa sitten ei pikkuristikoilla ollut ongelmia oikean laukan säilyttämisessä, mutta nyt oli taas näin hankalaa vaikka kyseessä oli ihan yhtä pieni ristikko. Ope neuvoi suoristamaan koko linjalle paremmin, sillä osa ongelmaa oli se että puomille ei tultu ihan suorassa.

Seuraavana vuorossa oli laukanvaihtotehtävä, eli pieni ristikko-okseri lävistäjällä. Vaihto tapahtui vasemmasta oikeaan eli meille ainakin riitti haastetta. Kuvio alkoi jälleen ympyräkavaletilla, jonka jälkeen jatkettiin lävistäjälle (kuvassa 1 ja 2). Nyt alettiin tulla kavaletillekin ihan juureen pikkuaskeleella, ja heittäydyin itse turhan paljon ylävartalolla mukaan niin kuin kyseessä olisi isokin este. Uralla pyysin laukkaan vähän lisää kierroksia jotta hyppy okserille olisi sujuvampi. Lähestyminen ei ollut aivan esimerkillinen, sillä pientä kiemurtelua esiintyi ja loppujen lopuksi ajauduttiin kuitenkin melko lähelle, mutta pienehkö hyppy takasi sen että pääsin kääntämään hyvin oikealle ja Eetukin oli juonessa mukana niin että laukka vaihtui kuin vaihtuikin vasemmasta oikeaksi. Käännöksestä esteen jälkeen oikealle tuli tosin turhankin tiukka.

Viimeisenä tultiin vielä "rata" (kuvassa 1-4) joka alkoi ympyräkavaletilla vasemmasta laukasta, jatkui ristikko-okserilla laukkaa vaihtaen ja päättyi puomin ja nyt ristikosta pystyksi nousseen esteen suoraan linjaan. Loppuun sai vielä tarvittaessa ottaa ympyräkavaletin oikeasta laukasta. Tätä tultiin kaksi kierrosta, joista jälkimmäisellä nelospysty nousi tunnin maksimikorkeuteen eli 65 cm:iin. Aloituskavaletille tultiin molemmilla kerroilla harmittavasti juureen. Okserille lähestyminen onnistui ekalla kierroksella ihan nappiin, ja hyppy oli sujuva mutta laukka jäi vaihtumatta. Suoralla linjalla räpiköitiin puomilla niin että Eetu vaihtoi ristilaukkaan, ja näin ollen väli kohellettiin epämääräisesti mutta pystyn ollessa matala päästiin yli ihan kunnialla. Alas tultiin taas vasemmassa laukassa. Tämän sähläilyn jälkeen ratsastin loppuun vielä ympyräkavaletin, jolla sentään pysyttiin oikeassa laukassa. Toisella kierroksella ristikko-okseri sujui edelleen näppärästi. Ponnistuspaikka näytti jäävän kauas, ja ratkaisin tämän ihan oikein ratsastamalla hieman eteen niin ettei Eetun tarvinnut ottaa miniaskelta esteen juureen. Laukka vaan jäi pitkähkössä hypyssä taas vaihtumatta. Puomin ja pystyn linjalla tultiin edelleen puomille askelta liikaa sovitellen, ja sain taas pyytää hieman eteen jotta päästiin viidellä askeleella pystylle. Parempi suoritus kuitenkin kuin ekalla kierroksella, vaikka laukka vaihtui hypyssä edelleen vääräksi,

Pieniin estekorkeuksiin ja tehtävien näennäiseen helppouteen suhteutettuna ei tunti sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Laukka vaihtuu silloin kun ei pitäisi mutta ei vaihdu silloin kun pitäisi. Maapuomeille ja kavaleteille sihtailtiin askelta turhan tarkkaan ja Eetu otti mieluusti miniaskeleen sen sijaan että olisi venyttänyt puomin yli vähänkään kauempaa. Melkein tuntuisi siltä että paremmin meillä Eetun kanssa sujuu kun esteissä on vähän enemmän korkeutta. Ehkä siinä käy niin että puomeilla ja kavaleteilla ei oma keskittyminen ole yhtä hyvää kuin hieman korkeammilla esteillä, ja tämä sitten aiheuttaa kaikenlaista haparointia.